Kepulaisten epätoivo, kansalaista naurattaa, tupaillois uuninrinta, itkumuurin korvajaa.
Kulminikin otti lainaa, jolla ”rikos” kuitataan, nuijaansa ei Katri anna, Saarikon jo kuolaamaa.
Kepulaisten uusi polvi, siltarummut unohtaa, takeena jo Vanhasenkin, polvet taipuu riPASKAAN.
Puna-multa hallitukseks, kepu tätä mainostaa, vaikka mullan viimeisenkin, punakynnet piilottaa.
Vahasenkin päiväunet, taitaa tulla todeksi, missikisaan ”Makuseksi”, rahat vaikka velaksi.
Vaarallista oli antaa, rahakirstu Matille, säätiönkin rahat siirsi, Kaikkoselle ”lainaksi”.
Rehnin Ollin suosiokin, pressakisas kohoaa, mutta tämä Boprikowi, pysyköön vain ”haudassaan”.
Kärnästä se saattaista tulla, oivallinen johtaja, munansakkin paljasteli, avoimuuden puolesta.
Kepulaiset kannatustaan, seuraa hiki otsalla, kolme vuoden päässä oottaa, pettu leivän purenta.
Minä aijon kepulaisten, tuskasta vain nauttia, Alkiokin palsamoidaan, Lenin-sedän seuraksi.
Toivotaan et kepu lusii, koko kakun kiltisti, sillä saatais ”maalaisliitto”, mahdollisimman pieneksi.
Toivon myöskin sitä että, Paavo pysyy pilttuussaan, hän on ainoo joka pystyis, kuolleen saamaan virkoomaan.