https://www.is.fi/tv-ja-elokuvat/art-2000009329948.html
”Uutuusrealityssä julkisuudesta tutut henkilöt kokeilevat rajojaan arktisessa erämaassa ja nostavat esille ilmastonmuutokseen liittyviä kysymyksiä.”
Ei voi kuin todeta, että kaikkea sitä pitää puuhastella julkisuutta saadkseen.
Tämän sakin kommentit ”voi voi, kun ei voi tehdä mitään”-tyyliin ovat lähinnä säälittäviä.
No joo, tätähän tämä aika on pullollansa, kun ihmiset koettavat työllistää itseään sekä takoa rahaa mistä vaan sitä voi saada. Onhan tube täynnä kaiken maailman Puopoloja, Heikelöitä sun muita höpöjannuja, jotka asioihin perehtymisen sijaan päätyvät poreilemaan pintavaahdosta jotakin lonkilta heitettyä tyhjän täytettä.
Voin kertoa salaisuuden: en itse katso mitään realityä, enkä varsinkaan kotimaisia mitään elokuvia tai sarjoja, viihteestä puhumattakaan. En yksinkertaisesti pysty, koska kiusaannun kotimaisista näyttelijöistä ja ihmisten tavasta olla. Suomeen muuttaessani minun oli hyvin vaikeaa seurata kotimaisia uutisia, joita kuitenkin nykyään jotenkuten sentään pystyn katsomaan.
Ylen sisällöissä on onneksi paljon kuunneltavaa podcast-aineistoa, jota on ihan kiintoisaa välillä tutkailla, vaikka sielläkin on hirmuisesti tietylle kohderyhmälle suunnattuja sisältöjä, joissa mässäillään vaikkapa naisten seksuaalisuudella tai muulla banaalilla, mitä ei vaan pysty eikä jaksa eikä kykene. Mielestäni seksivalistus olisi ehkä parempi kuitenkin jättää koulujen terveystiedon tunneille ja keskittyä mediassa kuivempiin asiasisältöihin.
Lienevätkö realitysarjat sekä sosiaalinen media osoitus tai käytännön todiste siitä, mitä demokratia sekä enemmistön impulssien mukaan työn rahoittaminen on? Kun suuret massat ja enemmistö saavat vapaasti päättää klikkailujen muodossa siitä, mikä trendaa ja mitkä ovat kiinnostavia sisältöjä, niin siitä tuota rahaa sitten tulee.
Tunnen sosiaalisen median sisällöntuottajia, jotka itsekään eivät pysty ja ovat sanoneet ettei heidän kannata tehdä fiksuja sisältöjä asioista, jotka heille itselleen olisivat aidosti tärkeitä, koska katsojansa sekä suuret massat päättävät mikä heitä kiinnostaa ja sen mukaan rahoitustakin tulee. Laadulla eikä asioihin paneutumisella ole tällaisessa demokratiassa painoarvoa.
Samahan ilmiö lienee uutistenkin toimittamisen kanssa, että kulttuurimme painostaa kilpailuttamaan toimittajat tuottamaan yhä nopeammin ja yhä suositumpaa klikkiuutissilppua, koska olemme niin vahvasti ehdollistuneet ajatukselle, että enemmän on parempi. Kaikki mulle heti nyt. MINÄ olen tärkein ja MINUN pitää saada vaikka aamu kolmelta paskapöntölle uusin ja tuorein sotapäivitys, koska se on laatua ja osoitus hyvästä elämästä ja hyvinvoinnista.
Tietysti asiaa voisi halutessaan myös kyseenalaistaa, mutta epäilen aika vahvasti, että länsimaiset ihmiset näin tekisivät. Vaikka oravanpyörä vilisisi silmissä niin, ettei omalta oksennukseltaan näkisi tai ehtisi yhtä lausettakaan enää lukea. Silti uskotaan vahvasti siihen, että tämä on oikea suunta. Sitähän sää kysyit? 😛
Reality-tv – aiemmin tunnettu nimellä elämä. Mutta nyt voit delegoida elämisen, asioittesi hoitamisen ja vastuun kantamisen muille.
Itsellä on sama kokemus mitä tunnen joitain toimittajia ja myös näitä ns. sosiaalisen median ”sisällöntuottajia”, noin se on just ku sanotaan. Ei asiaa kannata tuottaa, ei siitä makseta.