Haluammeko elää demokratiassa vaiko miljardöörien maailmassa?
Maailman murros on meneillään.
Putin haluaa sotimalla määrätä tahtonsa ja nyt on Kiova kohteena – mitä tekee muu maailma?
Trump isottelee miljardöörien puhemiehenä sitäkö haluamme demokratian tilalle?
Kiina on tuleva maailman napa uuden talouden saralla – aurinkopaneelit ja akkuteollisuus?
”Analyysi
Demokratian kestävyyttä maailman muutoksessa epäillään tuoreissa kirjoissa
Anna Kontulalle parlamentarismi on fossiilitalouden tuote, Matti Mörttisen ja Yannick Lahden mukaan demokratiaa rapautetaan sisältä päin, Gil Durán varoittaa miljardöörien vallankaappauksesta.”
Tilaajille siteeraus Aamulehti tänään.
Miksi pienestä Suomestakin löytyy demokratian vastustajia?
Jos äänioikeutettujen valtaenemmistö ei piittaa kansanvallasta eikä oikeusvaltioperiaatteesta, vallan voi yhtä hyvin siirttää minulle.
Se mikä nähdään uhkana demokratialle riippuu siitä, keneltä asiaa kysytään. Jos asiaa kysytään perinteisiltä valtapuolueilta, uhkaksi nähdään heidän oman valta-asemansa menetys eli kansalaisten ”väärä” äänestyskäytös. Jos taas asiaa kysytään ”väärin” äänestävältä kansalta, vastaus voisi olla perinteisten valtapuolueiden kyvyttömyys/haluttomuus kuunnella kansalaisten toiveita.
Esimerkiksi Saksassa ja Ranskassa vanhat valtapuolueet ovat jo pitkään viitanneet kintaalla kansalaisten huoliin laajan maahanmuuton tuomista ongelmista. Koska perinteiset valtapuolueet ovat osoittaneen välinpitämättömyytensä kansalaisten näkemyksille, syntyy kysyntää uusille puolueille, jotka lupaavat kansan haluamia muutoksia. Saksassa tätä uusien puolueiden nousua on yritetty padota mm. kieltämällä joitakin puolueita. Tämä ei kuitenkaan toimi, mikäli kansan huoli ei ole vain ”lyhyen ajan trendi”, vaan heidän huolensa on aito ja perustuu todellisiin kokemuksiin.
Tämä uusien puolueiden synty ja nousu on todellisuudessa vain demokratian ihanteiden toteutumista. Eli jos vallassa olijat ”hylkäävät” kansan, syntyy uusia poliittisia liikkeitä, joita äänestämällä kansa pystyy väkivallattomasti vaikuttamaan politiikan suuntaan.
Nykyään kaikki Maosta oikealla olevat puolueet ovat ”äärioikeistolaisia”, ”laitaoikeistolaisia”, vaikka ovat todellisuudessa parlamenttikelpoisia reaalipolittiikkaa noudattavia, John Locken (1632-1704) länsimaista perintöä ja juutalaiskristillistä moraalia vaalivia puolueita.
Ihmiset rupeavat olemaan kurkkua myöten täynnään ilmastovalahtelua, sukupuolista aivopesua, pyhän lehmän, maahanmuuton, ”välttämätöntä” läsnäoloa, natsi, fasisti, rasisti leiman lyömistä jokaiseen joka uskaltaa vastustaa kulttuurimarxilaista hapatusta.
Onneksi nämä asiat ovat länsimaissa muuttumassa hyvää vahtia, ovat osin jo muuttunet. Toisen maailmansodan jälkeinen liberaalivasemmiston valtakausi on hapatuksineen pian historiaa, ja hyvä niin. Sigmund Freud ateistisine harhoineen siirtyy syrjään tehden tila tervehenkiselle ja aina modernille C.G. Jungille.
Katson että edellisen kommenttini vuoksi olen tämän verran velkaa:
C.G. Jungin ja Sigmund Freudin teorioiden kohtaaminen ja erot ovat kiehtoneet ihmisiä jo yli vuosisadan. Siinä missä Freud keskittyi pitkälti tukahdutettuihin haluihin, biologisiin vietteihin ja lapsuuden traumoihin, Carl Gustav Jung toi mukaan henkisyyden, arkiarkityypit ja kollektiivisen alitajunnan, mikä tekee hänen ajattelustaan monen mielestä ajatonta ja helpommin lähestyttävää.
Tässä on lyhyt vertailu siitä, miksi Jung tuntuu monelle nykylukijalle ”modernimmalta” vaihtoehdolta:
• Kollektiivinen alitajunta: Jung uskoi, että meillä kaikilla on yhteinen psyyken kerros, joka sisältää ihmiskunnan universaaleja myyttejä ja symboleita (arkityyppejä). Tämä näkyy nykyään vahvasti esimerkiksi popkulttuurissa, elokuvissa ja tarinankerronnassa.
• Henkisyys ja kasvu: Freud näki uskonnon ja henkisyyden usein illuusiona tai neuroosina. Jung taas piti ihmisen henkistä kasvua ja ”individuaatiota” (itsensä toteuttamista ja kokonaisuudeksi tulemista) elintarvikeena psyykkiselle hyvinvoinnille.
• Persoonallisuustyypit: Jungin työhön perustuvat monet nykyiset persoonallisuustestit (kuten MBTI), jotka jakavat ihmisiä introvertteihin ja ekstrovertteihin. – Minä ja Al.
Vanha valta ja vanhat vallankahvassa kuten Kiinassa ja USAssa. Ranskassa nuoret mellakoivat kouluolojensa puolesta. Venäjällä yksinvalta teilaa kaikki eri mieltä olevat.