Minä en ”sanataiteellani” kenenkään henkeä ole uhkaamassa, päin vastoin tuon toivon viestiä tulevasta.

Lindtmannille odottavan, aika tulee pitkäksi, aamukamman piikit lähtee, harmillisen hitaasti.

Orpo saanut talouden, rattaat käymään kuumana, mutta siinä hurmoksessa, poltti oman saunansa.

Mutta ei se Lindtmanni ei,  kuten ei myös  Orpokaan, Kesärannas  saunottele, kutsun saavat korkeintaan.

Riikka Purran muuttokuorma, Kesärantaan suunnistaa, ensikevään vaalein jälkeen, ”pojat” joutuu hikoomaan.

Jos ei viina terva auta, se on sitten kuolemaks, Riikka toistaa Urkin keinot, vihtoo pahan pojista.

Lindtmannilta rohkeutta, puuttuu mennä saunomaan, saunaan jossa Riikka pannut, kiukaan nurkkaan ”oikeaan”.

Salonkikelpoisten ne bileet, päättyy Kesärannassa, juhlikoon he missä tykkää, loppuu syönti kuormasta.

Uskon että Orpo kyllä, tyytyväinen virkaansa, Riikka kun se Orpon pestaa, majuriksi saunaansa.

Kyllä sinne Kesärantaan, RKP.kin haluaa, vaikka Riikka  uimakouluun, taidottomat opastaa.

Kepu vielä kolikkoaan, tupaillois heittelee, kruunan taikka klaavan kautta, pettäminen jatkunee.

Kyllä vielä aurinkokin, risukasaan paistelee, mutta se vain vaatii että, Riikka ruoriin tarttunee.

Eihän tolkun kansalaiset, kuskiks voine valita, puoluetta jossa moni, tahtoo vääntää rattia.

Se on varmaa ettei hiiret, hypi enään pöydille, Riikka pistää juuston räpsään, ahneimmille rotille.

Kyllä tämä loppuaika, mitä aikaa vaaleihin, sataa yksin persulaariin, hyvä on taas satomme.

Vaikka meitä 20 prossaa, ainoastaan äänestäis, niillä kuitenkin tää laiva, Suomen suuntaan käännettäis.

Kyllä siinä Riikkan oven, takana on tungosta, vaalein jälkeen kaikki tahtoo, kynnysmatoks ruveta.

 

Yksi vastaus artikkeliin “Minä en ”sanataiteellani” kenenkään henkeä ole uhkaamassa, päin vastoin tuon toivon viestiä tulevasta.”

  1. Sanataiteesta sananen:

    Illalla lähdin vielä mustikkapaikkaani. Mielessä liikkui Nobel-palkitun Salvatore Quasimodon runon alku.
    ”Ja äkkiä oli ilta”
    Jo tämä alku oli Nobelin arvoinen.

    äkkiä oli ilta
    Kolme sanaa, jotka johtavat vaikka mihin.
    Siinä marjoja kauhoessani, että mihin.
    Yleensä olen hitaan puoleinen ja ilta on tullut liian äkkiä useinkin.

    äkkiä kului aamu
    äkkiä meni päivä
    äkkiä oli ilta

    äkkiä tuli ja äkkiä meni

    mietiskelin sanajärjestyksen merkityksiä

    äkkiä Arska häkkiin
    äkkiä, Arska häkkiin
    häkkiin Arska äkkiä
    äkkiä häkkiin, Arska
    Arska, äkkiä häkkiin
    Arska äkkiä häkkiin

    Sitten äkkiä huomasin hämyssä neitsykäisen.
    Huutelin, että oliko marjoja löytynyt. Ehkä vähän säikähti. Oli löytynyt. Kainuun suunnalta paljonkin. Ja äkkiä hän avasi huivinsa ja äkkiä hänen hiuksensa avautuivat pitkin selkää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *