Riikka Purra, köyhien paras ystävä.

Olen muuten siltä mieltä, että tyhmästä päästä kärsii koko ruumis.

En nyt lähde yksilöimään tässä kenen ruumis kärsii, sanon vaan että ne ovat niitä jotka eivät tajua, että haukkumalla ja kritisoimalla nykyistä valtiovarainministeri Riikka Purraa, kun hän yrittää takoa Suomalaisten kalloihin markkina,- ja  kannsantaloudellisia  lainalaisuuksia, että lypsävää lehmää ei kannata tappaa.

Nimittäin nyt nämä, joiden toimeentulo koostuu paljolti palkan lisäksi sosiaalitukiin ja toiset jotka elävät yksinomaan sosiaalitukien varassa, niin nyt he ovat vaatimassa tätä lypsävää lehmää tapettavaksi / verotettavaksi hengiltä.

Sillä jos nyt verotetaan  hengiltä ne, jotka tämän sosialiturvamme rahoittavat, niin se on just sitä lypsävän lehmän tappamista, mutta eihän tätä näytä tajuavan se tyhmä kansanosa, jonka päähän on vasemmistopuolueet saaneet iskostettua, että kaiken voi tehdä reiluimmin, eli verottaa vieläkin reiluimmin niitä, joiden työn,-ja yrittämisen tuloksesta suuri siivu menee näiden ruikuttajien ”elättämiseen”.

Olen sitä mieltä, että Riikka Purralle tulisi pystyttää patsas totuuden puhumisesta, sillä hän lienee Iiro Viinasen jälkeen ainoa rahaministeri Suomessa, joka on uskaltanut sanoa ääneen että,  ”Karthago on tuhottava”.

Tämä meidän Karthagomme on kasvanut/kasvatettu uskomaan jatkuvaan mannan satamiseen taivaasta kuin helle kuuluvana oikeutena ja vaatimukset joita vähän viisaampi kansanosa joskus ehdottaa oikeuksien kylkiäisiksi, niin heidät luokitellaankin sitten Impivaaralaisiksi aisan yli potkijoiksi.

Kyllä se nyt vain niin on, että mitä vähemmän verotamme niitä tahoja jotka hyvinvointimme kustantaa, niin sitä paremmin voivat myös ruikuttajat.

Ajatelkaahan ruikuttajat, jos äänestätte valtaan nämä tahot jotka tappaisivat lypsävän lehmän, niin silloin te olisitte kyllä niitä joita lahtipenkki odottaa.