Ei muuta kuin tämä diktaattoreita ja kommunisteja palvova punaiseen pukeituva narsistivi jota näilläkin blogeilla jopa palvotaan, en voi kuin ihmetellä. Onnea, saitte johtajanne, ei valitusoikeutta!
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Ei muuta kuin tämä diktaattoreita ja kommunisteja palvova punaiseen pukeituva narsistivi jota näilläkin blogeilla jopa palvotaan, en voi kuin ihmetellä. Onnea, saitte johtajanne, ei valitusoikeutta!
Olen joskun miettinyt kuinka lähellä toisiaan ovat äärioikeisto ja äärivasemmisto?
Taitaa olla niin että lähellä on idiootit ja sitten niitä seuraavat idiootit.
Äärihullut ja äärihullut ovat ainakin lähellä toisiaan.
Muu on vain koristeita.
Venäjää ainakin tukee niin äärioikeisto kuin äärivasemmisto. Äärivasemmisto ei vieläkään ole herännyt siitä unesta että Neuvostoliitto on kadonnut vaan pitää Venäjää sen korvikkeena. Äärioikeisto taas on huomannut asian oikean laidan, sen että Putin on pesunkestävä fasisti ja tukee häntä siksi.
Niin se on että kun lähdet länteen päädyt itään ja päinvastoin.
Me loogisesti ajattelevat tiedämme, ettei fasistisille suuntauksille ole kyetty määrittelemään yhteistä yhteiskunnallista ideologiaa.
Fasismi on siis vain tapa hallita ja palvella kutakin ideologiaa erikseen. Fasismin tunnus on vitsakimppu. Vitsalla rangaistaan niitä, jotka eivät nöyrry ideologian palvelijoiksi.
Marxilainen sosialismi ja kansallissosialismi ovat yhteiskunnallisia malleja, joihin yksilönvapausaate ei ota taipuakseen. Molemmat turvautuvat fasistisiin otteisiin.
”Fasismi” on peräisin Roomasta, jossa kukin keisari toteutti toiveitaan ruoskittaen vastaanpanijoita.
Päivän Hesarissa lukijan mielipide
Mika Kerttunen
valtiotieteiden tohtori, sotilasstrategian dosentti,
Maanpuolustuskorkeakoulu
”Donald Trumpin politiikka kauhistuttaa eurooppalaisia, mutta se on geopoliittisesti rationaalista
Lukijan mielipide|Yhdysvaltojen varautuessa sotaan Kiinaa vastaan ei Ukrainan itäosilla tai eurooppalaisten Venäjä-ahdistuksella ole paljoakaan merkitystä.
Monille eurooppalaisille presidentti Donald Trumpin toimet ovat yksinkertaisesti vastenmielisiä. Emme pidä lakien hyljeksinnästä, ihmisarvon väheksynnästä tai luontotuhon kiihdyttämisestä. Päidemme yli tehtävät diilit kammoksuttavat näillä pituuspiireillä.
Valkoisen talon kaoottisen nihilistiseltä näyttäytyvä politiikka tavoittelee amerikkalaista geopoliittista järjestystä. Tässä suuressa pelissä sisä-, ulko- ja kauppapolitiikka korostuvat. Sotilaallista voimaa tarvitaan Kiinaa vastaan. Ukraina ja Venäjä ovat toisarvoisia tekijöitä, samoin Euroopan unioni.
Ideologisinta Trumpin politiikassa on valtiohallinnon supistaminen, jopa itse valtion yksityistäminen. Perusrepublikaanisen ajattelun mukaanhan julkinen sektori on idealismissaan rehottavan tuhlaileva ja yksityinen sektori rationaalisuudessa tehokkaampi. Ei siis ihme, että Elon Muskilla on sangen vapaat kädet valtion virastojen ja laitosten typistämiseksi.
Republikaanisen puolueen tuella presidentti pystyy myös vähentämään kuristavaksi katsomaansa sääntelyä ja ajamaan alas demokraattipresidenttien Barack Obaman ja Joe Bidenin ajamia yhteiskunnallisia uudistuksia. Pahvipillien kieltäminen ja naisamiraalien erottaminen saatavat oudoksuttaa, mutta ovat kylmän tarkoitushakuisia.
Trumpilainen rationaalisuus palkitsee härskejä ja voimakkaita.
Omasta työpaikastaan huolestunutta äänestäjää kosiskellaan talouskasvun kiihdyttämisellä ja polttoaineen pumppuhintojen alennuksilla. Tavallista tallaajaa ei liittovaltio tai yhteiskunnan moniarvoisuus kiinnosta, kun vapaasti liikkuva raakaöljy ja digitaalinen data voitelevat taloutta.
Tähän kaupan ja sisäpolitiikan risteymään yhdistyy myös Yhdysvaltain ulkopoliittinen muutos. Venäläisen öljyn ja kaasun paluu maailmanmarkkinoille on omiaan alentamaan polttoaineiden maailmanmarkkina- ja pumppuhintoja ja turvaamaan trumpilaisen menestyksen kongressin välivaaleissa. Ukrainalaisten sotiminen ja eurooppalaisten pakotepolitiikka on saatava lopetettua. Kansainvälinen oikeus, ihmisoikeudet ja ilmastonmuutoksen vastustaminen jäävät tämän kiihdyttävän yhtälön ulkopuolelle.
Tyynenmeren alue kauppareitteineen on Yhdysvaltain geopolitiikan kannalta ensiarvoinen. Kiinan voimistunut poliittinen ja sotilaallinen läsnäolo huolestuttaa kuten Japanin militaristinen eteneminen 1930-luvulla. Sotilaspoliittisesti Yhdysvalloille on tärkeää hallinta Tyynenmeren kolmea saariketjua Alaskan ja Filippiinien, Alaskan ja Indonesian ja Alaskan ja Uuden-Seelannin välillä. Yhdysvaltojen varautuessa sotaan Kiinaa vastaan ei Ukrainan itäosilla tai eurooppalaisten Venäjä-ahdistuksella ole paljoakaan merkitystä.
Me eurooppalaiset joudumme maksamaan epävarmemmasta tulevaisuudestamme ja turvallisuudestamme korkeamman hinnan. Trumpilainen rationaalisuus palkitsee härskejä ja voimakkaita. Joillekin tosin pumppuhinnoillakin on merkitystä.”