Eipä hätää Suomen kansa, kyllä tästä selvitään, vuoden päästä hirtto köysi, saunaan taakse kärrätään.
Mutta ei se sini-musta, valta vaihdu itsestään, punakynää pitää käyttää, vaalikopis viimeistään.
Kokoomus se kepulta jo, kyseleekin neuvoa, kuinka kestää kynnysmatto, tovereiden talloa.
Luulen ettei kepu suostu, matostansa luopumaan, vanki Kaikkonen jo näkee, rahakirstun unissaan.
Ruiskukka kokoomuksen, punaruusuun vaihdetaan, ruusun piikit köyhän lihas, palkinnoksi koetaan.
Rasistit ei enään päätä, ketä Suomeen tulla saa, oikeudet kuuluu heille, vaatimukset naurattaa.
Vuoden päästä saadaan jälleen, elää ilman pelkoa, sateenkaari suojaa meitä, paisumuksen tulolta.
Mutta vielä kolme vuotta, saamme elää pelossa, ”Aatu” uhkaa sodan päättää, rauhankyyhkyn tuomana.
Turha lienee pelko meillä, tällä armaas Suomen maas, Woke jatkuu voitokkaana, kirkon kellot kikattaa.
Stubbi ei se enään pääse, kuiskaajaksi Trumpille, Trumppi kuuli että Stubbi, liputti vain Pridelle.
Koti, usko, isänmaa ne, meidät pitää hengissä, ilman niitä kansa kuolee, punaruusun myrkystä.
Onnelliset Suomalaiset, niinhän meistä sanotaan, mutta onni katoo nopsaan, punalipun hulmuntaan.
Runo ratsu mult` ei koskaan, lähde kyllä laukalle, eikä Purran persut käännä, selkää suomineidolle.
Isänmaa ja äidin kieli, siinä persuin ihanteet, kaksi sormee raamatulle, taivaan isä suojelee.
Arvi on niissä kaksi eroa joka kohdistuu otsikkoon
Nimittäin ne erottaa ensin kuolema ja viimeistään poliisi terv tepivaari
tepille 👍