Harrastus

Laitoin tähän kuvan autotallistani, olen sinne perustanut pienimuotoisen verstaan tehdä yksinkertaisia puutöitä. Aikaisemmin nikkaroin siellä enimmin jakkaroita ja puunkantotelineitä takka ja saunaklapeille, nyttemmin jäänyt vähemmälle kun on kotona paikat niitä täynnä ja vähänkin siedettäville naapureille ja muille tutuille annettu. Emäntäni kutoo päivät pitkät sukkia, villapaitoja en edes tiedä mitä kaikkea ja mihin ne menevät. Kun vielä olin työelämässä stressaantuneena huonoilla yöunilla sain usein unen päästä kiinni suunnittelemalla ajatuksissani erilaisia puuliitoksia ja yksinkertaisia muotoilullisia yksityiskohtia.

Sen vielä mainitsen että useammankin naapurin emännän myötämielen olen persoonallisilla jakkaroillani saavuttanut mikä suuresti on lämmittänyt karua ja syrjäänvetäytyvää sisintäni, toki tämä ei ole ollut motiivi harrastukselleni, ei pidä väärinkäsittää.

 

19 vastausta artikkeliin “Harrastus”

  1. Nikkarointi on kummallisen rentouttavaa puuhaa, vähän kuin kalastus, arjen harmaus katoaa jonnekin kauas pois.

    No itselle toki myös autot ja fillarit tuottavat samanlaisen fiiliksen.

  2. Mulla velipoika teki puulintuja ja niitä oli varmaan yli kolmesataa kpl voihan niitäkin sanoa puutyöksi taikka harrastukseksi
    Niissä oli pinnassa puusta tehdyt sulat mukana niin ne reilukolme sataa lintua oli kaikki erilajin lintuja Varmaan mukaa harrastukseksi terv tepivaari

    1. Olen yrittänyt minäkin puulintuja ja muutakin pelkällä puukolla, mutta ei ole onnistunut, puuttuu taitoa ja myös kärsivällisyyttä.

  3. Niin se jäi multa pois että velipoika teki lintuja juuri pelkällä puukolla jopa sulat terv tepivaari

  4. Minä olen huono puutöissä, hyviä nuolia osaan kyllä tehdä jouseen…

    1. Meillä oli naapurin poikien kanssa muutamana lapsuuden kesänä kilpailu, kuka ampuu omatekemällä jousella omatekemän nuolen pisimmälle, voitin joka kesänä.

      1. Kaari tehtiin joko katajasta tai kaarevasta kuusen oksasta. Tukeva punottu pellavalanka kireälle.
        Nuolet tehtiin oksattomasta tuoreesta mäntypölkystä, joka halkesi aivan suoriksi viipaleiksi. Veistin nuolen pyöreäksi, naula kärkeen. Pyrstö halki ja variksen sulasta liimasin siivekkeen. Kyllä me aika Hiawathoja olimme.

  5. No ei taida liittyä asiaan mutta kun koulussa teimme maalauksen tai piirroksen sanoi mikäs koira teuvolla on sanoin opettajalle että koska opettaja on koiralla nähnyt kaviot
    Piirsin hevosen että jos joku näki siitä koiran ei olisi tullut puusta yhtään mitään terv tepivaari

    1. Kansakoulussa oli hieno puusepänverstas isoine sorveineen, jonka vauhtipyörässä oli hiomapaperi. Oli pyvässaha ja sirkkeli. Liimaus luuliimoilla. Pikkupöytä viilutettiin mahonkiviiluin. Verstaalla tuoksui lakka ja tinneri.

    2. 🙂 Ihana kommentti, tuli mieleen kohtaus de Saint-Exuperyn Pikku prinssistä, jossa lentomekaanikko nukahtaa taivasalle, ja herätessään kohtaa äänen, joka pyytää häntä piirtämään lampaan. Lammas ei kelpaa, mutta piirrustus neliskanttisesta laatikosta, jonka sisällä lammas on, toimi paremmin. 🙂

      Kiva harrastus Matilla. Tuli kuvasta mieleen vähän erään edesmenneen läheisen talli, jossa oli kaikenlaista tiirikkaharrastussetistä autoprojekteihin, työkaluihin sekä kauko-ohjattaviin miesten leluihin aivan pedantissa järjestyksessä. <3 Puuseppä hän ei ollut, mutta tällainen uomo universale.

      Ehkäpä Matti vielä innostut tässä keväässä funtsimaan jotakin uutta puusta… 🙂

    1. Niin, on hyvä. Itse harrastan retrotietokoneiden keräämistä ja niiden korjaamista, elektroniikka kiinnostaa, vanha tekniikka on monasti parempi kuin nykyinen, vähemmän haavoittuvampi…

  6. Kyllä on hieno puusepän verstas koneineen tarpeineen. Taitavan miehen aarepaja.

    Minulla on ollut
    nuoruudessa ns. ”monitoimiverstas” Black&Decker lisälaitteineen sorveineen, sirkkelit ja metallin työstökalut.
    Porvoossa paja ahjoineen.
    Nuoruuden konepajahommista vielä jäljellä metallista, kaasulla leikatut, hitsatut, jengatut, jyrsityt vingat ja puristimet kovapalapiikkeineen jne..
    Mutta, noista hyvä puoli on aina se, ettei joka ruuvin vääntöön tai asennukseen tms. tarvitse tilata ”ammattimiestä”.

  7. Taustana puu aiheisiin harrastuksiini, metsätyö ja nikkarointi, lienevät karu maanläheinen luonne ja se että kotona elinkeinona oli puutyöverstas, valmistettiin vaateripustimia, henkareiksi niitä silloin kutsuttiin. Pienestä pitäen oli mahdollisuus tienata taskurahoja tekemällä töitä verstaalla urakkapalkalla.
    Myös enollani oli puuverstas, teki ovia ja ikkunoita, puutarhakalusteita, jonkun veneenkin. Enon verstaalla vietin paljon aikaa, jutustellen ja suurella mielenkiinnolla seuraten miten puu muutti muotoaan.

    1. Vaarini kädentaidot eivät ole periytyneet tai sitten se johtuu harjoituksen puutteesta ja monista muista harrastuksista.
      Hän teki kanteleen, viulun, nahkatyöt ja huonekalut niin kuin isänikin. Entisaikakana maalla osatiin tehdä kaikki itse oli sitten mitä vaan.
      Minä taas olen puuhannut vähän kaikkea, mutta missään en ole ns. mestari.

  8. Hienot on Matilla verstaat ja paljon siellä sähköisiä työkaluja, sekä vielä hyllyt täyteen puisia raaka- aineita. Ennenkaikkea pitää olla ns. kädentaito ja halu harrastaa.

    Minä aina ihailin isääni, joka teki puusta ja metallista ihan mitä itse halusi, ei tullut minusta koskaan samanlaista. Aina joskus kirvesvarren ihan tarpeen mukaan olen tehnyt. Ei oikein sitä aikaakaan ole aina ollut. Nyt kun vaimo jätti, sitä aikaa ei tunnu olevan senkään vertaa. Tuolla ison konehallin puolella aina joku kone huutaa apua, on se sitten traktori, tai ruohonleikkuri.

Vastaa käyttäjälle Marko Peruuta vastaus

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *