Tekijä: arvi.

Amerikassa näyttää nyt kun Valkoiseen taloon nousi uusi isäntä kuskin paikalle, että hän jatkaa sitä työtä jonka hän aloitti ensimmäisellä presidenttikaudellaan ja joka oli tauolla neljä vuotta, kun kansa äänesti Valkoiseen taloon valheen lähettilään lakeijoineen.

Nämä identiteetti ja intersektoniaaliset epädemokraattiset Wokettajat ovat nyt Amerikassa kauhuissaan, kun Valkoisen talon isäntä on lähtenyt heti ensimmäisenä virkaanastujais-päivänään ajamaan nämä saatananpalvojat pois sieltä, jossa he ovat kansaa johtaneet harhaoppiin ja liittymällä väärien profetioiden palvontaan.

Amerikassa tapahtuu nyt vallankumous, jossa maa muutetaan takaisin harhaoppisuudesta Herran temppeliksi, jossa kristillisyys ja Raamatun opetuksen otetaan taas käyttöön lakien ja asetusten pohjaksi.

Mutta meillä Suomessa menään toiseen suuntaan (vielä), vaikka Amerikka marssiikin jo kohti demokratiaa.

Eli, kun seurataan kuinka kansalaiset kokevat nämä Woke mannekiinit ja heidän sirkustelttansa kuin Herran huoneeksi, jossa köyhä kansa hakee pelastusta uskomalla, että kun kolikko haaviin kilahtaa, niin sielu taivaaseen vilahtaa.

Ei tarvitse sen kummempaa todistusaineistoa hakea puheeni vakuudeksi, riittää kun katsoo tämänhetkisiä poliittisia Galluplukuja.  Hyvin selväksi on tullut, että se mistä Amerikka nyt pesee itseään puhtaaksi, niin täällä meillä se yhä kirstään otettaan, kun kansalaiset uskovat köyden joka on heidän kaulansa ympärillä olevan silkkinen punainen kaulahuivi.

Kahden vuoden kuluttua meillä on eduskuntavaalit ja silloin sitten katsotaan, että ollaanko meillä Suomessa asettumassa historian väärälle puolelle, antamalla omat historialliset kulttuuris/uskonnollis/moraaliset kivijalkamme hiekalle rakentajien käsiin.

Jos nyt joku ei tiedä keistä minä puhun, niin riittää kun vilkaisee viimeisiä Galluplukuja, joista ilmenee kuinka punainen vaara lisääntyy ja etenee, kaataen kansaa turuilla ja toreilla saarnaten, että kaikki mikä on mun on mun ja kaikki mikä on sun on mun.  Kyllä siinä taakka kevenee köyhän hartioilta, kun toverien kädet ovat kyynärpäitä myöden rahvaan taskuissa ja makkaraa paistetaan Raamatturovioissa, kyllä siinä sorretun voima saa valaistuksensa.

Nikolai Gogol kirjoitteli mielipuolen päiväkirjan ja Leo Tolstoilta syntyi suurteos sota ja rauha.

Minä kirjoittelen mielipuolena tänne pirkkaan sodasta ja rauhasta ja kovin hyviä arvosanoja en ole saanut näiltä pirkan viisastenkerhon kriitikoilta Ukrainan sotaan liittyen.

Mutta kukas se nyt olisikaan profeetta  omalla maallaan, en edes minä.

Mutta jos nyt jotain vielä rohkaistun sanomaan, niin Euroopassa poliittiset johtajat ovat nyt ottamassa palovakuutusta yhteiseen pirttiinsä, kun tuli jo nuoleskelee heidän talokommuunisa julkisivua.

Nyt huudetaan sitten apuun ruiskumestaria ison veden takaa sammuttamaan alkavaa roihua.  Mutta hän kieltäytyy auttamasta näitä,  jotka ovat kuvitelleet uskossaan, että ei se salama kahta kertaa iske samaan paikkaan.

Ja kun palomestari sanoo että sammuttakaa itse palonne, niin häntä nämä Eurooppalaiset pyromaanit nimittelevät hulluksi, joka pitäisi kettingillä kytkeä seinään, eli tehdä hänestä seinähullu.

