Nyt ei pidä lähteä sosialistien soppaa lusikoimaan.

En kirjoita nyt ennustuksia, vaan todennäköisyyksiä  mitä tapahtuu ensikevään eduskuntavaalien jälkeen.

Tullaan näkemään se, että vaalien suurin puolue eli demarit ja Antti Lindtman ei nouse pääministeripuolueeksi, koska eivät saa taakseen tarvittavaa enemmistö eduskunnassa.

Eli vaalitunnustelijaksi Lindtmanin jälkeen nousee toiseksi suurimman puolueen puheenjohtaja Riikka Purra, mutta itseoikeutettu pääministeri hän ei ole, sillä kokoomuksella ja kepulla on kumpaisellakin oma lehmä ojassa hallitukseen osallistumiselleen ja kuten jo eräänä päivänä kirjoitin, että Orpolle se on jatko pääministerinä. Kaikkoselle riittää kun saa puolustusministerin salkun ja kymmenen kaunista siltarumpua.

Minulle kävisi pääministeriksi vaikka Sari Essayjah, jos sillä saadaan hallitussopu aikaan tovereiden pitämiseksi oppositiossa. Eikä varmasti Sari huono valinta olisikkaan, hän olisi Stubbinkin menokenkää hillitsemässä paremmin kotimaa lähtöiseksi.  Sari on vielä Lähi-Idän ainoan demokraattisen valtion Israelin ystävä, niin sekin jo osaltaan hillitsisi presidentin ja vasemmiston kiihkoa Palestiina kiimassaan.

Enkä usko, että Purrakaan kovin kyttyrää tykkäisi, vaikka hän jatkaisikin valtiovarainministerinä Essayjah  I.sessä, sillä kansallisvaltion kristilliset arvot heitä yhdistää, sillä se on kuitenkin niin suuri arvo, että  pienet eroavaisuudet joissakin lillukanvarsissa ovat kuitenkin pieniä silahkoita  joulukaloiksi.

Laitoin tässä pari päivää sitten niin perussuomalaisten kuin kristillisdemokraattien puoluejohdoille sähköpostilla  esityksen yhteisestä vaaliliitosta koko maan kaikissa vaalipiireissä.  En tiedä että hyödyttääkö vai haittaako se kumpaakaan puoluetta, mutta se olisi kuitenkin viesti kansalaisille siitä, että vasemmistolaiselle kuoleman suudelmalle on vaihtoehto olemassa kristillisdemokraattien ja perussuomalaisten muodossa, eli siinä mielessä bloggivaalit nämäkin.