Tekijä: arvi.

Noin yleisesti siivoojia ei arvosteta työpaikoilla, vaikka jos heitä ei olisi niin sen seurauksena hukkuisimme paskaan.

Ja nyt kun tällä viikolla ilmestyi kyselybarometri, jossa kansalaisilta kyseltiin heidän mielipidettään puolueista imagollisessa mielessä, niin ei se ainakaan minulle ole yllätys, että perussuomalaisiin suhtaudutaan puolueista kaikista negatiivisemmin.

Sillä minä katson ja näen tällä hetkellä perussuomalaiset siivoojan asemassa hallituksessa, jossa heidän ministerinsä sitä suurinta vasemmiston jättämää sontakasaa joutuvat/saavat olla siivoamassa.

Purra, Juuso, Rantanen/Ranne etunenässä.

Ja kun katsotaan toisen hallituksen pääpuolueen eli kokoomuksen imagoa kansan silmissä, niin ei se ole ollenkaan mikään ihme että kansalaiset tykkää, sillä kokoomuksella on sellainen hallinnollinen värisuora hallussaan, joiden hallintoalat nauttivat parlamentaarista yksituumaisuutta halki koko laajan isänmaan

Presidentti, pääministeri, puolustusministeri ja ulkoministeri, siinä ei rahojen perään kysellä että mitä maksaa, kun turvallisuudesta on kyse.

Mutta kauhea parku on joka pennosesta jonka Purra joutuu valtion kassaan keräämään muilta sektoreilta ja suurin ministeriö eli sos,-ja terv. huolto ministeri Juuso on paljon vartiana, kun perinnöksi sai kepuhimmelin kaikkine ylimitoitettuine lakeineen ilman hajuakaan millä ne rahoitetaan.

Ja senkin tiedän nähdyn ja kuullun perusteella varmuudella, että jos ei perussuomalaiset olisi nyt siivoojan roolissa hallituksessa, niin entistäkin syvemmälle valtio hukutettaisiin vasemmisto paskaan.

Sehän on selvä että ei ne siivoojat yleensä tule työpaikoilla huomatuksi, vasta silloin se poru alkaa kun he puuttuvat.

Nyt perussuomalaisten päälle syljetään, mutta kyllä se historoitsija Teemu Keskisarja vielä näyttää kansalaisille faktat, että ilman perussuomalaisten mukanaoloa Suomalaiset olisivat uineet vasemmistolaisessa kusialtaassa, nyt kusiallasta tyhjennetään että jälkipolvet eivät joutuisi vasemmistovirtsaa nielemään.

Vähän pintaa syvemmältä kraapaistua.

Kokoomus )  Kokoomus on nyt surffannut aallonharjalla vaaleista toiseen ja sisäinen oppositio joka myös kokoomuksessa on, niin siellä on ollut hiljaista kuin huopatossutehtaassa lakon aikaan.  Mutta annas olla, kun nyt on viimeiset Gallupit näyttänyt alenevaa trendiä puolueelle, niin kyllä siellä huopatossutehtaassakin taas alkaa korkojen kopse kuulua marmorilattialla ja aletaan kriittisesti suhtautumaan liian läheisistä väleistä perussuomalaisten suuntaan.   Se on Orpolla vähän kuin sellaista nuorallakävelyä, eli jos perussuomalaisiin halutaan pidettävän nykyistä pidempi hajurako, niin sen seurauksena on todennäköisesti perussuomalaisten vahvistuminen ja taas toisaalta liiallinenkin kaveeraaminen persujen suuntaan saa ”hyvien ihmisten” katselemaan sinne, jossa ajattelevat ruohon olevan vihreämpää aidan toisella puolella.  Ja jos nyt sanotaan, että kokoomus menettää seuraavissa vaaleissa kuskin paikan perussuomalaisille, niin se ei olisi heille maailmanloppu, sillä nykyinen hallituksen linja saisi vain jatkumonsa seuraavaksikin neljäksi vuodeksi vain pienin kosmeettisin muutoksin.  Mutta se olisi katastrofi, jos demarit pääsisivät taas sille kuskin paikalle, jossa valtio kyydin maksaa.