Jos Eurooppalaiset pyromaanit kirjoittavat Trumpille seinähullun paperit, niin on kuitenkin parempi olla vaikka sitten Amerikkalainen seinähullu, kuin Eurooppalainen tyhmä.

Kyllä nyt Suomenkin päättäjien luulisi ymmärtävän, että ei koskaan pidä antaa EU-pyromaaneille tulitikkuja, ne polttavat kuitenkin niillä oman pirttinsä.

Kyllä se vaan niin on, että Amerikkalaisilla on se suurin kylän kypärä ja letku letkeä, kun ne ruiskuttaa niin ei palo ehdi kauaa kyteä,  tähän ruiskumestariin Suomenkin tulee aina turvata, sillä Eurooppalainen ämpäriletka  johtaa vesipostin sijaan huoltoaseman bentsiinipumpulta palopaikalle, luota nyt sitten näihin.

Tulee mielleyhtymä näihin Eurooppalaisiin päättäjiin tapauksesta, jossa heidän jokapäiväinen lenkkipolkunsa  kiersi hullujenhuoleen aidan sivua ja kun aidan sisäpuolelta tätä jokapäiväistä juoksutrafiikkia yksi hullu oli aikansa seurannut niin huusi vihdoin näille juoksijoille, että viisaampaa taitaisi olla  kun tekin tulisitte  tälle puolen aitaa.

Vaikka nyt soudetaankin monen mielestä ( ei minun ) Euroopassa vaarallisilla vesillä, niin ei meidän Suomalaisten kuitenkaan ole aihetta repiä pelihousujamme, sillä meillä on ollut palovakuutukset  aina päivitettynä kulloistenkin vaatimusten tasolle ja kun näin on ollut ja oleva, niin ei tule edes idän karhu tälle puolen rajaa, kun täällä on vastassa sisukas joukko ”Martti Kitusia”, jotka syövät rautaa ja paskantavat kettinkä.

Eilen minun tuli riimiteltyä koko runon ja riimittelyn mitalla, niin jospa nyt palaan takaisin proosaan.  Hyvin vähän on minunlaisiani tahkonpyörittäjiä olemassa, jotka onnistuvat terävätkin työkalut tahkossaan tylstyttämään ja ainakaan minun tiedossani ei meitä ole  kuin yksi oman hautansa kaivaja Italian Veronassa ja toinen asuu kirkonkirjojen mukaan Turussa, työskennellen altapaniana kirjapainossa.

Se pohjustuksena.  Nyt paneuden puolueiden tämänhetkisiin Galluplukuihin niiden osalta joiden joukoissa seison, kenen lippua kannan ja jossa ei synny taistelua ilman yhteistä rintamaa, eli perussuomalaiset.

Minä olen tässä laatinut sähköpostia lähetettäväksi puheenjohtajallemme Riikka Purralle, jossa tuen häntä kaikissa päätöksissään jotka hän ja puolue on koko kaksivuotisen hallitustaipaleensa varrella yhteisesti ja yhteisrintamassa sopinut.

Nyt ei pidä sotkeutua lillukanvarsiin ja itse luen tämänhetkisiä Galluplukujamme siitä näkövinkkelistä, että paljon on tässä maassa vielä löysää höylättäväksi, kun katsoo opposition kohonneita Gallupkäyriä.

Eikä missään tapauksessa tule nyt lähteä laastaria laastarin päälle lyömään suomineitoon kuten sosialistien ja kepun puoskarit ehdottelevat, vaan käyttää rohkeasti saksia, tai sanoisinko kirurgin veistä kuolion estämiseksi.

Itse koen perussuomalaisten alenneen  Gallupkannatuksen johtuvan liian tylsistä saksista ja ”vaadinkin”, että missään tapauksessa ei pidä leikata mattoa siten, että leikatun pään siirtää maton toiseen päähän, se on sitä hölmöläisten matonjatketta.  Se on vähän samaan verratavissa, kun yksi kepuisäntä ihmetteli kun ei löytänyt eilen veteen laskemiaan katiskoita mistään ja sitä häneltä kyselin, että merkkaisitko paikan mihin olit ne laskenut, niin hän sanoi selvästi merkannensa veneensä kylkeen laskupaikan.

