Olemme oppineet paljon uutta perheistä. Ei enää takerruta turhaan sukupuoliin, vanhanmallisiin roolijakoihin tai etnisyyksiin. Vaan ovatko tässä yhteydessä perheet myös pienentyneet? Näin voisi kuvitella Tampereen kaupungin suunnitelmista.
Olipa kerran perheasuntoja
Tampereen Multisilta on vastaajasta riippuen kauhea ja pahamaineinen, tai hiljainen ja perustylsä lähiö. Reilu parin tuhannen asukkaan lähiö muodostuu leijonaosin 50 vuotta vanhoista kerrostaloista, joissa on paljon pienehköjä asuntoja ja muutama isompi. Pääosa isommista asunnoista on tehty yhdistämällä kaksi pienempää. Yhden-kahden hengen talouksille alueelta löytyy varsin edukasta asumista. Lisäksi alueella on kourallinen omakotitaloja, mutta pääosa kodeista on pieniä. Myös viime vuosien uudisrakennuksissa on tehty lähinnä yksiöitä.
Tampereen kaupunki katsoi varsin fiksusti, että pelkillä halvoilla yksiöillä ei kannata lähiötä kehittää ja asetti tonttihakuun tavoitteeksi vastata lapsiperheiden haasteisiin. Tarkoitus oli saada siis lapsiperhekokoisia asuntoja. Katsotaanpa miten menee.
Asumisoikeusasuntoja rakentaa Avainasunnot. Tarkkoja tietoja ei ole julkaistu, mutta yhteydenotto kertoo, että pääosa asunnoista on yksiöitä ja kaksioita. Omistusasuntoja on tulossa T2H:lta, ja heiltä kysymällä selviää että asunnot ovat 21, 28 ja 31 neliön kokoisia + kaksi 60 neliön ”jättiä”. Näissä ”jätti” neliöissä huoneet ovat niin pieniä, että niihin mahtuu joko sänky tai pöytä, ei molempia. Jos ei kerrosratkaisuja lasketa, sanoisin että on varsin ikävää jos lapselle ei ole edes tilaa tehdä läksyjä. Korostettakoon, että em. yritykset rakentavat sen kokoisia asuntoja mitä kaupunki heiltä edellyttää, eikä yrityksiä sovi moittia siitä että noudattavat sopimusta.
Kaikilla tavoin väärin
Saatan olla likainen porvari, mutta sanoisin että lapsiperheelle suunnatuissa asunnoissa voisi kenties harkita muuta kuin pienimpiä yksiöitä ja kaksioita. Toki suuria neliömääriä rakennetaan rikkaammille alueille, mutta ei lainkaan pienempiin lähiöihin. Väitän, että tämä on typerää todella monella asteella.
Pienet asunnot eivät houkuttele alueille perheitä. Se vain vahvistaa jo ennestään vääristynyttä asukasprofiilia. Se myös lähettää signaalin kaupungilta: jos olet perheellinen, parempi olla rikas ja asua rikkaalla alueella. Jos olet perheellinen ja keskituloinen, muuta muualle! Juuri sinne, mihin voitaisiin rakentaa hieman edullisempia perheasuntoja, ne jätetään rakentamatta. Kaupunki puhuu todellisesta ongelmasta asiallisin faktoin, mutta tarjoaa ratkaisuna ongelman pahentamista. Kiinnostaisi niin vietävästi tietää jotta miksi.
Suurin syy on Suomessa se että nyt aletaan tekeen lapsia n nelikymmipisenä
ja sekin saadaan vaivoin se yksi niin mitä se vaikuttaa no lopputulos on siinä se ainoa jos sitäkään
Ja sekin on onkelmana että nyt synnyttää pienet ikäluokat ei niitä lapsia voikkaan tulla mitään suurempia määriä
Ja toinen asia kokonaan onkin siinä ettei ole vakinaista työpaikkaa mutta sellasta se elämä on kokonaan terv tepivaari
Kyllähän se tepi on totta että perheitä on vähemmän ja myöhemmin – mutta se ei muuta perusasiaa että jos on pari vanhempaa ja pari lasta, 30 neliötä on aika paljon vähemmän mitä vielä muutama vuosikymmen sitten oli yleisesti.
