Kun joka kuukausi tulee ainakin pari Galluppia eduskuntapuolueiden voimasuhteista, niin kaikki puolueet väriin ja makuun katsomatta sanovat, että Gallupit on Galluppeja niitä tulee ja niitä menee, ei vaikuta ohjaukseen.
Mutta kyllä vaalien välillä Gallupit, varsinkin jos ovat puolueelle huonoja, niin saavat jopa suurempia muutoksia aikaan puolueen linjassa ja ”henkilöliikenteessä” kuin vaalit konsanaan.
Tuorrein esimerkki on Kulmuni, sillä kyllä kepun 10% Gallupkannatus oli ehkä se suurin tekijä, joka sai Kulmunin tekemään kuten teki. Kyllä kepulaiset olisivat ”naarastiikerinsä” puolesta taistelleet viimeiseen mieheen, jos Gallupit olisivat tykänneet, mutta huomasivat, että Katrin rinnoilla ei pumpulilankoja katkota.
Saman puolueen Sipiläkin löi hanskat tiskiin kuukautta ennen vaaleja, kun Gallupit ennustivat veretseisauttavaa vaalitappiota, kuten sitten tapahtuikin.
Soinikin sai potkun persukseen, kun Gallupkannatus oli enään puolet vaaleissa saadusta prosentista.
Ja en varmasti ole paljon väärässä, kun vaaleihin on vielä lähes kolme vuotta aikaa, niin kyllä ne Gallupit tulevat vielä ennen vaaleja ohjaamaan monen puolueen tähtikartastot uuteen asentoon.
Vihreiden Ohisalon ja kokoomuksen Orpon keittiönpöydän ääressä odotetaan kylmä rinki perseen ympärillä Galluppeja, sillä ei kokoomuslaisetkaan tule enään kauaa tyytymään puheenjohtajaan, joka polkee paikallaan noin 17% tietämissä, vaikka syöttöjä tarjoillaan lapaan jatkuvasti hallituksen suunnalta.
Ohisalo jääprinsessana on kylmettänyt oman puolueensa hypotermiaan ja nyt ei humupekkakaan tule tuuraajaksi enään kriisin hetkellä, kun vallesmannilla on koppi valmiina Pasilassa.
Väyrynen, Ilaskivi ja Soininvaara, siinä senjorit, jotka puolueensa nostaisivat murheen laaksosta ja joita Gallupitkin rakastaisivat puolueidensa”uudistajina”.