Demarit )  Nyt kun demarit ovat oppositiosssa, niin kyllä heillä on silti myös se oma sisäinenkin oppositionsa, joka näytti jo rajalakiäänestyksessäkin heräävän siihen maailmoja syleilevään suuntaan.  Demareiden oppositio pysyy kyllä niin pitkään omassa juoksuhaudassaan, kun Gallupit tykkää, mutta jos iso Antti tulevaisuutta silmällä pitäen lähtee liiaksi rakentelemaan sinipunaa, niin kyllä se ”Marinin henki” taas tulee herättämään sairaita kuolleista ja varoittelemaan uskomasta, että työnteko on parasta sosiaaliturvaa.  Sen lisäksi että demarit taistelevat nykyistä hallitusta vastaan lähes kaikessa, niin helpompi lienee isolle Antille vahtia kappallista kirppuja, kun saada länget kaulaan niille, jotka Marinin nimen kuullessaan huutavat halle lujaata, kun hänen aasinsa soppatykkien kumussa hirnuvat internationaalia.  Ja toki, onhan demareiden vahdittava vielä muun lisäksi kahta muutakin sosialisti puoluetta, etteivät pääse syömään kuormasta.

Kepu ) Kepusta nyt en tiedä että mikä on heidän linjansa, kun kieppuvat kuin tuuliviirit Junttilantalon katonharjalla ja sen verran mitä heidän edesottamuksiaan olen nyt seurannut, niin heidän poliittinen vastustajansa on he itse.  Ehkäpä se tärkein kepun ideologiassa jos nyt sellaista yleensä onkaan, niin on vastustaa perussuomalaisia, sillä onhan se nyt julkeaa, että uhkaavat tulla soittelemaan maaseutujen kirkonkellojen kuoleman sointujen sijaan säkkijärven polkaa kintaat kädessä.

Vihreät ja vasemmistoliitto )  No, heitä käsittelin jo demareita koskevassa osiossa ja ei tarvitse olla mikään ruudinkeksijä nähdäkseen, että kumpikaan näistä kahdesta ei tule hallitusvastuuseen pääsemään, jos demarit ei ole kuskin paikalla, joten ei muuta kuin viimekertaiseen tapaan, taktista äänestämistä kehiin  🤣🤣

PerusS )  Olen ehkä jäävi arvioimaan omistamieni sinivalkoisten silmiklasien takaa, että mikä puolue on ja mihin se on menossa.   Mutta kuten ollaan nähty ja mistä yllä kirjoitinkin, niin muut puolueet kyllä tulevat huolehtimaan jatkossakin siitä, että perussuomalaisten politiikka, ollaanpa sitten hallituksessa tai oppositiossa, niin tulee valtaamaan jalansijaa muissakin puolueissa, jos he eivät tätä omaksu, niin kansa sen vaalikopissa viimeistään osoittaa kylminä lukuina.

Perussuomalaisia ei vastustamalla voiteta ja jos haluaa olla hallituksessa, niin on toimittava puolueena kuten on nykyhallituksessa toiminut RKP, sekin oppi uimaan äkkisyvässä käsipohjaa.  Paljon saa vielä Tammerkoskessa vettä virrata, ennekuin vasemmisto ottaa lusikan kauniiseen käteensä ja tekee RKP.eet.

Suomessa on hehkutettu viimeisten EU-vaalien tulosta Li Anderssonin osalta, jolloin hän keräsi neljännesmiljoona henkilökohtaista ääntä.

Mutta minä katson asiaa hieman eri vinkkelistä kuin moni muu, tai itseasiassa kaikki muut politiikan ”asiantuntijat.  Eli Andersson sai näin valtavan äänimäärän siksi, että hänestä tahdottiin päästä eroon ja mikäs sen parempi paikka onkaan kuin EU vaalit tämän toteuttamiseen loikkimalla yli puoluerajojen, sillä meppivaaleilla ei ole mitään olennaista merkitystä, sen osoittaa jo alhainen äänestyprosenttikin ( n.40% )

Ja nyt kun Anderssonista päästiin, niin nopeasti ne osat kansalaisista jotka äänestivät Anderssonia vaaleissa, niin ovat palanneet takaisin oman puolueensa kotipesään, sen osoittaa vasemmistoliiton kannatuksen palautuminenkin  yli 17% sinne missä se oli ennen vaaleja, eli tuonne 8-9 % tasolle.

Tämä oli sitä ns.taktista äänestämisestä, kun haluttiin yhdestä eduskunnan pyryharakasta päästä eroon.