Vanha Kaleva torneineen ja ”kiinanmuuri” on oivaa ajattelua oikeasta kaupunkiasuntojen ajattelusta, mutta se olikin 50-60- lukua, kun vielä järkeä oli päässä.
Toinen on Amurin betobunkkerit, joiden keskelle on jätetty perheille väljä puisto niinkuin vanhassa Kalevassa.
Mutta muutoin rakennuskulttuurin hävitys on ollut karmeaa kaikkialla ml. keskustan Jugend ja kuten Birger Federleyn Lielahden tehdasasuntokultuurin helmet esim. Vainio-Niemi- Lentävänniemi.
Kaikki uudisasunnot kuten TH2 Metson vieressä( ei mene kaupaksi kenellekään), Varman Finlaysonin uudet asunnot ovat pohjiltaan täydellistä rahanpalvonnan koppikulttuuria.
Jugend ahistaa meikämannea, jotenkin keinotekoista. Ite antaisin mieluummin renessanssin rehottaa.
Lapsiperheen asunto pitää olla lähellä koulua ja kauppaa sekä lastentarhaa. Jos pari lasta niin huoneita pitäisi olla 4 + keittiö ja sauna! Sitten se hinta pomppaakin porvaritasolle jollaisia ei lapsiperheet ole? Eikä myöskään nuoripari lapsineen saa lainaa sillä heillä ei ole sitä omaa pääomaa. Juu vuokralle ja sitten puhutaan asumistuen poistosta!
– Moniko järkevä haluaa perustaa perheen ja hankkia lapsia?
–
Lapsuuteni ja osan nuoruuttani asuin isäni rakentamassa rintamamiestalossa.
Se on perheelliselle (6 h) ihanne:
1. Tontti oli puutarhatontti ja väljä yli 1 000 m”
2. Talo oli pohjaltaan lähes neliö-tai lähellä sitä oleva suorakaide
3. Kellarissa, varastot, sauna, ruokakellarit, liiterit, autotallit jne..
4. 1. krs, Kuisti ( lasi), tuulikaappi ja tai pieni kylmäeteinen, josta poraat yläkertaan.
Iso eteishuone vaatesäilytys kaappeineen ja portaat kellariin, jossa ruoan kylmähyllyt seinällä.
iso keittiö liesineen, uuneineen, so mh + so oh.
Puulämmitys+ uudet uunivaraajat myöhemmin..
5. Yläkertaan portaat, oma asuntokokonaisuus, kuten eteinen, wc, keittiö, oh. ja sivustoilla ullakot.
Yhteensä asuintilaa n. 120-150 m2 + muut
… se on vieläkin hyvissä hengissä samalla paikalla, joskin tonttia on pilkottu ja tärvelty.
Jos se talomalli nyt voitaisiin rakentaa samoin piirustuksin, uusin materiaalein, se olisi perheasuntona aika ihanteellinen lämpötalouksineen ( kuutio).
Kun koko ajan kuulee sellasta että kyllä sää ehdit vaikka ikä alkaa oleen lähellä neljää vuosikymmentä
Sitten tulee aika jolloin raskaus on lähinnä sattumaa
Mitä taas tulee noihin asuntoihin lapsia sekään ei lisää tuo olipa sulla vaikka tuhat neliöinen asunto
Suomessa on vallalla lapsikielteisyys siinä myös syyt miksi niitä ei tehdä terv tepivaari
Niin tuossa Multisillan rakennuksessa on yksi ironian huipentuma, viitaten Niilon kommenttiin. Se on sadan metrin päässä päiväkodista. Halpoja sinkkujen yksiköitä suoraan päiväkodin viereen. Mikään ei voi mennä vikaan.
En tiedä, kuinka tahdikasta se on rinnastaa yksinasuvia ja opiskelijoita suoraan tai epäsuoraan pedofiileihin vahvistaakseen jo muutoinkin yhteiskunnallista kollektiivista mielenmaisemaa dominoivaa perheellistymisen ihannoinnin dogmia?
Eikö useamman hengen talouksissa tapahtuva perheväkivalta ole Suomessa lapsille paljon suurempi uhka kuin yksin asuvat ja opiskelijat?