Perussuomalaiselle eduskuntaryhmälle ja kaikille aktiiveille jäsenille ja ruohonjuuritason toimijoille sanon, että meillä ei ole mitään tarvetta eikä syytä kaataa tuhkaa päällemme hallitusvastuustamme ja ministereiden toiminnasta.  Nyt vain entistäkin voimakkaampi tuki puheenjohtajallemme Riikka Purralle, sillä kun omat joukot häntä tukevat, niin sellaista  graniittista  kivijalkaa ei sosialistien eikä kepun  enkelinpierut kaada.

Se on sitten toinen juttu, jos laajemmat kansanjoukot ja äänestäjät hylkäävät perussuomalaisten vastuuta kantavan ja sivuilleen vilkuilemattoman politiikan joidenkin pikavoittojen toivossa.   Mutta pitäisihän se nyt ymmärtää jos vähänkin on poliittista historiaa seurannut, että sosialistien tarjoilemista pikavipeistä joutuu maksamaan sataprosenttisen koron ja kepu nyt ei muutu vaikka voissa paistais…..se pettää aina.

Puoliväliriihessä viimeistään on suitsia entisestään kiristettävä, sillä liian löyhällä olevat valtiontalouden suitset kuolaimeneen johtaa hallitsemattomaan laukkaan.  Jos olette seuranneet kun lehmät lasketaan laitumelle, niin eihän ne osaa syödä ruohoa järjestelmällisesti edeten, ne tallovat ja paskovat syömättömätkin alueet ripuloidessaan ahneina, ihan samoin kuten muistamme sosialistien ja kepun toimineen viime hallituskaudella.

Hyvin menee mutta menköön….kunhan pidetään suitset kireällä, eikä lähdetä toimimaan kuten toimi aikoineen sininen menneisyys  Juudas Soinin johdolla, kun hillotolpat vilisivät silmissä.

Eräs mies oli ostanut hevosenlihaa kaupasta ja sanoi kauppiaalle, että tämä on melko varmaan mustailaisen hevosesta, niin kauppias ihmetteli että mistä sen voi tietää johon mies vastasi, että siinä näkyy vielä hyvin ruoskanjäljet.

Mutta perussuomalaiset eivät suomenhevosta ruoski, me käytämme piiskaa rakkaudesta ja hellyydestä, sillä eihän Suomen peltoja kyntämään eikä auraa vetämään koskaan pidä sosialistista ja kepulaista lämminveristä valjastaa, siinä on lämminerinen kuin peura ajovaloissa.

Euroopassa EU-narrit, levittelee käsiään, kun ei heitä päästettykään, vaipan vaihtoon itseltään.

Miksi Trumppi heidät ottais, neuvotteleen rauhasta, kun on heillä kusi ollut, kolme vuotta  sukassa.

Suomen koko väri suora, röyhistelee rintaansa, kokoansa suuremmalta, näyttää jopa Elina.

Pian meillä värisuora, sotajoukot aseistaa, Ukrainaan ne suunnistaa, Raatteen opit mukanaan.

Ehkä tätä kautta saadaan, Karjalakin takaisin, Ukrainasta koukkaamalla, kaatuu karhu Pietarin.

Minä uskon että Trumppi, tekee kyllä diilinsä, silloin joutuu EU herrat, nuoleen omat näppinsä.

Tietenkin se Amerikka, omat edut varmistaa, eikä toimi  niinkuin Suomi, muille ensin lahjoittaa.

Ehkä siellä jonkinmoiset, rauhanehdot laaditaan, mutta hetken päästä niillä, Putin perseen kiillottaa.

Itärajaa koskaan enään, avata ei ryssälle, vaikka kuinka Kiljusemme, tahtois päästä saatille.

Suomessa nyt joutuin pitäis, aurat aseiks takoa, kun ei enään muuten saada, talouteen vauhtia.

Tuppurainen varmaan voisi, sotajoukkoo komentaa, ryssä hänet nähdessänsä, Siperiaan katoaa.

Kaikkonen se olis paras, Putinin nyt tapaamaan, silloin kepu saisi pettää,  säästyisihän  isänmaa.

Kaippa tästä pian saadaan, aselepo  Eurooppaan, rauhan kyyhkyt kiitoksensa, Trumpin suuntaan osoittaa.

