Tekijä: arvi.

Ajattelin vähän spekuloida jonkin muun kuin oman puolueeni perussuomalaisten politiikkaa, vaikka yksi henkilö on minua kieltänytkin spekuloimasta täällä muiden puolueiden edesottamuksia.

Kepu )  Monet sanovat nyt kepun rökäletappion  syyksi vihervasemmistolaiseen hallitukseen osallistumisen, jossa se on ollut lähinnä kynnysmattona vasemmistopuolueiden oven edessä.  Varmasti tällä on osavaikutuksensa, mutta itse pidän myös yhtenä syynä kepun syöksykierteeseen väärät johtajavalinnat, jossa nykyinen puheenjohtaja Saarikko, median ja oman pienen sisäpiirinsä hehkutuksesta huolimatta on kansan syvien rivien keskuudessa hyvin luotaantyöntävä päällepäsmäri.

Minulla on useampi kepu tuttu, jotka ovat olleet erittäin kiukustuneita Saarikon tempusta, kun hän vallanhimossaan löi puukon Kulmunin selkään kahvaa myöden.

Nyt sitten vaalitappion jälkeen Saarikko johtaa joukkonsa oppositioon, vaikka olisi pitänyt ottaa mallia Ohisalosta ja hänen suoraselkäisestä ratkaisustaan kantaa vastuuta eroamalla.  Mutta mitä vielä, nyt hän hakkaa lisää nauloja kepun poliittiseen ruumisarkkuun ja ohjaa kepun neljäksi vuodeksi oppositioon, räksyttämään hallitukselle, mikä se koostumukseltaan sitten onkaan.

En kyllä jaksa ymmärtää, että kepujohto käy vaaleista toiseen niin erijalkaisesti kenttäväkensä ja äänestäjiensä kanssa ja nytkin kun olisi paikka päästä hallitukseen, niin puoluejohto siirtyy oppositioon ruikuttamaan, että väärin sammutettu.

Ei sillä että kepua ja heidän kohtaloaan surisin ja kaipaisin, mutta  minun maalaisjärkeeni ei mahdu se, että haluaa hallituksen sijaa siirtyä oppositioon poraamaan veretseisauttavaa vaalitappiotaan ja olen varma että oppositiosta käsin puolue vajoaa ruotsalaisten ja kristillisten marginaaleihin.

 

Tässä kun olen seurannut ja kuunnellut juuri päättyneiden eduskuntavaalien jälkilöylyjä siltä osin, kuinka uudet, valitut kansanedustajat eroavat heistä, jotka ovat jatkopestin saaneet äänestäjiltä.

Kun katselee sitä paloa ja intoa ja kirkasotsaisuutta, mikä loistaa ensikertaa valittujen kansanedustajien silmistä ja koko olemuksesta, kun pääsevät osallistumaan ja tekemään suomesta ja koko maailmasta paremman paikan elää ja kuolla.

Siinä ei kukaan uusista  kansanedustaja näytä hakeutuneet Arkadianmäelle sen talon luontaisetujen ja yleisen hyvän puitteissa ja  jotka ovat ”ruhtinaalliset” muihin, ”tavallisiin” tallaajiin nähden.  On vain joukko ihmisiä, idealisteja, jotka kokevat olevansa osa suurempaa kokonaisuutta ja päämäärää yhteisen hyvän rakentajina.  Tämän havainnon tein kaikkien puolueiden uusien valittujen kohdalla.

Mutta annas olla, kun kuuntelee ja katselee heitä, jotka ties jo kuinka monetta kertaa Arkadianmäen herrahississä matkustavat, niin poissa on silmien palo ja innokkuus ja jos nyt suoraan sanon, niin oman ja puolueen  hyvä on sivuuttanut prioriteeteissa yhteisen hyvän ja tulee mieleen sanonta ”leipäpapeista”

Tiedän että meidän demokraattinen vaalitapamme ja yksilönvapaus oikeuksineen ei tähän taivu mutta sanon silti, että jospa koko eduskunta vaihtuisikin neljän vuoden välein uusiin, uniikkeihin kansanedustajiin, jotka ovat vielä ”puhtaita” ja eivät ole eduskunnassa omia saavutettuja etujaan puolustamassa, vaan uskovat yhteisen hyvään samaan hiileen puhaltamalla.

Mutta kuitenkin, olipa uusi tai vanha kansanedustaja, niin kyllä he ovat kuin on koko suomikin vain lastuna lainehilla mitä maailman tuulet liikuttelevat haluamaansa suuntaan ja me menemme virran mukana, tahdoimmepa tai emme.  Se on kosmeettista ja nippelien kanssa pelaamista kun me täällä tappelemme rahoituksista ja niiden kohdentamisista taskusta toiseen, sillä kuten sanotaan, että isoveli/veljet  valvoo, niin se todella valvoo, eikä niiltä jää kuulematta nuppineulankaan putoamin kotosuomemme lattialle.