Minun luokalla lapsena koulussa oli perheväkivaltaa kokenut lapsi, joka sitten oli joutunut sijaisperheestä toiseen, ja josta tuli koulukiusaaja, joka nuorena ajautui huvikseen tappelemaan nakkikioskeilla sekä ajelemaan huvikseen pyörällä liikennettä/autoja päin vahingoittaen itseään yms.
Suomessahan lienee pikkuvauvalle aina koulu-ikään asti suurin hengenvaara olla oma äiti. Lasten omat äidit päätyvät kai todennäköisimmin surmaamaan vauvoja sekä pikkulapsia.
Ja sitten hieman vanhemmille lapsille suurin uhka joka johtaa kuolemaan lienee heidän omat isät, jotka vaikkapa saattavat kurituksen yhteydessä kärjistää liikaa väkivaltaa omaan lapseen, joka sitten on johtanut lasten kuolemiin. Näin muistan lukeneeni.
Muistan myös lukeneeni, että kerralla useampia lapsia tappavat ovat yleensä miehiä, jotka surmaavat oman perheensä. Tässä valossa minun puolestani voitaisiin laittaa perhe-hehkutusta pienemmälle, tai ainakin välttää yksinasuvien kritisoimista.
Mutta ehkäpä se on meille ihmisille aika tyypillistä sellainen, että jos itsellämme on jotakin ongelmaa oman seksuaalisuuden kanssa, niin helposti sitten syyllistämme toisia jostakin.
Sama kokemus minulle jäänyt aikanaan kun minua sähköisesti vainonnut henkilö usein esitti pelkojaan siitä, miten sähköisiä välineitä voikaan käyttää väärin, ja minuakin kovisteli ja syytti ahdistavuuteen asti siitä, että olisin tehnyt jotakin pahaa hänen koneellaan, kun olin hänen ja minun tiskejä tiskatessani käynyt laittamassa itselleni musiikkia koneelta soimaan sillä välin, kun toinen kävi lähikaupassa, josta palattuaan kovistelu alkoi.
Ehkäpä täällä Pirkan blogeillakin kovinta ääntä rikollisuudesta pitävät järjestyspoliisit ovatkin heitä, joilla itsellään on kukaties suurin kiusaus ylittää lain rajoja. Kukapa sen tietää.
Onpa todella outoa rakentamista! Multisilta ja Peltolammi ovat kuitenkin niitä alueita, joilla asunnot ovat edullisia, mutta ei ole sellaista levottomuutta kuin Tesomalla ja Hervannassa. Mikähän mahtaa olla moisen ”sinkkukylän” rakentamisen pääpointti? Saako pienistä asunnoista jotenkin enemmän tai helpommin rahaa?
Hervannasta en tiedä kuinka siellä ovat asiat Tesoma on ollut jo pitkään melko rauhallinen paikka
Ei lainkaan meluava ja niin paljon häriöö tuottava kun monet muut kaupunkin osat
Paljonko pienet asunnot maksaa nykyään on aivan selvä juttu etteivät ne ole millään mitattuna ainakaan halpoja
Asuntoni lähistöllä on näitä n 25 neliön asuntoja vuokra niissä on samaa luokkaa kun itselläni
N 600 ekee kk siitä voi päätellä ovatko halpoja asua no kyllä sen voi verrata omaani neliöitä puolet enemmän ja vuokra samaa luokkaa
Onko sekään oikein että rakentavat päivä kotien viereen niitä koppeja en tiedä terv tepivaari
Iso kuva Hervannasta selviää, kun käy Duossa niin päivällä kuin illalla. Siitä voi päätellä paljon, meinaan kuva on masentava. Se on kovasti jakaantunut. Ja sieltä tulee kiire pois.
Toisaalta seillä Makkarajärven lähellä on hienoa pientaloasutusta niin kuin Hervantajärvelläkin.
Sen keskustan torneihin nousee tuhatmäärin koppeja nuorille ja opiskelijoille.
