Sosialistit ja kepu huutaa apua omissa jätöksissään.

Sanon jo heti näin alkuunsa, että en ole näin perussuomalaisena anelemassa  mitään säälipisteitä perussuomalaisille heidän hallitustaipaleestaan ja heidän seitsemän ministerin toiminnasta siitä, minkälaisen paskamyrskyn kohteeksi he ovat joutuneet koko hallituskauden ajan opposition ja median tahoilta.

Keneltäkään ei varmasti ole jäänyt huomaamatta jotka nyt vähänkin politiikkaa seuraavat, että edellisen sosialisti/kepu hallituksen pahempien jätösten siivoamisen ovat vastuulleen ottaneet ministerit Rantanen, Juuso ja Purra.  Kun Meri,  Ranne, Rydman ja Tavio ovat vähemmällä myrskyllä vesilasissa selvinneet, vaikka toki heilläkin kyllä sosialistikatastrofeissa siivottavaa piisaa.

Kokoomus paistattelee värisuorallaan suosionsa huipulla ja vaikka nyt työministeri Satonen onkin joutunut tuulen halkojaksi työlaisäädännön ja ehtojen eteenpäinviejänä, niin kyllä sosialistien syyttävä sormi tässä(kin) osoittaa persujen suuntaan.

Jos nyt oikeistohallituksen persuministereille pisteitä jakelen, niin kyllä ministerit Rantanen, Juuso ja Purra saavat minulta 10+, sillä he ovat joutuneet vetämään suojahaalarit niskaansa, koska heidän ministeriönsä on pahimmin sotkettu Marinin/Saarikon sosialistipaskalla. Muille persuministereille annan 9.

Kokoomusministereistä 9-  annan pääministeri Orpolle hänen suoraselkäisyydestään, puolustaessaan perussuomalaisia heihin kohdistuvia rasismihyökkäyksiä vastaan.  Hän on tiukasti puolustanut hyvää hallitusohjelmaa, vaikka suhdanteet ja maailmanpolitiikan kuohut maamme rajojen ulkopuolelta heittelevätkin koko ajan kapuloita valtiontaloutemme rattaisiin. Orpon selkäranka on vain vahvistunut tässä sosialistien ja kepun kilpalaulannasta, että kumpika näistä edellisen hallituksen puolueista sen suurimman populistikruunun kutreilleen asettaa. Satoselle annan saman arvosanan kuinOrpollekkin, kun on ollut työmiehen asemaa puolustamassa sosialistista AY- mafiaa vastaan.  Valtonen ulkoministerinä ja Häkkänen puolustusministerinä eivät sen kummemmin saa minulta viisaria värähtämään mihinkään suuntaan, sillä heidän toimenkuvansa nauttii parlamentaarista konsensusta.

Kristillisten maa,-ja metsätalousministeri Essaylle annan 10-  hän on tehnyt hyvää työtä siellä, mitä kepulaiset ovat koko sodanjälkeisen ajan suomessa johtaneet ( nähdyin tuloksin )

Ruotsalaisten Ardelkroitz on hallituksessa kivi kengässä, joka koettaa edellisen hallituksen päätöksiä puolustella, vaikka ne ovat olleet katastrofaalisia varsinkin hänen opetusalan ministeriössään, mutta on hän nyt kuitenkin karvan verran edeltäjäänsä Henriksonia joustavampi. Pisteeni hänelle on 7-

Sehän on selvää, että persussuomalaiset kansalta saavat sen heikoimman arvosanan, sillä harvoimpa ne siivoojat missään työpaikolla tulevat kiitosta saamaan, vasta sitten heidät vasta huomataan, kun he työpaikoilta puuttuvat.

Mutta sen tiedän varmasti, että ilman perussuomalaisten mukanaoloa hallituksessa, niin maamme olisi ajautunut pysyvästi sille kuuluisalle ”Ruotsin tielle” ja ovet olisivat yhä edellisen hallituksen tapaan auki taivasta myöden. Juusolla on ollut kädet sonnassa, kun on tätä kepuhimmeliä  laskenut alas tupailtojen kurkihirrestä takaisin tolkun tilaan.

Ja herra varjele, jos Purran paikalla istuisi edelleen kepun Saarikko.

ps) tämä ei nyt ollut satiiria.

