Ei ihme, ettei tänne Suomeen kukaan halua tulla kuin pakosta, saati töihin. Täällä vallitsee kateus, impivaaralaisuus, jurous, älä vaan luule olevasi jotain… Harva avaa ovea tai pitää auki tai toisen kulkiessa, on kohtelias saati kiittää. Kaduilla sätkät ja räkä lentää, perkele…Autossa audin peltikuori suojelee keskisormea, muualla Porschekin on kuin Yaris täällä.
Kun ulkomaalainen tulee Pyynkin polulla vastaa, hän hymyilee ja tervehtiikin, Suomipoika painaa päänsä maahan ja jurottaa muualle.
Mutta on täällä poikkeuksiakin- tamperelaisuus nääs ! Se puhuu, vaikka ei kysytä, se ei kuuntele, vaikka sillä on korvat, se puhuu kaikki vanhat jutut uutena, se tietää kaiken maailman asiat, vaikka ei ole käynyt kuin Teiskossa. Se syö mustaamakkaraa ja tekee, vaikka ei tarvitsisi, siksi Tampere on Tampere.
Kannattaa lukea tuo Hesarin juttu, josta alla otteita:
Näitä suomalaisten käytöstapoja ei voida ymmärtää ulkomailla – Helsinki | HS.fi
”KODITON saapuu pieneen roomalaiseen kauppaan ja kysyy, saisiko leivän. Kauppias kysyy, että miksi aina tulet tänne. Menisit välillä jonnekin muualle. Sitten hän jatkaa, että no, mikä leipä nyt sitten. Koditon ihminen valitsee leivän provolonella, italialaisella juustolla.
Inhimillisyys, sitä Roomassa aikoinaan 10 vuotta asunut ja sittemmin Suomeen palannut Merja Niinisalo kaipaa.
”SUOMALAINEN mielellään haukkuu, jos ei pidä jostain. Italiassa ei sanota suoraan, vaan mielipide löytyy rivien välistä”, Roomassa asunut Niinisalo sanoo. ULKOMAISEN työkulttuurin ymmärtäminen on monen suomalaisen mukaan vaatinut opettelua.
”Työpaikallani hankittiin kollegalle lahja, ja kortti kiersi. Rustasin siihen nimeni. Jonkin ajan kuluttua minulta tultiin kysymään, mitä minulla on lahjansaajaa vastaan. Tapana nimittäin on kirjoittaa jotain kivaa, lämmintä ja ennen kaikkea persoonallista onnitteluihin. Pelkkä allekirjoitus on kuin näyttäisi keskisormea”, kertoo Brysselissä asuva vastaaja.
”Työelämässä ei pärjää, jos olet kovin ujo ja introvertti”, sanoo Lontoossa vuodesta 2019 asti työskennellyt Emmi Huovinen.
MONEN suomalaisen arvostama vaatimattomuus ei ole kaikkialla hyve. Lontoossa asuvan Huovisen mukaan esimerkiksi englantilainen keskustelukulttuuri on päällekäyvä, oma tila pitää osata ottaa itse. ”Oli opittava puhumaan toisten päälle ja huutamaan työpaikalla, jotta minut voitiin ottaa mukaan isoihin neuvotteluihin”, kirjoittaa Latinalaisessa Amerikassa asunut vastaaja.
New Yorkissa ja Lontoossa asunut vastaaja taas sanoo oppineensa ulkomailla rohkeammaksi ja oma-aloitteisemmaksi. ”Suomessa opetettiin, että uteliaisuus on tunkeilevaa. Britanniassa ja USA:ssa taas ihmetellään ja jopa pahastutaan siitä, ettei toinen esitä heille kysymyksiä.”
Näin kertoo myös Roomassa asunut Niinisalo….”
Lehti uutisoi että edustaja persunelikko ajaa eniten taksilla?
Kulttuurit ovat erilaisia. Suomalaiseen kulttuuriin kuuluu ihmisen oman tilan arvostaminen, joka monien mielestä voi tuntua juroudelta. Kuten niin monesti asialla on kuitenkin myös toinen puoli. Monille Suomessa lomailleille maailmantähdille suomalaisten ”jurous” on siunaus, joka mahdollistaa tavallisten asioiden tekemisen ilman, että ympärillä pyörii jatkuvasti lauma nimikirjoituksen tai yhteiskuvan pyytäjiä.
Se on totta, että Suomessa vallitsee kateus, joka vaikuttaa vahvasti myös verotukseen. Meillä on jo nyt OECD-maiden korkeimpiin ja progressiivisimpiin lukeutuva hyvätuloisten verotus, mutta sitä pitäisi kateellisten mielestä vielä tiukentaa. Tällainen verotus yhditettynä verrattain matalaan ansiotasoon, korkeisiin kustannuksiin sekä syksyn pimeyteen ja sateisiin, ei ole omiaan houkuttelemaan ulkomaisia huippuosaajia, vaan tänne tulevat pikemminkin ne, joille ei ole kysyntää muualla.
HK: ”SUOMALAINEN mielellään haukkuu, jos ei pidä jostain.” Niinpä, näitä blogeja lukeville on varmaan tullut selväksi, ettei blogin kirjoittaja erityisemmin pidä Perussuomalaisista, ja kuinka ollakaan tämän blogin otsikkokin ”flirttailee” heidän haukkumisella. Sellaista perussuomal… siis perinteistä suomalaista meininkiä siis kirjoittajankin taholta.
Se piirre, kun näkyy osuvan jopa persujen sisäänpäin kääntyneisyyden malliesimerkkinä aina huumoriksi saakka.
Huomasit kai myös tamperelaisuuden, joka taas on ’avoin” kuin päiväkirja. Mutta täällä onkin vähän persuja.
Tässä ei nyt kyllä sanottu persuista sanaakaan tässä jutussa. Suomalaisia luonteenpiirteitä, jotka toimivat huonosti maailmalla, löytyy ihan kaikenlaisilta akoilta ja ukoilta, oli puolue mikä vaan.
On tämä itsekin tullut havaittua. Yksi asia jota ihan lähinaapuristamme unohdamme on, että ruotsalaiset eivät kestä kritiikkiä lainkaan, edes bisnesasioista.
Jos puolueista puhutaan, missä ulkomaalaisvastaisuus näkyy selvimmin ? Asenteet, maahantulijat, hyväksyminen. Kyllä sen voi hyvin sormellan osoittaa.
Ruotsalaiset ova huomattavasti kansainvälisempiä ja ulospäin suuntautuneita kuin me täällä ml. kielitaito.
Ja Ruotsissa näkyy se tulos joka suhteessa.
Ulkomaalaisvastaisuus on ikävä ongelma. Etiketti ja kansainvälisyys ovat melko eri asia.
Ylen Politiikkaradio tuntui olevan aika vakaasti sillä linjaa että pahimmin etikettivirheitä on pressaehdokkaista tehnyt Stubb. Toki harvalla on niin paljoa kokemusta. Haavisto lienee osaavin tässä lajissa, mutta ounastelen että myös Urpilaisella on etiketti loistavasti hallussa.
Luulisi ulkomaalaisten myrtyvän Heikin aika hyökkäävästä sanailusta
⅘
Tietysti lontoolaiselta voisi kysäistä .että mitähän äites mahtoi ajatella, kun sut ensimmäisen kerran näki, tai jotakin muuta yhtä kepeätä: Ookkona muuten sioille sukua tai jotain.