Voiko ihanammin päivän enään alkaa, onko ihanampaa tapaa kuin on tää, rakkaimpani vierelläin……….
Ja kun astelen kohti Karjalan Pyhäjrven rantaa, jossa jo lokit kuorossa runoilevat minulle aamun avauksensa, tiedotaessaan pian minun helle tarjoilemastani aamupalasta, jotka pyydyksistäni heille loihdin.
Käkikin kukkuu lähikoivikossa, joka lämmön myötä hiirenkorvistaan luopuu ja täydessä lehdessään houkuttelee minut kesän ensimmäisen saunavihdan tekoon. Toki sen juuri avautuneet lehdet eivät pehmeydessään kestä vielä vihtomista, mutta tuoksu, se saa satakuntalaisen saunanparvessa istujan sanattomaksi.
Kirkasvetinen ja tyyni Pyhäjärvi houkuttaa talviturkin poistoon, mutta vielä sen kauneuskaan ei saa minua turkistani luopumaan.
Pari katiskaa kun vaihdoin pariin verkkoon , ajatellen ottaa vähän syvemmästä loput isommat kutuahvenet talteen, niin näin myös tapahtui, mutta kun raitapaitojen lisäksi, joita oli noin parikymmentä ja neljä siikaakin oli ”eksynyt” joukkoon, niin kyllä minä noiduin, kun särjet särkivät atmosfäärini, kun olivat joukolla ( 42kpl ) tulleet tanssimaan verkkoni ”selvitystilaan”. Ahven on vielä, vaikka piikikäs onkin, niin helpohko päästää verkosta, mutta särki kun pyörittää ja vatkaa verkon ”solmuun” ja kun se työntää päänsä vielä niin syvälle verkonsilmään, että et tiedä peruuttaisitko vai ottaisitko sätkijän sittenkin etuperin irti.
En sitten tiedä kunka syntiseksi lainrikkojaksi minut luetaan, kun annoin särjet niitä enemmän rakastaville runoilijoilleni, joista jo alussa mainitsinkin.
”Kauan etsin kauan kuljin, kunnes löytyi tyttö karjalan”………nyt 42 yhteistä vuotta kuljettu samaa saunapolkua.