Tietenkin tämä analyysini tyrmätään, mutta mikäs sen sitten selittää, että hänen poistuttuaan puolue tippui takaisin siihen marginaaliin missä se on ollut jo vuosi kymmeniä. Jos hän on niin suosittu politikko kuin väitetään, niin miksi näin suosittu politikko sitten piti lähettää Brysselin hautuumaalle pois kotimaan silmistä ja pois mielestä.

Niin tai näin, se on kuitenkin olennaista, että kun Marinista päästiin, niin mikäs sen parempi onkaan Suomen kannalta, että prinsessa ( Andersson ) lähetettiin perässä.

Paljon puhutaan että kuinka tehokas on uskonto sekoittamaan henkisesti terveiden ihmisten päät ja uskontoja kyllä riittää joka lähtöön, jotkut uskovat jopa sahapukkiin kunhan sitä vain jatkuvasti hoetaan korkeimpana voimana.

Mutta nyt on löytynyt yksi yhteinen Jumala kaikille jonka nimeen kumarretaan, pimeimmästä Afrikasta aina loisteliaisiin länsi,-ja itämaisiin palatseihin asti johtajista aina alempikasteista orjaa myöden.

No mikäs se tällainen ihme uskonto on jonka edessä kaikki pelkäävät maailmanloppua ja jos osoitat tervepäisyyttä sanomalla että se on saatanasta, niin sinut kivitetään julkisesti Jumalan pilkasta.

Ilmaston muutos, eli nyt on kansalaiset saatu aivopestyä uskomaan, että ilmaston muutos on ihmisten itse aiheuttamaa omista elintavoistaan johtuen.

En enään tässä toista sitä kuinka maapallo elää niin kylmän kuin lämpimienkin ajanjaksojen sykleissä, se on turhaa, sillä jos on joutunut ilmastohihhuleiden aivopesemäksi, niin heidän uskonsa kiistäminen itseasiassa vain kiihdyttää heidän uskoaan maapallon tuhoutumisesta ihmiskäden kautta.

Mitä enemmän kuulen ja näen kuinka kansakunnat ruoskivat itseään pyhän lehmänsä edessä, niin sitä vakuuttuneemmaksi olen tullut saatanan olemassaolosta.

Olen aikaisemminkin jo monasti kertonut naapuristani, joka on pesunkestävä kepulainen ties monennessako sukupolvessa.

Eilenkin hänen kansaan keskustelin lähes kaikesta mitä on tapahtunut Suomalaisessa poliittisessa kentässä viimeisten eduskuntavaalien jälkeen.

Tapaus Aittakummulle häneltä tuli ymmärrystä ja hänen mielestään kepu on haudannut yhä syvemmälle oman Alkiolaisuutensa ja lähtenyt mukaan kaikensortin muotivillityksiin ja huu haa uskomuksiin pelosta, että ilman niihin osallistumista tulee leimatuksi rasistiksi ja ihmisvastaiseksi.

Tämä kepuisäntä ei voi vieläkään ymmärtää sitä päätöstä, jonka puoluejohto ja erityisesti puheenjohtaja Saarikko teki viime eduskuntavaalien jälkeen, että huolimatta huonosti menneiden vaalien jälkeen kieltäydytään vallasta ja mennään  vapaaehtoisesti oppositioon niiden puolueiden seuraksi, joiden kynnysmattona oli edelliset neljä vuotta oltu.

Hänen mielestään ei nyt kepujohdon pidä lähteä tuomitsemaan Aittakumpua päätöksestään siirtyä perussuomalaisiin, sillä voisi olla tervehdyttävä vaikutus puolueelle, että vilkaisisivat joskus juurisyihin joka löytyy omasta peilistä, vaikka kepuisäntä uskookin, että jos peilikuva on vino, niin se ei ole peilin syy.

Toki hän sanoi olevansa kepulainen jatkossakin, mutta uskoi toki löytyvän paljon niitäkin, jotka seuraavat Aittakummun esimerkkiä, ei toki julkisesti, mutta vaalikopissa salaa ilman pelkoa tulla leimatuksi ihmisvastaiseksi.

Onhan se käsittämätöntä kepuisännän mukaan, että kepu on yhteisrintamassa vasemmiston kanssa kaatamassa Orpon hallitusta välikysymyksineen, jotka ovat kuitenkin hallituksella niitä, joita kepu on itse ollut aikaisemmin peräänkuuluttamassa.