Pohjantähden alla…..elää Suomalainen.

Monen sortin ”Annikit”, nyt taivaanrantaa koristaa, pohjantähti suomalaisten,  kotimaata juhlistaa.

Punaisesta tähtösesta, valon kajo rus/ottaa,  Moskovaan se näyttää tietä, siellä piru kortteeraa.

EU-lippuun tähtösiä, rätkäisty on reilusti, mutta niihin usko johtaa, orjan osaan varmasti.

Mutta nyt se Beetlehemin, tähti syttyi loistamaan, itämaiden tietäjät kun, Amerikkaan suunnistaa.

Siellä asuu vapahtaja, Valkoisessa talossaan, enkel kuoron äänihuulet, hoosiannaa kailottaa.

Suomalaiset voivat jatkaa, pohjantähden palvontaa, mutta hyvä olis myöskin, Amerikaan kumartaa.

Amerikan vapahtaja, pitää meidät hengissä, piru asuu Moskovassa, hullun kiilto silmissä.

Trumpin tähti maailmalle, kirkkautta osoittaa, rauhankyyhkyt kaksipäistä, kotkaa pitää pilkkanaan.

Lopettakaa Suomalaiset, vihanpito Trumpista, hän on ainut joka takaa, siniristit saloissa.

On se hauskaa seurata kun, ateistit matkustaa, Trumpin luokse siunausta, kolttosistaan anomaan.

Beetlehemin tähti vasta, vähän aikaa loistanut, Moskovankin saatana on, katuvaiseks ruvennut.

Pareet se on että yksi, päättää rauhan ehdoista, kokkeja jos useampi, soppa huonoin kaikista.

Kyllä kaikki kuitenkin on, korkeemassa käressä, Trumppi toimii ainoastaan, oikeana kätenä.

( runo ratsu lähti laukalle )

Opposition ja median kyynelvirta on ehtymätön.

Saatte uskoa että minulla on ollut nauru herkässä, kun olen kuunnellut eduskunnan vasemmiston, johon kepunkin luen kuuluvaksi, sekä median jokapäiväistä sudenkolloa siitä, että eikö Orpon hallitus voisi antaa edes jotain positiivisia singnaaleja kansalaisten suuntaan paremmasta huomisesta.

Mutta näkee ja ennenkaikkea kuulee sen jo sokeampikin Reetta ja kuurompikin Kalle, että tätä negatiivista mielialaa ja kaiken surkeutta kansalaisten suuntaan levittää juuri nämä samat tahot, jotka hallitusta tästä syyttävät.

Hallitushan nimenomaan on koko ajan toistanut toistamasta päästyäänkin jo kaksi vuotta, että ei maassa asiat ole suinkaan niin huonosti mitä sosialistit ja kepu sekä media haluavat antaa ymmärtää.

Ja nyt, kun valoa alkaa jo selvästi enemmän kajastamaan tunnelin päästä, niin entistäkin mutruisemmaksi muuttuu opposition suupielet ja ohimosuonet pullistelee pelosta, että oikeistohallitus sittenkin onnistuu tasapainottamaan maan talouden heidän ankarasta vastustuksestaan huolimatta.

Saattaahan nämä vasemmisto/kepun maansamyyneet vielä tulevissa kunta,-ja aluevaaleissa saada medialukutaidottoman kansanosan äänet laariinsa, jolloin pääsevät sanomaan että kuinka tyytymättömiä kansalaiset ovat hallituksen toimintaan.

Mutta ei tarvitse kyllä olla mikään ruudinkeksijä eikä ydinfyysikko tietääkseen, että kun nyt hallitustaipaleen puolivälissä jo valoa kajastelee valtiontalouden tunnelinpäästä, niin jopa minäkin yhteen suuntaan tahkoani veivaavana tiedän, että kahden vuoden päästä sieltä tunnelipäästä valo loistaakin niin kirkkaana, että se sokeuttaa opposition haudankaivajien silmät lopullisesti.

Oppositiota tahdon muistuttaa sanonnasta, että se joka toiselle (hallitukselle) kuoppaa kaivaa, se itse siihen lankee.

Ja nyt kun eletään epävarmuuden aikaa, jolloin kansalaisia neuvotaan varaamaan ainakin parin viikon ”sissipakkaukset” kotiinsa, niin minä puolestani ohjeistan oppositiota varautumaan seuraavankin nelivuotiskauden istumiseen oppositiossa.  Ei muuta kuin persomuksiin nahkapaikat ja torkkupeitot käyttöön, sillä oppositiossa tulee holotna kuunnellessa, kuinka valtion kassakoneet raksuttavat menestystä kansantalouteen ilman heitä, tai ehkä juuri siksi.

Hyvin menee mutta menköön, mitä paremmin talous lähtee elpymään, niin sitä syvemmät rypyt sosialistien ja kepun otsalla nähdään ja hiukset harvenet päänupista, kun itse niitä tuskissaan kiskovat.

Meklarin toive, olkaa hiljaa ja huutakaa.

Jotkut  täällä pirkassa ihmettelivät,  että mihin nyt ovat Trumpin kannattajat hävinneet näiltä sivuilta.  No, en tiedä sanoa muiden puolesta, mutta itse olen ollut ja oleva jatkossakin Trumpin miehiä, enkä ole ensimmäistä kiveä heittämässä, vaikka hänellä suuri suu onkin.  Tokihan ne voivat kysellä jotka kauhistelevat Trumpin retoriikkaa voimattomina täällä pirkassakin, että voiko vitutukseen kuolla.

Mutta toki jos helpottaa, niin voin olla täällä pirkassa kanava pahan olon purkuun kaikille niille jotka sanovat  Trumpin olevan Hitler II tai jopa I.nen.

En niistä purkauksista loukkaannu, sillä mikäs sen pahempaa onkaan kuin jättää asiat patoutumaan sisäänsä, joten antaa palaa ihan vapaasti ja ilman estoja, kunhan ette sitten lähde astaloiden kanssa liiveihin uimaan, vaan pitäydytte vain sohvaperunoina siinä omassa ”turvallisessa tilassanne”.

Alan tässä jo vähän laatimaan omaa ehdotustani sanamuodoksi, kun lähdetään Trumpille seuraavaa Nobelin rauhanpalkintoa esittämään.

En ala tuomariksi, mutta lääkäri toki voin olla niille, joille matalakin kynnys on liian korkea ylitettäväksi.

Joka uskoo punaiseen pelastukseen, hän toimii itse omana pyövelinään.

Amerikassa näyttää nyt kun Valkoiseen taloon nousi uusi isäntä kuskin paikalle, että hän jatkaa sitä työtä jonka hän aloitti ensimmäisellä presidenttikaudellaan ja joka oli tauolla neljä vuotta, kun kansa äänesti Valkoiseen taloon valheen lähettilään lakeijoineen.

Nämä identiteetti ja intersektoniaaliset epädemokraattiset Wokettajat ovat nyt Amerikassa kauhuissaan, kun Valkoisen talon isäntä on lähtenyt heti ensimmäisenä virkaanastujais-päivänään ajamaan nämä saatananpalvojat pois sieltä, jossa he ovat kansaa johtaneet harhaoppiin ja liittymällä väärien profetioiden palvontaan.

Amerikassa tapahtuu nyt vallankumous, jossa maa muutetaan takaisin harhaoppisuudesta Herran temppeliksi, jossa kristillisyys ja Raamatun opetuksen otetaan taas käyttöön lakien ja asetusten pohjaksi.

Mutta meillä Suomessa menään toiseen suuntaan (vielä), vaikka Amerikka marssiikin jo kohti demokratiaa.

Eli, kun seurataan kuinka kansalaiset kokevat nämä Woke mannekiinit ja heidän sirkustelttansa kuin Herran huoneeksi, jossa köyhä kansa hakee pelastusta uskomalla, että kun kolikko haaviin kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.

Ei tarvitse sen kummempaa todistusaineistoa hakea puheeni vakuudeksi, riittää kun katsoo tämänhetkisiä poliittisia Galluplukuja.  Hyvin selväksi on tullut, että se mistä Amerikka nyt pesee itseään puhtaaksi, niin täällä meillä se yhä kirstään otettaan, kun kansalaiset uskovat köyden joka on heidän kaulansa ympärillä olevan silkkinen punainen kaulahuivi.

Kahden vuoden kuluttua meillä on eduskuntavaalit ja silloin sitten katsotaan, että ollaanko meillä Suomessa asettumassa historian väärälle puolelle, antamalla omat historialliset kulttuuris/uskonnollis/moraaliset kivijalkamme hiekalle rakentajien käsiin.

Jos nyt joku ei tiedä keistä minä puhun, niin riittää kun vilkaisee viimeisiä Galluplukuja, joista ilmenee kuinka punainen vaara lisääntyy ja etenee, kaataen kansaa turuilla ja toreilla saarnaten, että kaikki mikä on mun on mun ja kaikki mikä on sun on mun.  Kyllä siinä taakka kevenee köyhän hartioilta, kun toverien kädet ovat kyynärpäitä myöden rahvaan taskuissa ja makkaraa paistetaan Raamatturovioissa, kyllä siinä sorretun voima saa valaistuksensa.

Mieluimmin sitten vaikka hullu kuin tyhmä.

Nikolai Gogol kirjoitteli mielipuolen päiväkirjan ja Leo Tolstoilta syntyi suurteos sota ja rauha.

Minä kirjoittelen mielipuolena tänne pirkkaan sodasta ja rauhasta ja kovin hyviä arvosanoja en ole saanut näiltä pirkan viisastenkerhon kriitikoilta Ukrainan sotaan liittyen.

Mutta kukas se nyt olisikaan profeetta  omalla maallaan, en edes minä.

Mutta jos nyt jotain vielä rohkaistun sanomaan, niin Euroopassa poliittiset johtajat ovat nyt ottamassa palovakuutusta yhteiseen pirttiinsä, kun tuli jo nuoleskelee heidän talokommuunisa julkisivua.

Nyt huudetaan sitten apuun ruiskumestaria ison veden takaa sammuttamaan alkavaa roihua.  Mutta hän kieltäytyy auttamasta näitä,  jotka ovat kuvitelleet uskossaan, että ei se salama kahta kertaa iske samaan paikkaan.

Ja kun palomestari sanoo että sammuttakaa itse palonne, niin häntä nämä Eurooppalaiset pyromaanit nimittelevät hulluksi, joka pitäisi kettingillä kytkeä seinään, eli tehdä hänestä seinähullu.

Jos Eurooppalaiset pyromaanit kirjoittavat Trumpille seinähullun paperit, niin on kuitenkin parempi olla vaikka sitten Amerikkalainen seinähullu, kuin Eurooppalainen tyhmä.

Kyllä nyt Suomenkin päättäjien luulisi ymmärtävän, että ei koskaan pidä antaa EU-pyromaaneille tulitikkuja, ne polttavat kuitenkin niillä oman pirttinsä.

Kyllä se vaan niin on, että Amerikkalaisilla on se suurin kylän kypärä ja letku letkeä, kun ne ruiskuttaa niin ei palo ehdi kauaa kyteä,  tähän ruiskumestariin Suomenkin tulee aina turvata, sillä Eurooppalainen ämpäriletka  johtaa vesipostin sijaan huoltoaseman bentsiinipumpulta palopaikalle, luota nyt sitten näihin.

Tulee mielleyhtymä näihin Eurooppalaisiin päättäjiin tapauksesta, jossa heidän jokapäiväinen lenkkipolkunsa  kiersi hullujenhuoleen aidan sivua ja kun aidan sisäpuolelta tätä jokapäiväistä juoksutrafiikkia yksi hullu oli aikansa seurannut niin huusi vihdoin näille juoksijoille, että viisaampaa taitaisi olla  kun tekin tulisitte  tälle puolen aitaa.

Vaikka nyt soudetaankin monen mielestä ( ei minun ) Euroopassa vaarallisilla vesillä, niin ei meidän Suomalaisten kuitenkaan ole aihetta repiä pelihousujamme, sillä meillä on ollut palovakuutukset  aina päivitettynä kulloistenkin vaatimusten tasolle ja kun näin on ollut ja oleva, niin ei tule edes idän karhu tälle puolen rajaa, kun täällä on vastassa sisukas joukko ”Martti Kitusia”, jotka syövät rautaa ja paskantavat kettinkä.

Ei sosialistien eikä kepun maho maa oraalle nouse.

Eilen minun tuli riimiteltyä koko runon ja riimittelyn mitalla, niin jospa nyt palaan takaisin proosaan.  Hyvin vähän on minunlaisiani tahkonpyörittäjiä olemassa, jotka onnistuvat terävätkin työkalut tahkossaan tylstyttämään ja ainakaan minun tiedossani ei meitä ole  kuin yksi oman hautansa kaivaja Italian Veronassa ja toinen asuu kirkonkirjojen mukaan Turussa, työskennellen altapaniana kirjapainossa.

Se pohjustuksena.  Nyt paneuden puolueiden tämänhetkisiin Galluplukuihin niiden osalta joiden joukoissa seison, kenen lippua kannan ja jossa ei synny taistelua ilman yhteistä rintamaa, eli perussuomalaiset.

Minä olen tässä laatinut sähköpostia lähetettäväksi puheenjohtajallemme Riikka Purralle, jossa tuen häntä kaikissa päätöksissään jotka hän ja puolue on koko kaksivuotisen hallitustaipaleensa varrella yhteisesti ja yhteisrintamassa sopinut.

Nyt ei pidä sotkeutua lillukanvarsiin ja itse luen tämänhetkisiä Galluplukujamme siitä näkövinkkelistä, että paljon on tässä maassa vielä löysää höylättäväksi, kun katsoo opposition kohonneita Gallupkäyriä.

Eikä missään tapauksessa tule nyt lähteä laastaria laastarin päälle lyömään suomineitoon kuten sosialistien ja kepun puoskarit ehdottelevat, vaan käyttää rohkeasti saksia, tai sanoisinko kirurgin veistä kuolion estämiseksi.

Itse koen perussuomalaisten alenneen  Gallupkannatuksen johtuvan liian tylsistä saksista ja ”vaadinkin”, että missään tapauksessa ei pidä leikata mattoa siten, että leikatun pään siirtää maton toiseen päähän, se on sitä hölmöläisten matonjatketta.  Se on vähän samaan verratavissa, kun yksi kepuisäntä ihmetteli kun ei löytänyt eilen veteen laskemiaan katiskoita mistään ja sitä häneltä kyselin, että merkkaisitko paikan mihin olit ne laskenut, niin hän sanoi selvästi merkannensa veneensä kylkeen laskupaikan.

Perussuomalaiselle eduskuntaryhmälle ja kaikille aktiiveille jäsenille ja ruohonjuuritason toimijoille sanon, että meillä ei ole mitään tarvetta eikä syytä kaataa tuhkaa päällemme hallitusvastuustamme ja ministereiden toiminnasta.  Nyt vain entistäkin voimakkaampi tuki puheenjohtajallemme Riikka Purralle, sillä kun omat joukot häntä tukevat, niin sellaista  graniittista  kivijalkaa ei sosialistien eikä kepun  enkelinpierut kaada.

Se on sitten toinen juttu, jos laajemmat kansanjoukot ja äänestäjät hylkäävät perussuomalaisten vastuuta kantavan ja sivuilleen vilkuilemattoman politiikan joidenkin pikavoittojen toivossa.   Mutta pitäisihän se nyt ymmärtää jos vähänkin on poliittista historiaa seurannut, että sosialistien tarjoilemista pikavipeistä joutuu maksamaan sataprosenttisen koron ja kepu nyt ei muutu vaikka voissa paistais…..se pettää aina.

Puoliväliriihessä viimeistään on suitsia entisestään kiristettävä, sillä liian löyhällä olevat valtiontalouden suitset kuolaimeneen johtaa hallitsemattomaan laukkaan.  Jos olette seuranneet kun lehmät lasketaan laitumelle, niin eihän ne osaa syödä ruohoa järjestelmällisesti edeten, ne tallovat ja paskovat syömättömätkin alueet ripuloidessaan ahneina, ihan samoin kuten muistamme sosialistien ja kepun toimineen viime hallituskaudella.

Hyvin menee mutta menköön….kunhan pidetään suitset kireällä, eikä lähdetä toimimaan kuten toimi aikoineen sininen menneisyys  Juudas Soinin johdolla, kun hillotolpat vilisivät silmissä.

Eräs mies oli ostanut hevosenlihaa kaupasta ja sanoi kauppiaalle, että tämä on melko varmaan mustailaisen hevosesta, niin kauppias ihmetteli että mistä sen voi tietää johon mies vastasi, että siinä näkyy vielä hyvin ruoskanjäljet.

Mutta perussuomalaiset eivät suomenhevosta ruoski, me käytämme piiskaa rakkaudesta ja hellyydestä, sillä eihän Suomen peltoja kyntämään eikä auraa vetämään koskaan pidä sosialistista ja kepulaista lämminveristä valjastaa, siinä on lämminerinen kuin peura ajovaloissa.

Ranta piirtelee vihaansa, minä riimittelen rakkaudesta Äidinkieleen.

Euroopassa EU-narrit, levittelee käsiään, kun ei heitä päästettykään, vaipan vaihtoon itseltään.

Miksi Trumppi heidät ottais, neuvotteleen rauhasta, kun on heillä kusi ollut, kolme vuotta  sukassa.

Suomen koko väri suora, röyhistelee rintaansa, kokoansa suuremmalta, näyttää jopa Elina.

Pian meillä värisuora, sotajoukot aseistaa, Ukrainaan ne suunnistaa, Raatteen opit mukanaan.

Ehkä tätä kautta saadaan, Karjalakin takaisin, Ukrainasta koukkaamalla, kaatuu karhu Pietarin.

Minä uskon että Trumppi, tekee kyllä diilinsä, silloin joutuu EU herrat, nuoleen omat näppinsä.

Tietenkin se Amerikka, omat edut varmistaa, eikä toimi  niinkuin Suomi, muille ensin lahjoittaa.

Ehkä siellä jonkinmoiset, rauhanehdot laaditaan, mutta hetken päästä niillä, Putin perseen kiillottaa.

Itärajaa koskaan enään, avata ei ryssälle, vaikka kuinka Kiljusemme, tahtois päästä saatille.

Suomessa nyt joutuin pitäis, aurat aseiks takoa, kun ei enään muuten saada, talouteen vauhtia.

Tuppurainen varmaan voisi, sotajoukkoo komentaa, ryssä hänet nähdessänsä, Siperiaan katoaa.

Kaikkonen se olis paras, Putinin nyt tapaamaan, silloin kepu saisi pettää,  säästyisihän  isänmaa.

Kaippa tästä pian saadaan, aselepo  Eurooppaan, rauhan kyyhkyt kiitoksensa, Trumpin suuntaan osoittaa.

Päästään sitten arkeamme, Suomessakin elämään, eduskunnan ratkottava, voiko mieskin synnyttää.

Rasismikin tässä kiirees, jäänyt vaille huomioo, persut päässeet niinkuin varkain, maahanmuuttoo karsimaan.

Hyvin menee mutta menköön, kunhan sentään muistamme, ettei rauhaan koskaan päästä, rajamme jos avaamme.

 

 

Köyhät pysyvät köyhinä ja sairaat sairaana jos sosialistit päästetään kuskin paikalle.

Kun vasemmisto ja kepu on nyt jo kaksi vuotta päivittäin höperehtänyt omaa narratiiviaan kansalle, että oikeistopolitiikan seurauksena Suomessa köyhät kuolevat kyykkyynsä, niin kyllä se näkyy jo puolelle kansasta totuudeksi muodostuneen kun Galluplukuja seuraa.

Mutta kun tänään arvi(oi)  tulevaa, niin demari-toverit kyllä kokivat suuren Gallup- kliimaksensa jo kaksi vuotta ennen eduskuntavaaleja.  Sillä valtiontalous on lähtemässä selvään nousuun ja oikeistohallituksemme on saanut onnistuneella vero,-ja investointipolitiikallaan yrityskentän kilpailemaan pääsystään Suomeen. Se on selvää että nämä investoinnit eivät lyhyellä tähtäimellä vielä saa lihaa luun ympärille, mutta puolipitkällä ja pitkällä aikavälillä ne jauhavat maahamme vaurautta työn ja viennin muodossa.

