”Pirkanmaa
”Timangissa kunnossa” Näihin autoihin ei kaikkien ego mahdu – suomalaiset ajavat ylpeydellä vanhoilla autoillaan, vaikka kritiikkiäkin tulee
Vanha auto ei ole Suomessa harvinaisuus. Moni ajaa ikääntyneellä autollaan ylpeydellä. Aamulehti pyysi lukijoita kertomaan rakkaista luottopeleistään, ja vastauksia tuli tulvimalla.”
Tilaajille Aaamulehti
– Juu ajan vanhalla autolla jolla ikää n 10 vuotta. Se on diesel ja polttoaine sitä kalleinta + käyttövoimavero 600,-/vuosi.
– Suomessa auton romutusikä on lähes 24 vuotta. Voinemme miettiä miksi ja yksi syy on ainakin elintasomme alhaisuus vaikka elämme ns hyvinvointivaltiossa.
– Eläkeläisiä kadehditaan ja heidän ansioitaan haluttaisiin leikata vaikka Suomessa eläkkeet ovat 57,8 % palkasta, kun esim. Espanjassa ja Kreikassa ne ovat 80 % ! Aiheesta Hesari tänään.
Sopivan mansellismielinen blogialusta
Luovuin 36 v. vanhasta sitikastani (BX) ehkä liian hätäisesti. Takajarrut ja vetonivelen kumitutti olisi pitänyt kunnostaa ennen katsastusta. Ruosteongelmia ei ollut sen 20 vuoden aikana, jonka sen kanssa vietin.
lmaousitus oli oivallinen loppuun asti. Kaksi kertaa murtui kyllä paluuletku. Tätä pelkäsin tapahtuvaksi vastakin.
Talvi- ja kesärenkaat olivat finito.
Lopetin autoilun kertakaikkiaan, kunnes tuttuni tarjosi vain 29 vuotta vanhaa VW Golfia. Soiva on peli. Nyt vain täytyy kytätä katalysaattorivarkaita. Aattelin vähä kierrellä mualimoo teltan kanssa.
Otin punkkikuumerokotuksen, kun suuntana ovat riskialueet, jotka olivat kartalla.
Joskus 1970-luvulla h-autojen romutusikä oli
11 vuotta, vaikka vehkeet olivat yksinkertaisia ja halvemmat korjata.
Minulla oli niihin aikoihin eliittiauto, nimittäin Warre, samoin kuin kahdella tekun opettajalla fysiikan ja sähkön käytön lehtoreilla. Kun sitten menin harjoittelemaan, niin toimitusjohtajallakin oli Warre ollut. Mutta sille oli käynyt ohrasesti: Warressa oli 3 sylinteriä, 3 puolaa ja kolmet kärjet. Lomamatkalla oli huollossa menneet sytytysjohdot keskenään sekaisin, jonka seurauksena motti oli
romuuntunut kesken ajon. Johtajaa ei naurattanut vieläkään.
Jaa-a, mainitsemaani sähköliike, nimeltään Teho, Kotkassa, näyttää ylittäneen iältään 100:n vuoden kalkkiviivan. Nykyään Teho kauppaa mm. aurinkopaneelien asennuksia.
Taannoisena kesänäni Kotkassa oli meripäivät. Ne alkoivat jo 64 vuotta sitten. Nyt ne olisivat nelipäiväisinä heinäkuun lopussa. Siellä voisi poiketa, vaan löytyisikö parkkipaikkaa.
On jotenkin kroteskia että kansaa pakotetaan hankkimaan uusia sähköautoja hintaluokkaa noin 50 000€ jos meinaa saada muutakin kyytiin kuin pelkästään itsensä. Samaan aikaan ostovoima on vähentynyt, tulevaisuus näyttää repaleiselta, päättäjät ei ole yhtään tietoisia missä mennään. Pelkkiä kampaviinereitä ja kahvia juomalla ei asiat vaan etene.
Kansa on ostoshokissa, ei uskalleta ostaa. Itse kulutan melko normaalisti mutta moni on tehnyt täydet jarrut kulutukseensa.
Kukaan laskuoppia ymmärtävä ei voi kannattaa vihreää siirtymää nykymuodossaan. Eivät riitä alkuaineet, vaikka jokainen neliömetri myllättäisiin.
Jos nyt auto maksaa 50 t , niin 10 vuoden päästä hinta voi olla 100 tonnia.
Kauppapolitiikka | Vihreän siirtymän mineraaliresepti https://share.google/9fqeqwMkcnpGwSoPn
Ensimmäin oma auto oli Cirtoen 2 CV käytettynä ostettu vuonna 1967. Sillä pääsi 60 km/h ja alamäkeen vähän kovempaan. Sarkolan mäki Vammalassa ylämäkeen piti hakea pari pienempää pykälää. Jospa sellaisen saisi vielä jostain uutena…
Kun vapauduin intistä, niin myin Tampereen Trikoon osakkeeni pienellä voitolla ja päätin ostaa 2CV:n. En löytänyt sopivaa.
Pari buosikymmentä sitten matkusti kohden pohjoista Talbotillani Puolangalta pohjoiseen. Vastaan tuli kymmenittäin 2CV-sitikoita. Oli niiden kokoontumisajot. Mukana taisi olla ulkomaalaisia.
Seuraavana (?) vuonna samalla kohtaa tuli vastaan pitkä letka moottoripyöriä. Päiviä myöhemmin luin lehdestä, että ainakin yksi motoristeista oli kuollut Puolangalla sattuneessa onnettomuudessa.
Päästyäni Puolangalta Pudasjärvelle ihmettelin, kun aika monta nuorta somalimiestä kulki raitilla liikkeestä toiseen ostamatta mitään.
Paikallinen mies kertoi, että päivärahat olivat olleet myöhässä.
Ehkä ensi kesänä ajan vielä kerran viimeisen Puolangalta pohjoiseen, kenties Jäämerelle uimaan. Norjan ja Venäjän rajalla virtaa Jacobs Elva. Siitä saa keittovettä. Muutama kilometri pohjoiseen on hyvä uimaranta. Viimeksi oli rannalla runsaasti nahkansa kärventäjiä, mutta kukaan ei uinut. En kysynyt syytä. Oliko kenties havaittu myrkyllisiä punaisia meduudoja pitkine siimoineen? Panin sandaalit jalkoihin merisiilien varalta ja lähdin kahlaamaan. Jotain otuksia pölähteli hiekasta, mutta en tiedä mitä.
Vesi oli kyllä jäämereksi lämmintä, 17°C, Golf-virta taisi kiepata sillä rannalla.
Pohjoisesta oli lähdettävä. Oli liian kuumaa, kun aurinko porotti yötäpäivää ja tunturimittarin toukat olivat syöneet puut paljaiksi lehdistä. Ei löytynyt varjoisaa paikkaa teltalle.
Hyvin toimiva, kunnossa oleva, vanha auto voi olla jopa parempi kuin uusi.
Uusiin autoihin on laitettu niin paljon erilaista elektroniikkaa ja lisävimpaimia, että ne ovat vika-alttiimpia kuin vanhat, joissa niitä turhia vimpaimia ei ole.
Uudemmat autot luulevat usein olevansa älykkäämpiä kuin kuski – minä en tykkää sellaisesta. Auton pitää olla työkalu, palvelija, eikä saa komennella omistajaansa.