Jos tähän loppuun laitan vielä mitä omassa katsannossani on irvokkuus niin se on, kun valtiopäivien avaisten juhlallisuudet aloitetaan juhlajumalanpalveluksella Helsingin tuomiokirkossa ja tämän jälkeen uusi eduskunta kokoontuu pian säätämään lakia, jossa Raamatun  tekstin siteeraamisesta joutuu oikeuteen ja syytteeseen vihapuheen harjoittamisesta.

 

Minulla on aika hyvät kontaktit ja yhteydet useaan perussuomalaisen puolueen ”silmäätekevään” ja kun he minulle tuntojaan kertovat politiikan ytimestä, niin he tietävät, että heidän nimiään en julki tuo.

Heille ei ole ongelma keskustella kanssani, vaikka heidän persomuksensa onkin kulunut itseäni enempi koulun penkkiä hangatessa, kun itse olen kansakoulupohjainen kivenpyörittäjä.

No, se näin pohjustukseksi……

Aivan tuorreta tietoa sain tulevista hallitustunnusteluista jo siltä osin, että nyt kokoomus on lievässä paniikissa, kun siellä pelätään perussuomalaisten pitävän liian tiukasti kiinni omista tavoitteistaan ja jotta Orpon pääministeriys ei vaarantuisi, niin kokoomus joutuu valitsemaan demarit ja heidän vaatimuksensa, joka suomeksi tarkoittaa kokoomukselle luopumista valtiovaranministeriön kestävyysvajeen ja velantaittamisen suosituksista ja luottaa sosialidemokraattiseen utopiaan ja oletetun kasvun illuusioon.

Vähän nämä persujen asiaan vihkityneet sisäpiiriläiset nauroivat minulle kun sanoin heille, että sekin on vielä mahdollista, että hallitustunnustelija vaihtuu Orposta Purraan, kun kokoomuksen johtoporras ei osaa päättää, että pelastetaanko suomi työn ja yrittämisen kautta, vai mennäänkö arvo ja ihmiskäsitys höpinöiden kautta ojasta allikkoon.

Jos nyt näin ”pöytäkirjan ulkopuolelta” esitän oman arvioni, mikä olisi nykyisessä tilanteessa paras ja yhtenäisin hallituskoelitio suomineidon pelastamiseksi suosta, niin PerusS,  Kok ja kepu täydennettynä kristillisillä olisi pelastuköysi, joka estäisi suomineidon hukkumiselta.

Kepuhan nyt olettaa, että se saa kannatuksensa nousuun oppostiossa, mutta jos ehdoin tahdoin haluaa mennä sinne mihin ei aurinkokaan paista ( oppositio ) niin tulevaisuus tulee kyllä vielä nykyisestäkin hupenemaan.

Eiköhän sitä jo Juhannukseen saunanpiipusta harmaa savu nouse uuden hallituksen syntymisestä ja sitten vihdotaan.

 

No niin, nyt on sitten pyhät vietetty, kuka mitenkin ja kukin tavallaan ja täällä pirkassakin voidaan taas palata takaisin viinien, ruokien ja harrastusten parista politiikan kiehtovaan, vastakkainasettelun ”turvalliseen” maailmaan, jossa sanan puukkohippaa käydään ja missä hipaisuja ei lasketa.

Menneitten vaalien osalta on silmiinpistävää ollut huomata, kuinka  vaalitappion karvasta kalkkia kokeneet puolueet ovat nyt omien puoluetovereidensa niskavilloissa kiinni ja nyt pyykkiä pestäänkin julkisuuden kautta.  Mutta demokratia nyt on vain sellaista, että ei aina kaikki voi olla voittajia ja torjuntavoitotkin tuntuvat tappioilta.  Monelta politikolta katkesi pitkäaikainen parlamentaarikon ura ja nyt sitten nähdään että katkeroituvatko he, vai siirtyvätkö sopuisasti kulisseihin ja toteavat vain että kansa on puhunut, pulinat pois.

Jos nyt otan tässä pari esimerkkiä heistä, jotka eivät kykene katkeruudeltaan hyväksymään demokratian sääntöjä, vaan vuodesta toiseen jatkavat muiden syyttelyä omista poliittisista virhearvioistaan.

Timo Soini ja Paavo Väyrynen.

Väyryselle kuitenkin hatunnosto siitä, että hän on aina hakenut linjalleen kansan tukea demokraattisten vaalien kautta, monissakin eri puoluevaihtoehdoissa.

