Mielenosoitukset Israelin alueen vakavan konfliktin ympärillä jatkuvat. Yksi vaatimuksista on rauha Palestiinaaan. Se on erinomainen ja kannatettava toive. Ehdotan kuitenkin pohtimaan myös tästä pidemmälle. Yritetään.
Nykytilanne on mahdoton
Tätä pohdintaa varten asetan seuraavat kulmakivet. Tässä on melko messeviä vaatimuksia, mutta korostan: nämä ovat oman ajatteluni kulmia, eivät totuuksia ja näistäkin saa olla eri mieltä.
1. Kahden valtion malli toteutuu ja syntyy itsenäinen palestiinalaisvaltio.
2. Hamas organisaationa poistuu tai poistetaan pelikentältä tavalla tai toisella.
3. Iranin kansa syöksee vanhoillisen vallan alas ja palaa esimerkiksi Reza Pahlavin johtamaan presidenttijohtoiseen demokratiaan (vrt. parlamentaarinen demokratia, joka ei helposti siellä toteutuisi). Korostan tätä kohtaa, sillä nykyjohdon Iran on yksinkertaisesti liian suuri levottomuuden kylväjä ja estää olemassaolollaan rauhan.
Sitten voisi pohtia mitä Palestiinassa on hyvää, jonka päälle voi rakentaa. Näitä asioita on useita. Kansa on verrattain nuorta ja alueen mittakaavalla verrattain hyvin koulutettua. Osaaminen on laaja-alaista, eikä oppiminen yleisesti ottaen noudata vanhoillisimman islamin äärimmäisiä rajoituksia. Alue on maantieteellisesti fiksussa sijainnissa ja heillä on valmiita kontakteja laajaan osaan maailmaa. He eivät myöskään ole Kiinan talutusnuorassa. Taloudellisesti tilanne on toki huono, mutta jokaisessa kahden valtion mallissa on Israel luvannut mittavia taloudellisia kompensaatioita – taatusti tarpeeksi pistämään valtion pyörimään.
Lähi-Idän Singapore?
Väliotsikon nimeä on käytetty usein kuvaamaan tietynlaista ideaalia Palestiinalle. Idea on utopistinen, muttei lainkaan typerä. Potentiaali löytyy, jos olosuhteet antavat myöten. Mieti kaikkea sitä aikaa, mikä nyt käytetään vihaamiseen, sotaan Israelin kanssa, sisällissotaan tai toisaalta myös yksinkertaisesti ruoan saantiin ja elossa pysymiseen. Se aika yhdistettynä edellä mainittuihin plussiin voisivat muodostaa todellisen menestystarinan.
Paljosta on luovuttava. Historiaa ei pidä unohtaa, mutta vihasta pitää päästää irti. Ja sitä vihaa on paljon. Osa on instituutioiden ylläpitämää – Hamas murhaa surutta kaduille jokaisen, joka ei kannata heidän linjaa. Osa on yksinkertaisesti käyttökelvotonta arvomaailmaa, kuten seksuaali- ja sukupuolivapauksien evääminen. Jos haluat menestyä modernissa bisneksessä, tulee konttorin ovien aueta niin naisille kuin seksuaalivähemmistöillekin. Sama koskee uskonnonvapautta: katujen pitää olla turvallisia niin muslimeille, kristityille, juutalaisille, ateisteille kuin muillekin.
Vihasta luopuminen ei ole helppoa, mutta se ei myöskään ole mahdotonta. Ympäri maailman löytyy esimerkkejä yhteiskunnan uudelleenrakentamisesta, totuuskomissioista ja ymmärryksen lisäämisestä. Työ helpottuu muutamalla asialla. Ensinnäkin tarvitaan toivoa tulevaisuudesta. Aseet pitää laskea ja elämän perustarpeet turvata. Lisäksi muutosprosessin pitää heijastaa vahvasti kansan merkittävän enemmistön oikeustajua. Muutoksen on tunnuttava mahdollisimman reilulta. Täysin reilua se ei voi olla, se on kompromissin luonne, mutta jokaisen on koettava että muutos tuo heille paljon, paljon enemmän kuin vie.
Tästä saisi puhua.
Kun siis vaadimme rauhaa Gazaan – enkä edelleenkään tippakaan kritisoi vaadetta – pohtikaamme myös päiviä sen jälkeen. Ymmärtäkäämme mitä se vaatii. Ymmärtäkäämme tarvittavan muutoksen kipua ja haasteellisuutta. Ymmärtäkäämme, mitkä osat palestiinalaista yhteiskuntaa ovat osa ratkaisua ja mitkä ovat osa ongelmaa. Jos välitämme heistä, käyttäytykäämme kuten vastuullinen ystävä. Tosi ystävä uskaltaa myös muistuttaa virheistäsi, samalla kun antaa auttavan käden, hymyn ja kuulevan korvan.
Jos haluamme itsenäisen Palestiinan, tärkein valmistusaine on rehellisyys. Siitä en näe lainkaan ylitarjontaa.
