Minulla ei ole henkilökohtaista muistikuvaa Helsingin Olympialaisista v.52, koska silloin kisojen aikana päästin ensimmäisen parkaisuni ilmoille ja ei ole liioin muistikuvaa Kekkosen valinnasta ensimmäistä kertaa tasavaltamme presidentiksikään v.56 yleislakkoineen.
Mutta Kekkosen joutuessa luopumaan ”kruunustaan” v.82 olin kolmekymppinen, joten paljon olin saanut/joutunut näkemään ja kuulemaan Kekkosen tapaan toimia ( ”saatanan tunarit”) ja olihan hänellä perustuslakimme mukaan maassamme täydellinen yksinvaltius hajoittaa ja hallita.
Kokoomus katsoo Kekkosen ajan olleen demokratiamme häpeätahra, johtuen tietenkin siitä, kun Kekkonen piti ruiskukka puolueen oppositiossa lähes neljännesvuosisadan ajan, riippumatta vaalituloksesta, mutta ilkeät kielet sanovat sen olleen Moskovan tahto.
Kekkosen kruunun pudotessa v.82 pääsi kokoomuskin pannasta ja sen jälkeen maatamme johtikin noin kolmekymmentä vuotta kolmen iloisen rosvon kopla Kasper, Jesper ja Joonatan ( sdp, kepu ja kokoomus ) Tästä rosvokolmikosta aina yksi oli vuorollaan oppositiossa kahden hallitessa maatamme sulle mulle periaatteella.
Sitten tämä kolmen rosvon iloinen harmonia sai sätkyn, kun perussuomalaiset tulivat häirikkönä rikkomaan heidän jakopolitiikkansa kiveen hakattuja doktriineja ja siitä asti ovat nämä kolme muskettisoturia koettanut saada tätä häirikköä pois silmistä pois mielestä…..huonoin tuloksin heidän itsensä kannalta….sillä kyllä kansa tietää.
Persuja ovat niin vasemmiston kuin oikeistonkin sylttytehtaat korporaatioineen yrittäneet saada pois Arkadianmäen muonavahvuudesta ,syyttäen heitä milloin fasistiksi ja milloin natseiksi ja viime vuosina ovat vallan vahtikoirat etsineet sitä kuuluisaa rasistineulaa persujen heinäsuovasta.
Joten persuviha on saanut lähtölaukauksensa silloin, kun he nousivat pilaamaan näiden kolmen suuren iloisen rosvon sulle mulle ”maan tapa” korruptio kekkerit.
Mutta kehitystä on tapahtunut ainakin kokoomuksessa, sillä siellä joutuivat ottamaan lusikan kauniiseen käteensä, sillä ilman perussuomalaisten mukanaoloa Orpon hallituksessa, olisi kaikki välttämättömät niin sisä,-kuin ulkopoliittisetkin uudistukset jääneet tekemättä.
Nyt on taas kova kiima muilla puolueilla ja medialla järjestää ensi vuoden eduskuntavaaleista persujen hautaamisvaalit, mutta taas tulee käymään niin kuin on käynyt aikaisemminkin, että mitä kovempi kiima, niin sitä huonmpi lopputulos, joten kyllä kansa tietää mistä se kana pissii.
Ei meidän persujen tarvitse nyt(kään) olla huolissamme, että mistä saisimme hyvät vaalivankkuriemme kiskojat vaaleihin, sillä muut puolueet ja media ovat ja tulevat olemaan jatkossakin vaalivankkureidemme aisojen välissä kuolaimiaan pureskelemassa.
Meillä persuilla on paras hyväntahdon lähettiläs (Keskisarja ), joka historoitsijana osaa katsoa myös tulevaisuuteen mikä Suomelle on hyväksi ja se on myrkkyä näille päivänpolitiikan pintaliitäjille ja niille, joiden pää on pilvissä ja jalat tukevasti ilmassa.