Soini sitävastoin uhoaa ja rementää olevansa erehtymätön, vaikka omalla toiminallaan tuhosi itsensä ja häntä seuraavien ”opetuslapsiensakkin” uran Arkadianmäellä.   Soini sanoi mm.että jos hän lähtisi kepun ehdokkaaksi vaaleihin, niin hän saisi puolueen nostettua 15%.  Perussuomalaisten vaalimenestys se koville ottaakin ja niin Halla-aho kuin Purrakin saavat kuulla, että väärin sammutettu.  Sitä minä vähän ihmettelen, että onko medialla klovnit vähissä, kun Soiniin niin usein turvaavat.

Paavoa minä pidän yhtenä merkittävänä valtiomiehenä kaikesta huolimatta, mutta Sonista sanoisin, että kyllä räkänökastakin mies tulee, ennenkuin tyhjän naurajasta.  Tämä katkeruus on kuin polttaisi kynttiläänsä molemmista päistään.

 

 

Jatkuvasti saa lukea sitä valitusta ja voivotusta, kuinka epäoikeudenmukainen tämä meidän vaalijärjestelmämme on suhteellisuuksineen ja kertoimineen, kun joku saattaa mennä heittämällä sisään Arkadianmäelle parilla tuhannella äänellä, niin joku toinen ei mene läpi vaikka keräisi lähes kymmenentuhatta ääntä.

Minä kun olen tällainen yhdestä puusta veistetty niin ajattelin että jospa jaettaisiin suomi vain neljään vaalipiiriin, pohjoinen, etelä, itä sekä länsi ja näistä neljästä vaalipiiristä valittaisiin kustakin viisikymmentä edustajaa ja Ojalan laskuopin mukaan siitä kertyy 200 ”edustus”kansanedustajaa pylvästaloon.

Puolueiden kokonaisäänimäärä ratkaisee kuinka monta edustajaa kukin saa läpi ja läpimenijät määräytyvät puolueen oman listan ehdokkaiden äänimäärän mukaan.

Tämä vaalitapa ei suosi mitään vaalipiiriä väkimäärän perusteella ja esim.Lappilaisia kansanedustajia on sama määrä eduskunnassa kuin on ruuhkasuomellakin.

Tässä vaalitavassa äänestetään  siis ensisijaisesti  puoluetta ja se on oikein.

En kyllä voi ymmärtää, että miksi Pohjoinen vaalipiiri asetetaan tällä nykyisellä vaalitavalla epäedulliseen asemaan väkimääränsä perusteella, sillä jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeää…….

 

Mikähän suomessa nyt sitten muuttuu, kun Marin vaihtuu Orpoon.

Luulenpa että Orpon myötä valtakunnan ensimmäinen huumeiden piikityshuonekkin  Kesärannassa tullaan lopettamaan.

Ja tuskinpa paparatsitkaan tapaavat linsseineen Orpoa riekkumassa vieraassa naisseurassa yökerhoissa ja soittoruokaloissa.

Enkä usko että Orpo perustaa varjohallitusta itselleen edeltäjänsä tavoin.

Olen vakuuttunut, että Orpo toimii hallituksessaan me periaatteella, vaikka edeltäjälle hallitus olikin vain häntä varten, eikä hän hallitusta.

Neljä vuotta tätä riekkumista seurattiin ja kauhisteltiin ja koronakin voitettiin Marinista huolimatta.

Kuningatar on ”kuollut”, kauan eläköön tasavalta.

 

Olen ollut vakituisessa palkkatyössä tuosta 16 vuodesta aina eläkeikään asti ( armeija välissä ) ja maksanut joka markasta/eurosta veron ja lisäksi kun olen tehnyt ”viraapelihommina” kiinteistökauppaa, eli ostanut halvalla ja myynyt kalliilla ja niistäkin voitosta olen lainmukaisen veroni suorittanut yhteiskunnan kassaan.

Eli olen ollut iloinen veronmaksaja, enkä ole porsaanreikiä enkä mitään muitakaan reikiä etsinyt verovälttelyyn.

Nyt kun olen eläkkeellä, niin nyt en joka työstä minkä teen tai teetän muilla, niin verovirastoa ”rasita”, se on suomeksi sanottuna pimeetä kaupankäyntiä ja luulenpa että tätä tekevät kaikki ja joka muuta väittää niin valehtelee.

Sitä voidaan kyllä nimittää talkootyöksikin, jos se siitä sitten tekisi hyväksyttävämpää, ihan sama.

 

Minua vähän hu/vitutti, kun eilen tein blogin ( Tuppurainen ), että kuka olisi mahdollisesti seuraava demareiden puheenjohtaja, kun nykyinen sanoi lyövänsä hanskat tiskiin ja ”aivot” narikkaan, kun mikään ei enään tunnu miltään kullan vaihduttua pronssiksi.  Niin minua kiellettiin spekuloimasta ja jos ei ihan suoraa kiellettykään, niin sitä pidettiin kuitenkin sopimattomana käytöksenä ja että kyllä demarit itse osaavat johtajansa valita ilman meitä spekulanttejakin.  Että näinkö pohjalle ollaan jo vajottu, kun jopa Pirkan blogissakin joutuu miettimään mitä voi kirjoittaa ja mitä ei, ettei vaan kenenkään mieltä pahoittaisi.

