Tämä mitä nyt kirjoitan on minun yhden miehen kokoama tutkimus siitä mitä poliittisella kotimaan tähtitaivaalla tapahtuu kulisseissa ja kulissien takana.
Esimerkiksi, kun kolmen vasemmistopuolueen johtajat ovat julistaneet suureen äänen kieltäytyvänsä yksiselitteisesti hallitusyhteistyöstä perussuomalaisten kanssa….niin…..
…..Siihen kuoroon yhtyisivät kyllä kiljuen kaikki muutkin eduskuntapuolueet Kristillisdemokraatteja lukuunottamatta….mutta…
….he eivät sitä USKALLA tehdä kun tietävät, että se olisi naula ei perussuomalaisten vaan heidän omaan poliittiseen ruumisarkkuunsa.
Onhan se nyt joi nähtävissä kokoomuksen eduskuntaryhmästäkin, että siellä on 98% kannatus sinipunan synnyttämiseksi ja vain 2% kannattaa julkisesti persuyhteistyön jatkamista myös tulevassa hallituklsessa ( Atte Kaleva, Martin Paasi )
Mutta kepussa luvut ovat vielä selvemmät, heidän eduskuntaryhmänsä on 100% jonkun muun kuin persuyhteistyön takana, mutta heillä on sama pelko kuin kokoomuksessakin, että jos julkisesti ilmoitat kieltäytyväsi hallitustyöskentelystä persujen kanssa, niin se tietäisi että viimeinen sammuttaa lähtiessään valot heidän tupailloistaan.
Ja on toiveajattelua persuilta, että eduskunnassa koottaisiin oikeisoenemmistöläinen hallitus vaalien jälkeen, vaikka demarit olisivatkin ykkösiä.
Sillä jos Lindtmanilta kuuluu soidinkutsu kokoomukselle vaalien jälkeen muodestettavaan sinipunaan, niin ei kerkiä vielä kukko kolmasti kiekaista, kun kokoomus jo sinipunakynää käyttää.
Samoin se on kepun kohdalla, että jos Lindtman punamultaa ehdottaa koottavaksi, niin innokkaammat ovat jo sutimassa punamultaa Junttilantalon julkisivuun ja asettelemassa siltarumpuja viimeistenkin pitkospuiden varsille.
Ainoa asia joka Suomen pelastaisi niin sinipunalta kuin punamullaltakin olisi Riikka Purran nousu pääministeriksi, kaikki muut vaihtoehdot vievät Suomea entistäkin enemmän maailmoja halaavan vasemmistolaisuuden kaltevalle pinnalle, jossa kodin, uskonnon ja isänmaan nimeen vannovat kivitetään.
Kansalaiset valitsevat vaalikopissa kahden vaihtoehdon välillä, jossa ainoa tapa saada maahamme oikeistohallitus on äänestää perussuomalaiset ykköseksi, kaikki muut vaihtoehdot vievät vasemmistoun joko hallituksen johtajana tai osaksi hallitusta.
Minä olen pannut merkille kun vaalit lähestyvät, että mitä enemmän kokoomuksessa ja kepussa syytetään perussuomalaisia oman kannatuksensa laskusta, niin siellä ei kuitenkaan tule joskus mieleen kurkistaa syyllistä etsiessään vaikka omaan peiliinsä.
Huvittavaa on seurata myös mitä tapahtuu vasemmistossa, kun jäsentenvälistä puukkohippaa käyvät kolmen osallistujan kesken, jossa hipaisuja ei lasketa, siinä tanner tömisee ja aitaa kaatuu kun toverit nai.