Se on tietysti makuasia mitä pitää rauhallisena mutta Multisilta ja Peltolammi ovat kyllä ihan ”senioritaloja” Tesomaan verraten. Luulisi lapsiperheitäkin kiinnostavan rauhallinen ja luonnonläheinen paikka. Mutta ei voi kiinnostaa jos ei tehdä asuntojs.
Käsittääkseni T2H on voittanut hyvän rakentamisen palkinnonkin, ja itse pidän heidän toteutuksistaan, joissa taiteellisuutta ja kokeilevuuttakin näkyy…
Mutta Yksinasuviahan on kaupungeissa yhä enemmän; Helsingissäkin 49% asuntokunnista — Suomessa yksinasuvia on jo 1,3 minjoonaa. Tätähän en pidä lainkaan huonona, vaan kuten yksinasuvat ry:n puheenjohtaja Raija Eevakin on valottanut asiaa; liittyy hänen mukaansa lisääntynyt yksinasuvien määrä hyvinvointiin sekä mm. naisen aseman paranemiseen: enää ei sillä lailla Suomessa joudu väkisin taloudellisista tai muistakaan syistä asumaan vasten omia toiveita kimpassa jonkun kanssa.
Sekään ei nyt ihan välttämättä ehkä automaattisesti takaa rauhaisaa asuinympäristöä, että rakennetaan isompaa perheille, tai ainakin itselläni kokemus rauhallisimmasta lokaatiosta Tampereella oli Juhannuskylän seutuvilla, jossa ei leikkipuistoja eikä kirkuvia lapsiperheitä juurikaan rääkyillyt ympäriinsä, vaan aika lailla sekalaisia kaupunkilaisia eleli omia elämiään. Minunkin talossa oli pariskunta, jolla oli yhteinen lapsi, mutta isä ja äiti asuivat omissa kämpissään yksin toinen talon toisessa ja toinen toisessa päädyssä, eikä taloyhtiössämme ollut muita lapsia kuin heidän lapsi, joka tuli mukavasti aina minullekin kertoilemaan päivästään kaikessa rauhassa ilman vauvahulabaloota. Kiva lapsi, joka puhui kirjakieltä ja oli muutoinkin miellyttävä verrattuna moniin suurperheissä kasvaneisiin rääkyviin hirviöihin.
Että enpä tiedä, onko se nyt niin katastrofi, jos ihmiset nauttivat omasta tilasta ja viihtyvät yksin — itsekin niin suurperheessä lapsuuteni viettäneenä viihdyn niin hyvin itsekseni koirani kanssa, eikä tämä estä seurustelukuvioita eikä sosialisointia mitenkään.
Tuossapa kuuneltavaa yksinasumiseen liittyen:
https://soundcloud.com/ajatuksiakaupungista/4-yksinasuvat
🙂
Millähän kriteereillä TH2 on saanut hyvän rakentamisen maineen ? Koppikulttuurilla, totesi seniori arkkitehtipariskunta, kun kävi Metson viereistä TH2 kesken jäänyttä tutkimassa itselleen. Onneton tapaus.
Palkinto Tampereen Vuoreksessa olevalle rakennukselle myönnettiin korkealaatuisen arkkitehtuurin sekä taiteen käytöstä julkisisvussa perusteella. Painotuksena palkinnon jakajalla oli arkkitehtuurin merkitys kaupunkikuvassa sekä alueen imagon nostamisessa. — kyseisen rakennuksen yhdessä sivussahan on tällainen suuri elämänpuu, ja muutoinkin T2H:n urakoimissa rakennuksissa on pieniä, täysin odottamattomia taideteoksia rakennuksiin liittyen, joita ei heti huomaa edes.
Helamaa &Heiskanen oli pääsuunnittelijana kyseisessä Vuoreksen kohteessa.
Lisäksi T2H:n innovatiivisuus on pientenkin yksiöiden tilavuus, vaihtelevat huonekorkeudet, jotka saattavat olla jopa useita metrejä;lattioista kattoon olevat suuret ikkunat sekä koko asunnon levyiset parvekkeet esimerkiksi. Myöskin rahan priorisoiminen perusasioihin, eikä typeryyksiin, kun vaikkapa YIT:n rakentamissa hitti-kolosseissa Tampereen Niemenrannassa, joissa asunnoissa on laminaatit ja muovia, välttävästi jos lainkaan tilaa säilytykseen, ja sitten jotakin huippu integroituja kodinkoneita, joihin on laitettu rahaa haisemaan.
Kukin tietysti tykkää mistä tykkää, mutta itse viihdyn enemmän Tammiparketin ja lattialämmitys jalkojeni alla ilman mikroaaltouunia kuin muovilattioilla high-tech-helvetissä, joka tuntuu kuin muovipussissa asuisi.
Mutta kukin tahokoot tyylillään, eivätkä suurin osa nuorista edes erota villaa keinokuidusta tai muovilattiaa miellyttävästä puusta.
Laatuhan määriytyy pitkälti sen mukaan, mitä laadukkaana osataan pitää tai minkä katsotaan kohentavan ihmisten elämänlaatua varmaankin. Että jos ei ihminen osaa kaivata hyväntuoksuista leipomoa naapuriinsa, tai omien jalkojensa alle jotakin muuta kuin muovia, niin sitten elellään kliinisessä legginsihelvetissä, jossa leipomon tilalla on itsepalvelukuntosali ja oma koti on hipaisunäyttöjä täynnä oleva seiluton legolaatikko.
*sieluton*
Niin, tuntuisi aika loogiselta että ensin rakennetaan isolla rahalla päiväkoti, sitten sen jälkeen rakennetaan asuntoja perheille.
Mutta ei anneta logiikan pilata politiikkaa.
Aamulehden kertoman mukaan Tampereella on rakennettu monta taloa pelkästään pieniä yksiötä. Ne olisi myyty asuntosijoittajille jo paljon ennen valmistumistaan. Onhan sekin tapa höynäyttää köyhempiä asunnon tarvitsijoita.
Jottei ajattelu kävisi liian ahtaaksi, niin tässä esimerkkejä muumimaailman tuolta puolen:
Neljän hengen perheen vajaa 60-neliöinen koti:
https://youtu.be/mGLgv08LJ6E
(NEVER TOO SMALL: Modern Compact Japanese Family Home, Osaka – 57sqm/613sqft)
Parkkiruudun kokoinen, vajaa 60-neliöinen koti:
https://youtu.be/3KTxd-Bb_oc
(NEVER TOO SMALL: Parking Space Sized Family Home, Tokyo – 56sqm/602sqft)
Ja niin edelleen 🙂
Tässä autotalliin/ varastotilaan rakennettu edukas koti suojellussa kulttuurimaisemassa Ranskassa:
https://youtu.be/NBYS3ZsC-cY
(Maison garage: old parking as tiny home in Bordeaux, France)
”Jérémie Buchholtz wanted an affordable apartment in Bordeaux (he’s a photographer who splits his time between Paris and Bordeaux so his budget was limited), but he wasn’t finding anything he liked. Then he stumbled upon a listing for a garage.
There was no house, it was just an abandoned garage for sale. And it looked like one. It had big metal doors that blocked out any sunlight and inside it was being used more as a junk room. So Buchholtz called his friend and architect Matthieu de Marien who specializes in converting stores, offices and other spaces into homes.
De Marien took one look at the historic street and recognized it as something special. Passage Buhan is a private passageway where the owners each own half of the road so life extends into the street. And the history here is rich: a couple centuries ago, the laneway housed horses and their riders en route to the then city of Bordeaux and the old stable still sits on the street.
Buchholtz bought the property and De Marien quickly cut into the old garage to create more light and ventilation. The roof is historic and couldn’t be touched so he carved a 12 square meter (129 square foot) patio out of the small space, leaving only 41 square meters of living space (441 square feet).
In order to make the space feel larger, De Marien created a ”house within a house”: one large piece of furniture that includes the bathroom, bedroom, office, closet, a sofa bed and all of the home’s storage. With everything contained in this large furniture box, the rest of the home was given more breathing room.”
Suomeksi:
Jérémie Buchholtz halusi edullisen asunnon Bordeaux’sta (hän on valokuvaaja, joka jakaa aikansa Pariisin ja Bordeaux’n välillä, joten hänen budjettinsa oli rajallinen), mutta hän ei löytänyt mitään, mistä olisi pitänyt. Sitten hän törmäsi myytävänä olevaan autotalliin.