Niin mikä päästi Hamasin alueelleen toimimaan tuliko se virhe jo ajat sitten ja miksi? Kuka tai ketkä ovat niitä jotka erottavat väen joukossa Hamasin ja poimivat heidät joukosta? Miksi ei kahta erillistä valtiota jo aikoja sitten? Niin tai miksi ei voida toimia yhtenä?
Hamas äänestettiin valtaan. Kun he kerran siihen pääsivät, he tuhosivat kaikki muut poliittiset toimijat, lakkauttivat vaalijärjestelmän ja alkoivat summittaisesti tappamaan poliittisia vastustajiaan.
On sangen mahdollista, että olemme maailmassa nähneet tämän tapahtuvan muutaman kerran aiemminkin.
Ne tarinat eivät ole päättyneet hyvin.
Ehkäpä sitten ei ole syytä anella armoa kun on valinnut johtajansa väärin?
Demokratian heikkous väärät valinnat?
Valitseeko Amerikka väärin?
https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000009986804.html
–
Oikeus äänestää väärin on kriittinen osa demokratiaa. Ongelma on siinä jossa äänestys jää viimeiseksi.
Puolassa äänestettiin valtaan aika haastava tapaus – mutta sitten tuli uudet vaalit ja valta vaihtui.
Palestiinassa äänestettiin valtaan aika haastava tapaus – mutta sitten he eivät enää halunneet luopua vallasta.
Palestiinalla on sama kieli, kulttuuri, ja uskonto kuin muilla arabimailla. En tiedä miksi heitä ei voi siirtää näihin maihin. Juutalaisilla ei ole toista valtiota, siksi heidän on vaikeampi siirtyä yhtään minnekään.
Hyvä kysymys tuokin. Moni muistuttaa että gazalaiset voisivat paeta tilannetta hetkessä, jos Egypti sallisi sen. Egypti ei salli sitä.
Yksi osa ongelmaa on että koko ”palestiinalaisuus” on luotu Israelin tuhoamiseksi, arabejahan ns. palestiinalaiset ovat. Maailman mielikuvissa vain piti saada asetelma ”Arabit joita on valtavasti ja joilla on jotain 23 valtiota haluavat tuhota pienen Israelin, maailman ainoan juutalaisvaltion” päälaelleen ”Sotilaallinen suurvalta Israel sortaa pientä Palestiinan kansaa jolta se on varastanut maat” asetelmaksi ja siinä arabit ovat totisesti onnistuneet. Vasemmisto- intellektuellitkin huutavat ”vapaata Palestiinaa” kun ääri-islamilainen järjestö murhaa siviileitä. Hamas ei näytä olevan heille mikään ongelma. Kunhan Israel vaan vetäytyisi tai vielä paremmin lakkaisi olemasta niin uudesta Palestiinasta tulisi vapaa ja onnellinen valtio. Todellisuudessa käytäisiin sisällissota ja todennäköisesti Iranin tukema Hamas voittaisi sen, onhan vastassa vain epäsuosittu korruptoitunut Länsirannan palestiinalaishallinto.
Jos, siis jos, palestiinalais-arabit hylkäisivät terrorin ja keskittyisivät kansan hyvinvointiin: talouteen ja koulutukseen niin rinnakkaiselolle olisi mahdollisuuksia. Palestiinan arabeilla olisi muitakin keinoja taistella oman valtion puolesta, maailmalla on nähty monia esimerkkejä väkivallattomasta taistelusta. Väkivallaton taistelu toimii yleensä kun vastassa on demokraattinen hallinto jonka täytyy ottaa huomioon oma kansalaismielipide. Kovien otteiden käyttö rauhanomaisia mielenosoittajia yms. vastaan johtaa helposti protesteihin omaa hallintoa kohtaan. Israel on demokratia jossa on laajalti myös kahden valtion kannattajia joten passiivinen vastarinta voisi olla toimivaa. Viime kädessä uuden Palestiinan olisi parasta olla läheisissä taloussuhteissa Israeliin koska se hyödyttäisi molempia.
Vaikka voi sanoa että ”arabeilla on maata” niin en kannata kenenkään ajamista kodistaan sillä perusteella. Eikä sitä varmaan kestäisi Israelkaan. Terrorista huolimatta suurin osa ihmisistä on säilyttänyt inhimillisyytensä.
Nyt maailma on sokeasti tukenut arabi-nationalismia jo yli 70 vuotta. Vai millä voi perustella sitä että pakolaisia on pidetty ”leireissä” vuodesta 1948 ja heidän jäljeläisiäänkin, joiden lukumäärä on paisunut n. 7-800 000 sta yli viiteen miljoonaan pidetään edelleen pakolaisina ”odottamassa paluuta” Israeliin ja kansainvälisen yhteisön elätettävinä? Ihan vaan koska arabimaat eivät suostu myöntämään ettei se paluu ikinä onnistu koska Israelia ei saada tuhottua.
Nyt sitten se sekopää ruotsalainen ilmastokimuli aloitti punavasuripolitiikan ja ”palestiinalaisten ”puolutamisen.