Teemu Keskisarja lähtee tavoittelemaan varapuheenjohtajuutta perussuomalaisten kesäkuun puoluekokuksessa Lahdessa.
Minua huvitti kun luin lehtien kommentointiosioista ihmisten mielipiteitä asian tiimoilta, niin aika moni katsoi tämän ehdokkuuden merkitsevän lähtölaukausta puolueen hajaannukselle. Jotkut mainitsivat sen olevan merkki v.17 uusinnasta.
Itse katson tämän olevan terveen puolueen merkki, kun jäsenet kilvoittelevat johtopaikoista rehdisti ja jäsenet sitten puoluekokouksessa tekevät päätöksensä demokraattisesti äänestämällä.
Se mitä tapahtui puoluekokuksessa v.17, niin silloin demokratia ei sopinutkaan Soinin poppoolle, vaan valitsivat Juudaan tien.
Keskisarjalta kun kysyttiin haastattelussa hänen mielipidettään Soinista, niin hän sanoi halveksivansa Soinia mm. kyseisen v.17 toimistaan, joka johti väliaikaiseen puolueen kahtiajakoon ( siniset ) Keskisarjan kommenttiin Soinista minun on helppo yhtyä.
Sitä minä en pidä terveen demokraattisesti toimivan puolueen merkkinä, jos ei paikoista kilvoiteltaisi ja Teemu kuitenkin sanoo olevansa tyytyväinen Riikka Purran puheenjohtajuuteen kuten kaikkien muidenkin persuministereiden työn jälkeen.
Keskisarja haluaa minun nähdäkseni toimia hengen luojana puolueen laajan kannattajakunnan suuntaan ja sanoittaa puolueen päätöksiä ruohonjuuritasolle kansanomaisesti, eli ymmärrettäväsi ilmaisten ilman poliittista kapulakieltä.
Jos ei Teemu tule valituksi puheenjohtajistoon, niin hänet voisi puolue nimittää ruohonjuuritasolle hyväntahdon lähettilääksi pahaa vastaan. Pahoilla tarkoitan niitä voimia yhteiskunnassa, jotka haluavat meistä tehdä islamistisen turvasataman ja monikulttuurisuuden kehdon kantaväestöä alistamalla.
Suomen kieli ja Suomen mieli, nämä takaisin kunniaan tästä nykyisestä alennustilasta, jossa ihmiset on pelosta sulkeneet suunsa, eli valinneet mieluimmin itsesensuurin kuin vihervasemmistolaiseen giljotiiniin joutumisen.
Teemu ei halua olla ulkoiselta habitukseltaan korea, vaan sisäisesti kaunis sinivalkoinen ääni tässä pnavihreässä viidakossa.