Taloa ei ollut, oli vain hylätty autotalli myytävänä, ja siltä se näyttikin. Tallissa oli suuret metalliovet, jotka estivät kaiken auringonvalon ja sisätilaa oli käytetty enemmänkin varastona. Joten Buchholtz soitti ystävälleen arkkitehti Matthieu de Marienille, joka on erikoistunut myymälöiden, toimistojen ja muiden tilojen muuttamiseen kodeiksi.
De Marien katsoi historiallista katua ja tunnisti sen joksikin erityiseksi. Passage Buhan on yksityinen katukäytävä, jossa omistajat omistavat puolet tiestä, joten elämä ulottuu kadulle. Ja historia täällä on rikas: pari vuosisataa sitten katukäytävä tarjosi majapaikan hevosille ja heidän ratsastajilleen, hotka olivat matkalla silloiseen Bordeaux’n kaupunkiin — ja vanha hevospilttuu on edelleen kadulla.
Buchholtz osti kiinteistön ja De Marien kävi nopeasti vanhan autotallin kimppuun, luoden siihen lisää valoa ja ilmanvaihtoa. Kattorakenne on historiallinen, eikä siihen voinut koskea, joten hän loi pienestä tilasta 12 neliömetrin (129 neliöjalkaa) terassin, joka jätti vain 41 neliömetriä asuintilaa (441 neliöjalkaa).
Jotta tila tuntuisi suuremmalta, De Marien loi tilaan ”talon talossa”: yhden suuren kiinteän tilaratkaisun/ kuution, joka sisältää kylpyhuoneen, makuuhuoneen, toimiston, vaatekaapin, vuodesohvan ja kaiken kodin säilytystilan. Tämän kuutioksi tiivistetyn tilaratkaisun ansiosta muu koti sai enemmän ilmavuutta/ tilaa hengittää.
Koiransa kanssa (yksin)asuva arkkitehti 34 neliömetrin tilassa kauneuden ympäröimänä:
https://youtu.be/DSKOg3KpTic
(NEVER TOO SMALL: Furniture Dealer’s Mid-Century Attic Apartment, Barcelona – 34sqm/366sqft)
Tuota fiilistellessä alkoi jo vähän… huh, nyt Liisa jäähylle 🙂
Niin, koti on se joka kodilta tuntuu.
Mutta ei kysymys ole, eikä saakaan olla leimaamisesta. Kysymys on soveltuvuudesta. Esimerkiksi: jos asuu yksin, kotona ei ole lapsia. Siten päiväkodin läheisyys ei ole soveltuvaa hänelle.
Jos on nuori asukas kaupungissa, ei usein ole autoa. Siten julkisen liikenteen toimivuus on tärkeää.
Tällaisia kysymyksiä on millä on väliä, niitä on tuhansia. Ei siitä varmasti mitään haittaa ole että päiväkodin lähellä asuu paljon yksinasuvia. Se ei vain ole kovin järkevää kaavoittamista.
”Esimerkiksi: jos asuu yksin, kotona ei ole lapsia. Siten päiväkodin läheisyys ei ole soveltuvaa hänelle.”
Mistä sinä sen tiedät, mikä on soveltuvaa kenellekin? Mitä jos yksin asuva ihminen sattuukin pitämään elämän äänistä (toisin kuin itse, kun en pidä lasten rääynnästä), jotka ehkä tuovat jollekin yksinään tahovalle kodikasta tunnelmaa sekä joitakin hyviä muistoja omasta lapsuusajasta tai mikä vaan syy, minkä vuoksi viihtyy päiväkodin lähellä, vaikkei itse haluaisi lapsia eikä todellakaan olisi seksuaalisesti perverssi? Eiköhän asia ole jotakin muutakin kuin mustaa ja valkoista, näkisin.
Arkkitehtuurin sekä kaupunkirakentamiseen liittyen muistan lukeneeni, että hyvä kaupunkisuunnittelu toteutuu, kun saadaan sekaisin mahdollisimman erilaisia ihmisiä asumaan naapurustoihin, jolloin mitään keskittymiä ei pääse syntymään.