Päästään sitten arkeamme, Suomessakin elämään, eduskunnan ratkottava, voiko mieskin synnyttää.

Rasismikin tässä kiirees, jäänyt vaille huomioo, persut päässeet niinkuin varkain, maahanmuuttoo karsimaan.

Hyvin menee mutta menköön, kunhan sentään muistamme, ettei rauhaan koskaan päästä, rajamme jos avaamme.

 

 

Kun vasemmisto ja kepu on nyt jo kaksi vuotta päivittäin höperehtänyt omaa narratiiviaan kansalle, että oikeistopolitiikan seurauksena Suomessa köyhät kuolevat kyykkyynsä, niin kyllä se näkyy jo puolelle kansasta totuudeksi muodostuneen kun Galluplukuja seuraa.

Mutta kun tänään arvi(oi)  tulevaa, niin demari-toverit kyllä kokivat suuren Gallup- kliimaksensa jo kaksi vuotta ennen eduskuntavaaleja.  Sillä valtiontalous on lähtemässä selvään nousuun ja oikeistohallituksemme on saanut onnistuneella vero,-ja investointipolitiikallaan yrityskentän kilpailemaan pääsystään Suomeen. Se on selvää että nämä investoinnit eivät lyhyellä tähtäimellä vielä saa lihaa luun ympärille, mutta puolipitkällä ja pitkällä aikavälillä ne jauhavat maahamme vaurautta työn ja viennin muodossa.

Toinen asia joka kyllä varmuudella tulee sosialistien kannatusta laskemaan niin on tämä jatkuva perseiden penkkiin hierominen. Onhan tämä nyt käsittämätöntä, kun toiset valittavat kun ei ole töitä ja toiset joilla on työpaikka niin lakkoilevat, eli purevat leivänantajansa kättä kohtuuttomilla ja absurdeilla vaatimuksillaan ja tämän seurauksena yritys joutuu saneeraamaan heidätkin kortistoon.

Eli, mitä lähemmäksi menemme vuoden 27 eduskuntavaaleja, niin sitä suurempaa on sosialistien persmäki, kun taas vastaavasti niiden kannatus nousee, jotka suoraselkäisesti toteutti/toteuttaa sovittua työn ja yrittämisen hallitusohjelmaansa, joka tällä vaalikaudella tasapainoittaa valtiontalouden ja seuraavalla hallituskaudellaan kauppataseemme muuttuu lähes kahdenkymmen miinusmerkkisen vuoden jälkeen plussalle.

Nyt nyt kun Ukrainaankin saadaan rauha, niin Suomen osuus tulee olemaan merkittävä kun maata lähdetään nostamaan tuhkasta jos ei rikkauteen, niin vaurauteen kuitenkin,  Suomi on avustanut Ukrainaa jo kolmella miljardilla ja ne rahat tulevat kyllä maallemme takaisin.  Mutta se on vain rahaa, sillä Ukraina sen kalliimman hinnan on joutunut maksamaan kansalaistensa hengen menetyksinä, kun on taistellut oman suvereniteettinsa säilyttääkseen.

Joten, nyt oikeistohallituksemme ei tule puoliväliriihensä jälkeen lähteä jarrutelemaan maamme uudistamisessa oleskeluyhteiskunnasta takaisin työn ja yrittämisen  yhteiskunnaksi, kiljukoon oppositio kuinka kimeällä äänellä hyvänsä sorretun voimaa.

Ja jos nyt jo jotain veikkaan, niin seuraavissa Gallupeissa laskiaisen tapaan demarit laskettelee persmäkeä.

 

Eilen kun niin valtavasti Suomen media hehkutti Sanna Marinin osallistumista Saksassa käynnissä olevaan, Ukrainaa koskevaan foorumiin, niin itse paikanpäällä tätä säihkettä ei ilmennyt.

Sitähän se Marin itsekkin päivitteli, kun häntä ja kolmea muuta naista ei ollut esim. yhtään miestä saapunut kuulemaan.  Mutta kukas mies sellaiseen paikkaan lähtee kuuntelemaan itseensä kohdistuvaa moitetulvaa naisten sortajana ja alistajana.