Mutta spekuloin nyt sitten vaikka näillä hallituskuvioilla, kun siihen mielensä pahoittaja sentään ”antoi luvan”.

Ajattelin, että kokoomus hallituksen kasaajana ottaa kaksi suurta riskiä seuraavaksi neljäksi vuodeksi. Ensimmäinen on perussuomalaisten mukaanotto hallitukseen ja toinen on perussuomalaisten jättäminen hallituksen ulkopuolelle

Sillä hallituskumppanina perussuomalaiset tulevat kyllä pitämään huolen, että pilkut ja pisteet ovat täysin niillä paikoilla mihin ne on hallitusohjelmassa kirjattu ja vaikka muut  koalitio puolueet omaa hyvää saavuttaakseen tuppaisivatkin hallitusohjelmaa lukemaan kuin piru raamattua, niin persut kyllä pitävät huolen, että kehykset eivät pauku ja juna kulkee koirien haukunnasta huolimatta.

Mutta se toinen vaihtoehto olisi kokoomukselle ensimmäistäkin riskialttiimpi, jos se suuren vaalivoittajan jättää oppositioon joihinkin ihmisvastaisiin jorinoihin ja arvoihin vedoten.  Sen jälkeen jos perussuomalaiset sysätään oppositioon, niin he kasvavat siellä entistäkin suuremmaksi, kun kokoomus vastaavasti laihtuisi  sinipunassaan niin, että saunassakin löyly menisi ohitse.

Perussuomalaisuus hallitsee jo suurinta osaa suomea ja jos oppositioon joutuvat, niin seuraavien vaalien jälkeen maa olisikin keltainen Hangosta ”Petsamoon”.

 

Ei tiennyt kepu  kun halusi kolerasta eroon, että saikin tilalle ruton ( Rinne / Marin )

En usko että suomi olisi näin pahassa taloudellis/moraalisessa kriisissä, jos kepu olisi antanut armon käydä oikeudesta koleran kohdalla.

Mutta jos nyt vähän spekuloin demarien tulevasta puheenjohtaja pelistä sen verran, että en jaksa kyllä uskoa että seuraavakaan puheenjohtaja kantaa ”kasseja” jalkojensa välissä, sillä demareilla on niin vertaansa vailla oleva naisjärjestö ja verkosto,  jonka lonkerot hallitsevat  puoluetta  yläportaasta viimeiseenkin ruohotuppuun asti.

AY ei enään tule saamaan ”omaa miestä” ( Lindtman ) puheenjohtajaksi ja nyt äänestäjät pudottivat jopa ex-pääministerin ja Lakkokenraalin koko eduskunnasta ja kun muutenkin AY pienenee vaikutusvallallaan ja jäsenistöltään kuin pyy maailmanlopun edellä.

Kun kuuntelin Tuppuraisen haastattelua koskien tulevaa puheenjohtajaa, niin aika hyvin hän muotoili uuden puheenjohtajan ominaisuuksia ja ne noudattivat täysin hänen omaa poliittista profiiliaan.

Joten, seuraava demarien puheenjohtaja on Tytti Tuppurainen ja miksi näin, niin annoin siihen johtavat syyt jo ylinnä.

Taidan tässä aamutuimaan, riimin pienen  riipaista, muuten tulee  perjantaista, pitkä teille paastota.

Politiikan kiemuroita, lehdet ovat tulvillaan, vaalein jälkeen hallitusta, kaikki koittaa arvuuttaa.

Orpohan se kuskin paikkaa, pitää yksin hallussaan, rahastajan paikka auki, tyhjä kirstu odottaa

Persut tahtoo hallitukseen, ohjelma sen ratkaisee, umpeen lyödään Kelan luukut, ”turistit” jo kalpenee.

Hallitukseen taitaa koittaa, demaritkin tunkea, sinimustan vaihtoehto, sinipunan  saatana.

Kepukin nyt takkiansa, mietteissänsä kääntelee, hallituksen ”valkokaarti”, pöngän tarvii itselleen.

Ruotsalaiset ilman muuta, hallitukseen halajaa, kunhan saadaan  pakkoruotsi, koko kansaa kurittaan.

Hallituksen nimeks pannaan, keppiä ja porkkanaa, sillä saadaan suomi nousuun, puna väri haudataan.

Ilmaisia lounaita ei, enään maassa jaella, kakkua  nyt kasvatetaan, punaperseet lomalla.

Vihersiirtymä ei enään, yksi johda suomea, sinivalkoinen on vahti, suomineidon turvana.