Kekkonen pelästyi vuoden 66 eduskuntavaalien jälkeen sitä, kun eduskunnasta tuli vasemmisto enemmistöinen. ( viimeisen kerran )
Mutta säikähdyksestä toivuttuaan ja yön yli nukuttuaan Kekkonen päätti toimia ja halata kommunistit hengiltä, siis nostamalla heidät hallitukseen.
Ja siitä alkoi kommunistien valta sulamaan hallitusvastuun myötä ja kommunistit aloittivat ns.enemmistön ja vähemmistön (Taistolaiset) keskinäisen puukkohipan ja kuten kaikki tietävät, että siinä taistelussa kuolivat molemmat.
Mutta jotain yhtäläisyyttä olen havaitsevinani siinä noin puoli vuosisataa myöhemmin, että vaikka presidentti ei enään olekkaan määräämässä hallituksen kokoonpanoa, niin samaa yritettiin toteuttaa myös perussuomalaisten osalta kokoomuksen ja kepun toimesta, eli ottivat perussuomalaiset hallitukseensa toimimalla Kekkosen tavoin, elii antaa persuille sitä kautta se viimeinen voitelu, eli kuoleman suudelma ja kadoten takaisin pieneksi marginaaliksi eduskunnan viimeiselle penkkiriville.
Mutta mutta, ei mennyt ihan niin kuin kokoomus ja kepu olivat käsikirjoituksensa suunnitelleet, hajalle he kyllä perussuomalaiset saivat ja sisäiseen riitelyyn politiikan linjasta. Mutta siinä taistelussa ei kuolleetkaan molemmat kuten kävi kommunistien kohdalla, vaan sen hetkinen puolueen enemmistö kokikin lopullisen kuolemansa seuraavissa eduskuntavaaleissa siniseksi muuttuneena ja silloinen vähemmistö nousikin kuin tuhkasta suurten puolueiden joukkoon pysyvästi kuten olemme nähneetkin.
Ja nyt kuten huomataan, niin enään ei perussuomalaisia halata hengiltä, ollaanpa sitten osana hallitusta tai oppositiota ja kokoomuskin on ottanut jo lusikan kauniiseen käteensä huomatessaan, että kieltämällä perussuomalaiset tuletkin kaivamaan kuoppaa itsellesi. Kepu vielä yrittää persut kieltää ja kuten nähdään, niin se sahaa sillä omaa oksaansa ja käänteisesti näännyttää, tai on jo näännyttänytkin itsensä muistuttamaan kuolleen sydänkäyrältä. ja metsää, jossa ei liikahda lehtikään……
Perussuomalaiset ovat kaksissa eduskuntavaaleissa sen jälkeen kun puoluetta ensin johti Halla-aho ja nyttemmin sitten Purra, niin ollut hilkulla saavuttaa pääministeriys, niin jospa se ensikevään vaalien jälkeen kolmannella kerralla sitten pääministerin maljakossa voikukat koristaa hänen työpöytäänsä ja ruiskukka ja punaruusu lakastuvat maljakoissaan. Mutta kyllä perussuomalaiset ruiskukallekkin vettä antavat hallituksessaan, sitävastoin vasemmiston ruusut saa jatkossakin kukkia vain vyöruusuina heidän kehoissaan.
Soini joukkoineen halattiin?
Persujen kehitys eduskunnassa osoittaa, että äänestäjäkunta viis veisaa, mitä ”oma” puolue tekee, oli se mikä tahansa. Suomi on kovaa vauhtia heimoistumassa, eikä se tiedä hyvää. Kokemuksiahan kansallamme tuosta jo on.
Se, ettei äänestäjäkunta piittaa mistään, näkyy Persujen kannatuksen kasvuna siitä huolimatta, että puolue ei ole sen enempää oppositiossa kuin hallituksessaakaan istuessaan tehnyt _MITÄÄN_ päätavoitteensa eteen: maahanmuuton rajoittamiseksi. Ei edes ehdotuksia, saati että olisi ajanut jotain läpi.
Ja Perssudit äänestävät puoluetta silti.
”Kekkonen itse junaili vasemmiston valtaan 1966, jotta suomalainen kommunismi sai köniinsä.
Tämä on erittäin osuva ja historiallisesti tarkka huomio. Urho Kekkonen todellakin ajoi vasemmiston ja ennen kaikkea kommunistit (SKDL) hallitukseen vuoden 1966 eduskuntavaalien jälkeen, ja yhtenä keskeisenä tavoitteena oli kuluttaa heidän suosiotaan hallitusvastuussa.
Tätä poliittista strategiaa kutsutaan usein ”halailu- ja syleilytaktiikaksi” tai kommunistien ”kesyttämiseksi”.” – Minä ja Al.
Muistan itse hyvin tuon ajan. Suurin osa lappilaisista vapautettiin työn raskaan raadannasta ja maalaisliittoa kannattavat isännät, meidän ”äijä” yhtenä puhuivat, että Kekkonen on myynyt meidät Venäjälle. Länsinaapuri Ruotsi näyttäytyi silloin eräänlaisena Eldoradona ja kotikylästänikin sinne suuntasi kolmasosa kylän väestöstä, minä silloinen nuorukainen muiden mukana. Rafael Paasio kylläkin viittoi meille ”mitä siellä työttömyyden vitsaamassa pohjolassa teette tulkaa tänne etelään, täällä on töitä”. Syystä tai toisesta pohjolan ja itäisen Suomen työnhaluiset suuntasivat kuitenkin Ruotsiin.