Nyt kun kepu on oppositiossa, niin nyt maassa on hallitus, joka on maaseudun viljelijäväestön ja elinkeinoharjoittajien sekä huoltovarmuutta silmällä pitäen  heidän puolustajansa ja edunvalvojansa, toisin kuin silloin kun kepu on ollut valtioneuvostossa valtaa jakamassa. ( tämä oli minun kommenttini isännälle ja hän ei sitä lähtenyt kiistämään ja kehui myöskin nykyistä maa,-ja metsätalousministeriä Essayahia.)

Kättä paiskattiin erotassamme ja todettiin, että  ristiriitaisuuksista huolimatta asiat riitelevät, eivät ihmiset.

 

 

Nyt saadaan lähes päivittäin lukea medioista, kuinka heikko pääministeri on Petteri Orpo.

Mutta ei se nyt näin ole muiden kuin opposition mielestä, hallituspuolueet antavat hyvän arvosanan pääministerille.

Sellaiset, jotka osaavat lukea opposition ulostuloja kuin avointa kirjaa, eivätkä niele vihervasemmiston ja kepun populisti-uistinta koukkuineen niin ymmärtävät, mistä se oppositiopuolueiden ja heidän kannattajiensa kenkä eniten puristaa, kun Petteri Orpon kuvailevat heikoksi pääministeriksi.

No, oppositiota harmittaa päinvastoin se, kuinka Orpo on pitänyt katseensa pallossa, eikä ole opposition toiveesta huolimatta sotkeutunut marginaalisiin lillukanvarsiin. Ja kun hän on lisäksi onnistunut pitämään hallituksessa olevien kahden äärilaidan puolueen, eli perussuomalaisten ja Ruotsalaisten rivit suorina hallitusohjelmaan nähden, niin sekös se saa sosialistileirin hyppimään seinille.

Mutta sitten se suurin syy Orpon heikkoon suosioon opposition silmissä ei kuitenkaan ole edellämainittu, vaan suurin on tietenkin se, kun Orpo valitsi hallituksensa vastuunkantajaksi perussuomalaiset.  Onhan se nyt ennen kuulumatonta, että vaarannetaan demokratia, ottamalla hallitusvastuuseen demokraattisilla vaaleilla valittu puolue.

Mutta jos nyt tässä maassa joku on demokratiaa uhkaamassa niin se on vihervasemmisto, sillä se on kansanvallan ja äänestäjien suoranaista halveksuntaa, että kieltäydytään noudattamasta kansan vaaleissa osoittamaa tahtoa.

Jos kerran kansalaiset ovat luottaneet perussuomalaisiin vaaleissa, niin kyllä se painaa vaakakupissa enempi kuin puna-armeijan huutoäänestys johtajia valittaessa.

Mutta jos kerran kuten yhä näyttää, että sosialistit haluavat leikkiä jatkossakin vain omassa hiekkaloorassaan niin olkoon sitten niin, ei Suomalainen kansanvalta siihen kaadu, että he siellä rakentelevat omia hiekkakakkujaan hokien, että älä tule paha kakku……..

Median roolia minä kuitenkin kovasti ihmettelen, että kuinka he ovat niin uskollisesti ulostuloillaan ajamassa maamme kahtiajakoa hyviin ja pahoihin ja ei varmasti kenellekään ole jäänyt epäselväksi, kumpaa suuntaa hallitus heidän mielestään edustaa.

Seurasin tuossa eilen ja tänään käytävää vasemmistoliiton kokousta, jossa valitsivat itselleen uutta puheenjohtajaa.

Ja niin entinen puheenjohtaja Andersson kuin vasta valittu Koskelakin ottivat hyökkäyksensä kohteeksi puheissaan kuinkas muuten perussuomalaiset ja Riikka Purran.

En nyt sen kummemmin paneudu heidän kummankaan poliittiseen sanomaansa sen tarkemmin.  Mutta ei näytä tummanpunainen väri haalistuvan uudenkaan puheenjohtajan ulostuloissa, samaa maailmanparannus ja ihmisoikeusjargonia tuuppaa tuutin täydeltä ja sen kärsijöiksi joutuvat ennenkaikkea ne, jotka heikommassa asemassa maassamme ovat juuri vasemmistolaisen ideologian seurauksena.

Mutta jos nyt jotakin sanon perussuomalaisena, niin silloin ollaan kyllä tehty oikeanlaista politiikkaa hallituksessa, kun Riikka Purra saa niin suurta huomiota osakseen vasemmistolaiselta kuplalta.

Perussuomalaiset ovat entistäkin yhtenäisempiä, meillä ei ole puolueessa kahden kerroksen väkeä, eli sisäistä oppositiota kuten näkyy olevan muissa puolueissa . Kolme vasemmistopuoluetta kinastelevat keskenään siitä, että kuka sille tunkion paskakasalle ylimpänä pääsee kiekumaan, toki sinne näyttää vielä haluavan kepukin saaliinjaolle.

Joten loppukaneettini on, että mitä kovempaa vasemmisto kiljuu, niin sitä kovemmin  pitää takoa kun rauta on kuumaa.

 

En sitten tiedä että olenko jotenkin poikkeava poliittisessa katsannossa, kun näen Petteri Orpon olevan pääministeri joka toimii niin kuin hyvän johtajan kuuluukin toimia, kun johdettavana on neljän toisistaan hyvinkin paljon poikkeavaa aatteelista  hallituskumppania, sekä oppositiossa kiljuva puna-armeijan kuoro ja kepun apina…..anteeksi apilalalauma.

”Kaikki muut kalpeni, mutta meirän Petteri säilytti värinsä”.   Tämä lyhyt lausahdus kertoo kaiken oleellisen Petteri Orpon johtamistavasta.

Pääministeri Orpo on pitänyt huolen että hallitusohjelma toimii kuin junan vessa ja ne tavoitteet mitkä on asetettu koko nelivuotis kaudelle viedään maaliin, eikä anneta pienten lillukanvarsien haitata ohjausta, tulivatpa ne sitten opposition kilpalaulannassa tai joskus hallituksen sisältä, koko kuvaa ne eivät horjuta eikä muuta, kun tavoitteena on hyvinvointivaltion pelastaminen myös tuleville sukupolvillemme.

Nytkin on taas ilma sakeana opposition esittämiä epäluottamuslauseita niin koko hallitukselle kuin yksittäisille ministereillekkin milloin mistäkin sisä ja ulkopolitiikan kysymyksistä.  Mistä tämä sitten kertoo, se kertoo ennenkaikkea opposition epätoivosta, kun hallituspuolueet  luottavat  Orpoon johtajana ja Orpo luottaa hallituspuolueisiinsa, jotka menevät suon yli että heilahtaa, olipa vastassa sitten koti,-tai ulkomaiset ryssät ja ryssien kätyrit.

Joten, Orpo on johtaja, joka ei lähde muuttamaan omaa fokustaan johtajana vaikka oppositio kuinka kiljuisi ja en varmasti paljon erehdy sanoessani, että Orpo kokee  parhaimmin silloin onnistuneensa hallituksensa johtajana, kun opposition mölinä irrottaa rappingit eduskuntalon julkisivusta.

Yksi toivomus minulla kuitenkin olisi Orpolle esitettävänä, että et lähtisi kauheasti mukaan Stubbin höyrypäisyyteen, sillä ensin täytyy ajatella mitä sanoo, ettei yht`äkkiä sano mitä ajattelee.

Kyllä maailmaan ääntä mahtuu ja Orpo kyllä tietää, että se mikä ei tapa se vahvistaa.   Onhan se tietenkin harmillista oppositiolle kun heidän mafiojensa lakkorirves löi kiveen ja hallitus vie tarvittavat työelämän uudistukset maaliin lakiteitse ja ulkoparlamentaarinen korporaatti joutuu tilkitsemään jäsenvuotoaan ja nostamaan jäljelle jääneiden jäsenmaksuja, jotta norsunluutornin lakkokenraalit eivät tipu palkkakuoppaan.

Hyvin menee mutta menköön, kunhan jätetään lillukanvarret  lillumaan opposition omaan myrkkysoppaan.

Nyt kun taas Suomalaisille tulee talvi yllätyksenä ja usein käy autollaan ajajillekkin, että ollaankin yht`äkkiä metsähallituksen puolella ajovirheen seurauksena.

Nimittäin silloin kun autoa ajaessa pääkallokeleillä sortuu kaasun sijaan painamaankin jarrupoljinta, niin se on se varmin tae siitä että metsässä ollaan.  Ainoa mikä voi auton saada oikenemaan takaisin ajouralleen on painaa kaasua.