Toki, on meillä puolueen hautajaisia yritetty omankin porukan toimesta, kun Juudas Soini myi persuaatteensa muutamasta ”hopearahasta”, mutta tulikin vain haudanneeksikin itsensä ja omat, häntä seuraamaan lähteneet opetuslapsensa.
Soinihan jatkaa edelleen kynttilänsä polttamista molemmista päistään katkeruudessaan.
RKP yrittää ravistella persuja liepeistään ja taitaapa siinä olla kokoomuksellakin sietämistä?
Koivisto raivasi tien EU-jäsenyydelle
Aloitan kommentoinnin tästä Kalevi Sorsan dokumentoinnista:
Kalevi Sorsa kirjoitti kirjassaan ”Muistikuvia, mielikuvia”, 1995, sivulla 114:
”Ilmeisin kantava linja Koiviston toiminnassa on mielestäni ollut Suomen hallitusmuodon parlamentarisoiminen.”
Hallitusmuodon parlamentarisoiminen!
Koivisto tunnustaa valtiosäännön uudistamisensa muistelmissaan Kaksi kautta, 1994, sivulla 436:
”Vuoden 1994 valtiopäivien avajaisissa 8. helmikuuta tarkastelin päättymässä olleiden kahden toimikauden aikana valtiosääntökysymyksissä tehtyä uudistustyötä. Tullessani valituksi presidentin tehtävään olin ilmoittanut pyrkiväni kehittämään valtiosääntömme parlamentaarisia piirteitä. Tämä olikin toteutunut.”
Koivisto antoi presidentin juhlallisen vakuutuksen 27. tammikuuta 1982.
Koivisto käytti Kokoomusta hyväkseen – tarjosi pitkään oppositiossa olleelle Kokoomukselle, jo ennen kevään 1991 eduskuntavaaleja valitsemalleen pääministeriehdokkaalle Harri Holkerille tikkunekun suuhun sillä ehdolla, että harjoitetaan vahvan markan politiikkaa.
Vahvan markan politiikkaa!
Miksi? Siksi, että Suomeen saadaan lama ja sen hoitamiseen poikkeuslaki, säästölaki eli ”helpotettu” perustuslain säätämisjärjestys, jolla Suomi viedään EY:n jäseneksi vain 2/3 eduskunnan enemmistöllä 5/6 kiireellisyysvaatimuksen sijasta.
Ensimmäinen dokumentointi ”helpotetusta” perustuslain säätämisjärjestyksestä, säästölaista eli suunnitelmasta Valtiopäiväjärjestyksen 69 §:n muutoksiin löytyy Koiviston omana toivomuksena Harri Holkerille 7.4.1987 Koiviston kirjasta Kaksi kautta, sitaatti sivulta 242:
”… muodostettavan hallituksen (Holkerin, kirj. huom.) ohjelmassa sovittavista yhteiskunnallisista uudistuksista, joiden toteuttamiseen ilmeisesti tarvittaisiin poikkeuksellisen laajaan (yli 2/3) eduskuntaenemmistöön nojaava hallitus.”
Suomen Pankin pääjohtaja Rolf Kullberg kertoi tulevasta taantumasta Länsi-Savo-lehden 100-vuotisjuhlanumerossa 4.11.1989:
”Kysyntä Suomessa on pakotettava alas ja tarpeen niin vaatiessa se on tehtävä luomalla Suomeen keinotekoinen taantuma, ja taantuman on oltava melko syvä.”
Keinotekoinen taantuma tuli, 1990-luvun laman ja liiankin syvä. Ilman lamaa eivät tarvittavat Valtiopäiväjärjestyksen muutokset olisi onnistuneetkaan. Presidentti Koivisto ajoi vahvan markan politiikkaa, jolla oli tuhoisat vaikutukset. Koivisto tarvitsi Holkerin takuumiehekseen.
Lue lisää kotisivultani
https://www.jormajaakkola.fi/koivisto-raivasi-tien-eu-jasenyydelle