Toinen asia joka kyllä varmuudella tulee sosialistien kannatusta laskemaan niin on tämä jatkuva perseiden penkkiin hierominen. Onhan tämä nyt käsittämätöntä, kun toiset valittavat kun ei ole töitä ja toiset joilla on työpaikka niin lakkoilevat, eli purevat leivänantajansa kättä kohtuuttomilla ja absurdeilla vaatimuksillaan ja tämän seurauksena yritys joutuu saneeraamaan heidätkin kortistoon.

Eli, mitä lähemmäksi menemme vuoden 27 eduskuntavaaleja, niin sitä suurempaa on sosialistien persmäki, kun taas vastaavasti niiden kannatus nousee, jotka suoraselkäisesti toteutti/toteuttaa sovittua työn ja yrittämisen hallitusohjelmaansa, joka tällä vaalikaudella tasapainoittaa valtiontalouden ja seuraavalla hallituskaudellaan kauppataseemme muuttuu lähes kahdenkymmen miinusmerkkisen vuoden jälkeen plussalle.

Nyt nyt kun Ukrainaankin saadaan rauha, niin Suomen osuus tulee olemaan merkittävä kun maata lähdetään nostamaan tuhkasta jos ei rikkauteen, niin vaurauteen kuitenkin,  Suomi on avustanut Ukrainaa jo kolmella miljardilla ja ne rahat tulevat kyllä maallemme takaisin.  Mutta se on vain rahaa, sillä Ukraina sen kalliimman hinnan on joutunut maksamaan kansalaistensa hengen menetyksinä, kun on taistellut oman suvereniteettinsa säilyttääkseen.

Joten, nyt oikeistohallituksemme ei tule puoliväliriihensä jälkeen lähteä jarrutelemaan maamme uudistamisessa oleskeluyhteiskunnasta takaisin työn ja yrittämisen  yhteiskunnaksi, kiljukoon oppositio kuinka kimeällä äänellä hyvänsä sorretun voimaa.

Ja jos nyt jo jotain veikkaan, niin seuraavissa Gallupeissa laskiaisen tapaan demarit laskettelee persmäkeä.

 

Et tiennyt kun lähdit sä silloin, että joskus palata voit.

Eilen kun niin valtavasti Suomen media hehkutti Sanna Marinin osallistumista Saksassa käynnissä olevaan, Ukrainaa koskevaan foorumiin, niin itse paikanpäällä tätä säihkettä ei ilmennyt.

Sitähän se Marin itsekkin päivitteli, kun häntä ja kolmea muuta naista ei ollut esim. yhtään miestä saapunut kuulemaan.  Mutta kukas mies sellaiseen paikkaan lähtee kuuntelemaan itseensä kohdistuvaa moitetulvaa naisten sortajana ja alistajana.

Minä rinnastaisin Marinin sädetikkuun, joka syttyessään nopeasti palaa loppuun ja käteen jää vain mustunut  nokikeppi

Olen jo useasti täällä pirkassakin maininnut, että ennen kuin kukko on kolmasti kiekaissut, niin tämän porsaan on kyllä routa jo kotiin palauttanut.

Täällä vielä rajojen takaisesta poiketen heitellään palmunoksia aasin eteen aasin siinä ratsastaessa.

Ja enpä taida tässä(kään) arviossani väärässä olla  kun sanon, että Marin tulee olemaan seuraavan, Antti Lindtmanin (herra varjele ja armahda) sosialistihallituksen ulkoministeri.

Kyllä maamme mediakenttä ( YLE, HS, IL ja IS ) tulevat pitämään huolen siitä, että Marinin paluu kirjoitetaan uhrauksena kun isänmaan kutsuu.  Isänmaan puolesta Marinin sanottiin silloinkin lähtevän työtä tekemään, kun hän eduskunnasta lähti yhtä nopeasti kuin mustalainen työvoima toimistosta.

Tovereilta puuttuu nyt sellainen tähti, joka  Niilo Ylivainion tavoin kaataisi kansaa toreilla ja Marin on siihen vihkiytynyt, sillä vähän kun laitetaan punaa poskiin ja puetaan ylle nahkainen roiskeläppä, niin johan on kumma jos ei  työn orjat sorron yöstä nouse, sillä tää on viime ponnistus.