Tästä pääsenkin aasin siltaan pitkin mieliaiheeseeni eli politiikkaan.

Saman neuvon antaisin nyt  hallitukselle kun annoin autoilijoillekkin, että kaasua vain lisää komisaariot Orpo ja Purra, vain sillä tämä pirssi saadaan ehjänä maaliin.

Ajatelkaahan nyt, kun hallituksen ohjelma on pääosin vasta saapunut lausuntokierroksilta eduskuntaan käsiteltäväksi, niin nyt jo pitäisi lähteä jarrua painamaan, kun pienien marginaalien pienet marginaalit ovat niistä niin mielensä pahoittanneet, kun niihin on laitettu pykälät myös velvollisuuksista.

Kyllä se nyt vain niin on, että niin pitkään kun perustuslaissa on pykälät siitä, että ilman osallisuutta yhteiskunnan rakentamiseen työn kautta, voi silti elää Suomessa säällistä elämää, niin kaasupolkimen  käyttämättä jättäminen on ihmisoikeus rikos.

Sellainenkin sanonta on olemassa, että joka vitsaa säästää se lastaan vihaa ja nyt voin kyllä tehdä saman vertauksen siitä, että joka kaasupoljinta säästää, se Suomea vihaa.

Marinin hallituksen politiikka noudatti sitä ideologista ohjetta piirun tarkasti, että poudalla ei tarvitse kattoa korjata koska silloin se ei vuoda ja sateella sitä ei voi tehdä.  Minkä taakseen jättää sen edestään löytää ja nyt nämä edellisen vasemmistohallituksen katonkorjaamiset jäikin  Orpon hallituksen kontolle, koska siellä ne oikeat muurarit, maalarit ja hanslakarit ahertavat, vain hampparit uskovat vielä, että kyllä valtio kyydin maksaa.

 

Se on kumma, että kaikki maamme johtavat poliittiset analyytikot ja vaaleihin ja niiden ennakkoastelmiin vihkiytyneet kaikenmaailman dosentit ja historian kirjaa hiirenkorvalle prälänneet eivät näe metsää puilta.

Eli.

Kaikkia muita vahtoehtoja on tuotu tapeetille maamme seuraavaksi hallitukseksi, mutta vain yksi on joukosta poissa, Sven Tuuvaa siellä ei näy.

Eli.

Vaihtoehtoina vilisee asiantuntijoiden silmissä monen sorttista värimaailmaa sinipunasta punamultaan ja verenpunaiseen, joten  kyllä näistäkin jo jonkinsortin sateenkaari syntyy kynnysmatoin ryyditettynä.

Mutta kun perussuomalaiset ovat vuoden 15, 19 ja 23 vaaleissa jääneet niukasti hopealle, niin miksi kukaan ns.asiantuntijoista ei näe sitä minkä minä näen, että nyt kolmen hopean jälkeen me nousemmekin kuskin paikalle  v.27   Liekkö pelko se tekijä, joka estää vaalianalyytikkojen tätä totuutta näkemästä.  Mutta niinhän se Paasikivi vainaakin sanoi, että tosiasioiden tunnustaminen on kaiken viisauden alku.

Toki se nyt vielä näyttää epätodennäköiseltä, mutta annas olla kun tämän hallituksen nelivuotis kvarttaali on loppuun taputeltu, niin sen saatte uskoa, että silloin taputetaan perussuomalaisille, jotka vastatuuleen tekivät parempaa tulosta Suomen hyväksi kuin ne, jotka aina myötäistä hakevat selkänsä taakse.

Mutta ei pidä  kokoomuksen vaipua synkkyyteen, sillä ei se hopeakaan ole seuraavissa vaaleissa häpeä, sillä pääsee kuitenkin repsikaksi perussuomalaisten onnikkaan.

Tuskinpa se kepukaan enään toista kertaa tuo tyhjän paperin hallituksen muodostajalle eli Riikka Purralle, sillä se on kuin tuuleen huutaisit kun oppositiossa mölistään.

Kyllä sen kansan selvä enemmistö näkee, että ei ole Suomella muuta tietä nousta suosta kuin on nykyisen oikeistohallituksen tie ja näkevät senkin mihin johtaa jos vaaleissa enemmistö kansasta vetää punaisen viivan, se tien päässä odottaa köyhän(kin)  kuolema.