Eutanasia kansalaisaloitteena.
Aihe nousee ajoin aina uudestaan.
Päiville se lienee mahdoton ajatus edes eduskunnan käsittelyyn?
– Jos ja kun täysipäinen haluaa parantumattomana niin miksi ei?
– Jos muistisairas viruu vuosia niin miksi ei, mutta voiko ulkopulinen päättää.
Pitäisikö sellainen tilanne varmistaa jo ennen muistisairautta itse?
Kävin muistisairaan luona joka ei avannut silmiään eikä vastannut millään eleellä,
mutta ennuste on vielä vuosi pari elonaikaa miksi?

Asia on erittäin herkkä asia kelle hyvänsä mutta niille joille on sanottu ettei sun sairautes johda kun kuolemaan
Silti asia on aina henkilökohtainen johon ei muilla ole sanan sijaa puoleen jos ei toiseenkaan terv tepivaari
Asia ei ole yksinkertainen. Kukaan ei haluaisi virus tuskissaan viikkoja tai edes päiviä jos kuolema on vääjäämätön. Mutta mikä on esimerkiksi kivunhoidon tila Suomessa? Käytetäänkö kaikkia keinoja ja miten hyvin ne toimivat?
Muistisairaus ei taida olla kivulias. Kärsiikö potilas siitä? Potilaan suostumusta ei enää pidetä validina kun muistisairaus on edennyt. Mutta etukäteen pyydetty suostumus on myös ongelmallinen. Vai mitä mieltä olette siitä että eutanasian sallivassa maassa potilas oli valinnut sen siinä tapauksessa että sairastuisi dementiaan. No, hän sitten sairastui mutta kun eutanasiaa alettiin toteuttaa hän vastusteli. Eutanasia toteutettiin vastustelusta huolimatta.
Samantyyppisiä eettisesti ongelmallisia tapauksia on paljon muitakin niissä maissa joissa se on laillinen.
Taloudellista puolta ei ole käsitelty tässä kohtaa, mutta sekin on osatekijä. Muistisairas joutuu olemaan aika pitkään jonossa ympärivuorokautiseen hoitoon ja sekin on yksi vaaratekijä.
Nuo kaksi huomiota kuulostavat ensi alkuun ihan mielekkäiltä ja perustelluilta.
Niissä on muuama ongelma:
1) Jos on kuolemansairas ja tuskissa (esim. haimasyöpä), onko tuossa kyseessä ”oma asia” vai pitäisikä saada myös läheisen
(esim. yksinhuoltajapuoliso ja pari alaikäistä lasta) suosumus, jos pienikin paranemismahdollisuus on? Miten tuo laissa rajattisiin?
2) Muistisairaus, dementia, Alzheimer, Parkinson jne., kuka tekee päätlksen, kun potilaasta ei siihen enää ole, eikä ennaltamääräystä ole? Mitten tuo laissa rajattaisin? Viranomaisten valtaa tämän jättäminen johtaaisi 30-luvun Saksan jäljille.
ja tietysti
3) Jos euttansia mahdollistettaisiin, miksi pitäisi olla jokin ”parempi” syy kuin että v-ttaa rajattomasti, velkaa on kiireeseen asti eikä valoa näy – ei vain jaksa enää?
Siten on tietysti eri uskontojen ”jumalasyitä”; mutta ne eivät varsinaisesti, etenkin ”monikulttuurisessa” yhteisössä, jonka silti pitäisi olla oikeusvaltiojärjeselmä, kuullu.
Eutanasia on täysin henkilökohtaien asia eikä siihen ole oikeutta puuttua Päivi Räsäsellä, kuin muillakaan ideologiauskovaisilla.
Täysissä järjissään olevalla sairaalla hmisellä on itsellään oltava oikeus päättää elämästää ilman lääkäreidenkään tekopyhyyttä.
Niin se laki pitää saada ja ennen sitä tehdyt itsarit ovat paheksuttavia.