Jos et usko, niin valehtelenko lisää.

Ilma on sakeana tänä päivänä monensorttisia elämänkertoja ex-politikoilta sekä sellaisiltakin, jotka ovat vielä ”kansan palvelijoina” viroissaan.

Itse en näihin teoksiin koske pitkällä tikullakaan ja pidänkin niitä kirjoittajien itse itselleen suorittamana valkopesuna ja mites se sananlasku sanookaan että…”kukas se kissan hännän nostaa, jos ei kissa itse”.

Väkisinhän noita teoksia hyppää silmille medioiden otsakkeissa ja kohdehenkilöiden haastatteluissa ja kuten jo mainitsin, niin hyvähän se on julki tuoda muistelmiaan kirjan muodossa, kun niiden todenperäisyys perustuu vain omiin salaisiin oletettuihin päiväkirjamerkintöihin.

Tänäänkin taas tuli julkisuuteen yksi opus ex-presidentti Niinistöltä ja hänen kaksitoista vuotiselta virkauraltaan ja laitan senkin samaa mappi ööhön kuin kaikki muutkin pelkkinä mutuina.  Niinistö kertoo sanomisistaa  esim. Putinille, mutta pitääkö ne paikkansa sen tietää vain Niinistö itse ja Putinilta niihin ei vahvistusta uskalla kukaan mennä peräämään.  Ja tämä hänen suhteensa Mariniin ja hänen virkakuntaansa voi olla vain hänen päänsisäistä pohdintaansa ja pelkoaan siitä, että demarit yrittävät saada hänet  ulkokehälle esim.Natoa koskevissa päätöksissä.

Historiankirjoituksiin näitä en sijoittaisi, paremmin ne lukeutuvat samalle kirjaston hyllyriville, missä muidenkin ”julkkisten” satukirjat ovat pölyttymässä..