Nyt ei käännetä toista poskea, vaan isketään takaisin.

Perussuomalaisen puolueen puheenjohtajuus jälkeen syntiinlankeemuksen, eli vuodesta 2017 lähtien kun Jussi Halla-aho sai nuijan haltuunsa nuijalta,  kun Soini oli  jäsenistön päätöksien  seurauksena saanut kalossinkuvan persauksiinsa itsensä potkaisemana, niin perussuomalaiset ovat olleet mediassa jatkuvasti syytetyn penkillä hutkittavana ilman tutkimusta.

Soinista sitä vastoin on tullut median lemmikki, joka otetaan mediaan kuultavaksi aina ikäänkuin apteekin hyllyltä haukkumaan perussuomalaisia.

Mutta Jussiin palatakseni, niin neljä vuotta vuodesta 2017 vuoteen 2021 asti Jussi jaksoi tätä median erityissuojeluksessa oloa.  Toki Halla-aho on ollut jo ennen vuotta 2017 median silmälläpidon alaisena pääosin negatiivisessä mielessä.  Mutta niin tyhjiin oli tänä aikana Jussin takki tyhjentynyt, että hänestä ei ollut ottamaan vastaan ministerinsalkkua Orpon hallitukseen, vaan hän valitsi mieluimmin huilin puhemiehen penkiltä.

Mutta nyt perussuomalaisilla on puheenjohtajana nainen, eli Riikka Purra, joka on myös ollut jo neljä vuotta nuijan varressa ja kaksi vuotta Orpon hallituksessa valtiovarainministerinä, niin harva mies jos kukaan olisi sellaista median mankelia kestänyt jonka kohteeksi Riikka on joutunut median ja oppositiopuolueiden taholta.  Mutta eikös se ole tunnettu tosiasia noin yleisessä katsannossakin, että naiset ovat sitkeimpiä ja kestävämpiä miehiin verrattuna.

Mutta nyt, kun Riikka Purralla on jo sama aika perussuomalaisten puheenjohtajuutta kuin mitä kesti Halla-aho ja siihen vielä päälle valtiovarainministerin raskain salkku, niin ei ole merkkiäkään että Riikka Purra olisi heittämässä pyyhettä kehään.  Näyttääkin siltä, että hänen otteensa niin puheenjohtajana kuin valtiovarainministerinäkin vain vahvistuu ja voimistuu median häntä moukaroidessa kaikesta maan ja taivaan väliltä.

Nyt mediakin oletti huonosti menneiden kuntavaalien jälkeen, että Riikka Purra ja perussuomalaiset jos eivät nyt ihan hallitusta lähde kaatamaan, niin vastakkainasettelu tulee näkymään  hallituksen sisäisessä dynamiikassa.

Mutta mitä vielä, muutaman päivän takaisessa puoluevaltuuston kokouksessa luvattiin jatkaa sillä politiikan linjalla jota on jo kaksi vuotta harjoitettukin, hallitusohjelmasta kiinni pitäen ilman yli aisan potkimista, jota media ja oppositio on odottanut kieli pitkällä.

Tuuliviiriksi ei Riikka eikä perussuomalaiset lähde pyörimään katonharjalle, olipa Gallupit mitä hyvänsä, sen tuuliviirin paikan on itselleen pysyvästi lunastanut kepu.

Riikka sanoi, että paras tulos saadaan puolueen kuin koko maankin osalta silloin, kun pysytään rauhallisena, vaikka vihervasemmisto ja media kiihkossaan ja persuvihassaan nai toisiaan niin että tanner tömisee ja aitaa kaatuu.

Eduskunnan oppositio ja punainen media rukoilevat polvet vereslihalla nykyisen taantuman jatkumista, sillä valtiontalouden piristyminen, josta nyt nähdään selviä merkkiä tietää sitä, että tikkunekku ei olekkaan enään vuoden 27 eduskuntavaalien jälkeen heidän imeskeltävänä, vaan he joutuvat nielemään sitä samaa katkeraa kalkkia kuin vuoden 23 eduskuntavaalien jälkeenkin.

Kun maratonjuoksun sanotaan alkavan vasta tuolla kolmenkymmenen kilometrin haminoissa, eli silloin vasta katsotaan kenellä on tossuja ahkerammin ulkoiletettu harjoituskauden aikana.  Samoin toimii nyt hallitus, ensimmäinen kaksi vuotta juostiin tasaista vauhtia suunnitellusti ja nyt toinen puolisko onkin sitten pitkää loppukiriä jossa voittajana on koko Suomi, kun toisaalla sosialistit ja kepu median sopulilaumoineen uikuttavat kun jäivät tappiolle, vaikka heillä oli uudet verkkarit.