Kanadan hallituksen mukaan maassa oli 15.7. noin 835 maastopaloa, joista 112:n arvioitiin olevan hallitsemattomia. Suurin osa niistä on Manitoban, Saskatchewanin ja Ontarion provinsseissa. Palot ovat tähän mennessä tuhonneet 1,9 miljoonaa hehtaaria maata.- Yle.
Kanadan metsistä valtio eli kruunu omistaa n. 90 prosenttia.
Kysyin tekoälyltä, että aiheuttaako Kanadan metsäpalot lajikatoa vai päinvastoin. Näin se vastasi:
”Kanadan metsäpalot eivät aiheuta suoraa lajien sukupuuttoa, mutta ne johtavat paikalliseen lajikatoon ja uhanalaisten eläinkantojen rajuun taantumiseen. Laajoilla alueilla tuhoutuvat elinympäristöt, ravintoverkkojen katkeaminen ja savusaasteet vaikuttavat satoihin lajeihin. Vaikutukset kohdistuvat lajeihin seuraavasti: Vanhojen metsien lajit kärsivät eniten: Esimerkiksi pohjoisessa boreaalisessa metsässä elävät uhanalaiset lajit, kuten kanadanmetsäpeura, pöllöt ja näätäeläimet, menettävät elinympäristönsä jopa vuosikymmeniksi, kun vanhat puustot palavat. Ravinnon ja suojan menetys: Tulipalot ja niitä seuraava metsien pirstoutuminen vievät monilta lajeilta ravinnon ja pesäpaikat. Esimerkiksi lintujen pesimäkaudella savu ja heikentynyt ilmanlaatu aiheuttavat lintupopulaatioille ravinnon puutetta, kun saalistus vaikeutuu ja poikaset kärsivät hengitystieongelmista.” – Al-yhteenveto.
Itse olen sitä mieltä, että kirves on metsän ystävä. Veikkaan, että maamme metsien harvennushakkuut, auvakon käsittely koneellisella mätästyksellä tai laikutuksella tai suunnitellulla kulotuksella pikemminkin säilyttää lajeja kuin tuhoaisi niitä.
Tietenkin myös suojeltuja metsiä tarvitaan, mutta niitä on ainakin täällä Lapissa ihan nokko!
Metsät: Pohjois-Suomen (Lappi, Pohjois-Pohjanmaa ja Kainuu) alueella sijaitsee noin 78 % koko Suomen suojelluista metsistä. Pohjois-Lapissa metsämaasta on suojeltu noin 40 % ja kitumaasta noin 60 %. Suojellun metsämaan ja kitumaan yhteispinta-ala alueella on yli 2,3 miljoonaa hehtaaria. Erämaa-alueet: Lapissa on 12 erämaa-aluetta, joiden yhteispinta-ala on lähes 1,5 miljoonaa hehtaaria (15 000 km²). Nämä eivät ole tiukkoja luonnonsuojelualueita, mutta niiden käyttöä rajoitetaan erämaalailla erämaaluonteen säilyttämiseksi. Kansallis- ja luonnonpuistot: Lapissa sijaitsee useita Suomen suurimmista kansallispuistoista (kuten Urho Kekkosen kansallispuisto ja Pallas-Yllästunturi) sekä luonnonpuistoja (kuten Kevo ja Malla).
Jk. Yle on esittänyt viime aikoina sen verran usein Virpi Suutarin ohjaaman dokumenttielokuvan (lue propagandafilmin) ”Havumetsän lapset”, että jotakin örkkimäistä EU:n suunnalta on tulossa. Sellaista mikä ei tiedä hyvää Suomen ja Ruotsin metsille!
Kuka muka tietää eri lajien katoamisen, lisääntymisen tai ennallaan pysymisen kovinkaan tarkasti? Greenpeace, Maan ystävät, Elokapina? EU:n troikka?
”Metsähallitus jättää talousmetsien hakkuissa ja suojelualueilla lahopuuta pystyyn luonnon monimuotoisuuden turvaamiseksi. Pystylahopuut (pökkelöt) ovat elintärkeitä tuhansille metsälajeille, kuten kolopesijälinnuille ja hyönteisille. Niitä ei korjata talteen, ellei kyseessä ole turvallisuusriski. Metsähallituksen ja yleisten metsänhoitosuositusten mukaisesti: Pystylahopuiden säästäminen: Hakkuualueilla kaikki pystyyn kuolleet puut jätetään pystyyn korjaamatta. Tekopökkelöt: Hakkuissa voidaan myös tarkoituksella katkaista eläviä puita (esim. lehtipuita) muutaman metrin korkeudelta lahopuun lisäämiseksi. Turvallisuuspoikkeukset: Jos pystylahopuu aiheuttaa välittömän vaaran esimerkiksi tien tai sähkölinjan läheisyydessä, se voidaan kaataa, mutta se jätetään silloinkin maapuuksi metsään. Metsätuholaki: Lahopuuta säästetään, mutta samalla huolehditaan metsätuholain korjuuvelvoitteista, jotka rajoittavat tuoreiden tuulenkaatokuusien ja -mäntyjen jättämistä metsään laajojen hyönteistuhojen estämiseksi.” – Al – Yhteenveto.