Onkohan se niin jokaisella ajanjaksollamme maamme itsenäisyysajan historiassa, että kaikki voivat sanoa ja ovat sanoneet kuten minä nyt sanon että….”kyllä ennen kaikki oli paremmin”.
Itse viisikymmentä luvulla syntyneenä muistijälkeeni on piirtynyt kuva turvallisesta lapsuudesta niin kodin kuin kodin ulkopuoleltakin ilman pelkotiloja ja surullisena seuraan nyt kuinka lapsien ja nuorten huolena on maapallon tulevaisuus ilmastonmuutoksineen ja sotineen, joita mediat tarjoilevat suorina lähetyksinä lastemme silmille ja korville yötä päivää.
Jos omaa lapsuuttani ja nuoruuttani verrataan nykypäivään materian kautta, niin niukkuudessa elettiin lähes jokaisen niemen notkon ja saarelman torpassa ja kun materian ja yltäkylläisyyden määrään verrataan, niin nykyiset sukupolvet elävät onnensa kukkuloilla jos tällä mittarilla mitataan mutta……
Väitän itse viisikymmen luvulla syntyneenä, että sitä henkisen rikkauden määrää ei kerrytetä krääsän vaan pienen puutteen kautta, jossa mitään ei annettu jos sen eteen ei ponnisteltu pienten askarten ja tekemisten muodossa ja voi kuinka taivaalliselta ne pennin nallet ja jäätelötötteröt maistuvatkaan, kun ne oli oman ”työn” kautta hankittuja.
Olen kuullut omaa lapsuuttani kertoillessani nykylasten suusta, että kylläpä sinulla on ollut kurja lapsuus rajoineen. Mutta voi kuinka kiitollinen olenkaan että ne rajat olivat olemassa vaikka silloin ne koettiin pahana, mutta näin myöhemmin arvioiden se oli vanhemmilta ja yhteiskunnalta yleensäkkin rakkauden osoitus lapsia kohtaan.
En tiedä kuinka muut ovat oman lapsuutensa ja nuoruutensa vuodet ja vuosikymmenet kokeneet, mutta itselle 50-70 lukujen aika oli sitä parasta aikaa jota näin vanhoina vaimoni kanssa muistelemme rikkautena, josta on voitu rakkautta ammentaa tähän päivään.
Viisauteni on kasvanut ns.”kärsimysteni” kautta.
Epätoivo on huono neuvonantaja.
Ko vuodet oli nousun aikaa ja uskoa tulevaisuuteen.
Ennen uskottiin ja luotettiin maalaisjärkeen, nykyään sen on korvannut tekoäly.
Suomessa ollaan menty pahasti metsään siinä, että kaikesta oman elämänsä hallitsemattomuudesta syyllinen löydetään yhteiskunnasta, vaikka peiliin vilkaisu riittäisi.
Ei koskaan maamme itsenäisyyden aikana ole maamme ollut näin vauras kuin se nyt on, siitä huolimatta osa kansasta putoaa kyydistä, kun aina löytävät yhteiskunnan turvaverkoista köyhän mentävän aukon yhteiseen hyvään ruokapöytään.
Jos nyt palaan varsinaiseen blogini aiheeseen niin sanon vähän mutkat suoriksi vetäen, että Kekkosen valinta v.56 oli yksi sateentekijä onnellisuudessamme, sillä tavallinen tallaaja ei mitään suomettumista huomannut omassa pyhässä eikä arjessaan, leipää ja sirkushuvaja piisasi sopivassa suhteessa toisiinsa, suomettumiset ja kotiryssät elivät omaa elämäänsä.
Eli Kekkosen aikakausi ajoittui juuri siihen ajankohtaan josta sanon että silloin kaikki oli paremmin.
Vauraudesta puheenollen: Nyt on velkaa eniten ja omaisuus lähes myyty.
Velkaa pitäisi ottaa vielä velan päälle puolustusmenoihinkin.
Kyllä Kekkonen oli paree sillä hänen aikana ei tarvinnut aseistautua velkarahalla ja Kekkonen sai jopa töitä myös venäjältä.