Minä rinnastaisin Marinin sädetikkuun, joka syttyessään nopeasti palaa loppuun ja käteen jää vain mustunut  nokikeppi

Olen jo useasti täällä pirkassakin maininnut, että ennen kuin kukko on kolmasti kiekaissut, niin tämän porsaan on kyllä routa jo kotiin palauttanut.

Täällä vielä rajojen takaisesta poiketen heitellään palmunoksia aasin eteen aasin siinä ratsastaessa.

Ja enpä taida tässä(kään) arviossani väärässä olla  kun sanon, että Marin tulee olemaan seuraavan, Antti Lindtmanin (herra varjele ja armahda) sosialistihallituksen ulkoministeri.

Kyllä maamme mediakenttä ( YLE, HS, IL ja IS ) tulevat pitämään huolen siitä, että Marinin paluu kirjoitetaan uhrauksena kun isänmaan kutsuu.  Isänmaan puolesta Marinin sanottiin silloinkin lähtevän työtä tekemään, kun hän eduskunnasta lähti yhtä nopeasti kuin mustalainen työvoima toimistosta.

Tovereilta puuttuu nyt sellainen tähti, joka  Niilo Ylivainion tavoin kaataisi kansaa toreilla ja Marin on siihen vihkiytynyt, sillä vähän kun laitetaan punaa poskiin ja puetaan ylle nahkainen roiskeläppä, niin johan on kumma jos ei  työn orjat sorron yöstä nouse, sillä tää on viime ponnistus.

Vaikka vakavista asioista lieneekin kysymys, niin en voi olla huvittumatta kun seuraan paraillaan Saksassa  käynnissä olevaa turvallisuuskokousta liittyen Ukrainaan.

Kuvainnollisesti siellä on yksi kalastaja (USA ) ja suuri määrä ongenkoukkuja joissa EU johtajat kiemurtelevat kuin madot, peläten tulevansa syödyksi.

Toinen mielleyhtymä tästä kokuksesta on, että EU johtajat ovat kuin muurahaisia, jotka päättävät voittaa karhun ( USA ) joukkovoimalla, kiipeämällä sen selkään ja kaataakseen sen. Näin tehtiin, mutta kun karhu asteli areenalle muurahaiset turkissaan kiinni ja kun karhu  kerran turkkiaan ravisteli, niin kaikki putosivat päistikkaa maahan paitsi yksi ja kun maahan pudonneet tämän huomasivat niin huusivat tälle yhdelle, että tapa se tapa se.

Pareet olisi nyt Suomen muurahaisten pysyä vain omassa keossaan, eikä lähteä hajoittamaan omaa kekoaan muiden yllytyksestä, sillä Yhdysvallat on kuitenkin ainoa, joka meidän turvallisuutemme takaa, ei nämä muut EU muurahaiset, ne ruikkivat vain tosipaikan tullen omaa muurahaishappoa sinun silmillesi..

Maamme ulkopoliittinen ”värisuora” sulkekoon nyt korvansa vain tältä vasemmiston Amerikanvastaiselta mölinältä, sillä heidän pelkona on vain, että Woketus tulee meilläkin lähitulevaisuudessa vetämään viimeisenkin utopistisen enkelinpierunsa.

Vähän huolestuin, kun Riikka Purrakin eilisessä maikkarin X.ssä maalaili jo pirua seinälle Trumpiin nähden.

Olen  huuli  ihmetyksestä  pyöreänä  taivastellut  sitä, että mihin tätä maatamme ollaan oikein ajamassa, kun se kieltää itseltään Jeesuksen (Raamatun) opetukset ja olemassaolon.

Se joka näitä Raamatun säkeitä julistaa, niin joutuu käräjäsaliin syytettynä vihapuheesta  jotain ihmisryhmää kohtaan (Päivi Räsänen )

Kouluissakin oppilas kun kuuli sanan Jeesus jossain esityksessä, niin oppilaan vanhempi vaati korvauksia kolulta lapsen henkisen tasapainon järkyttäjänä.

Itse aloitin kolulutieni v.59 jolloin aina koulupäivä aloitettiin aamuhartaudella ja ei siitä kukaan traumoja saanut ja vaikka omalta kohdaltani olen jäävi sanomaan, niin tolkun kansalaisia yhteiskunta kouluissaan kasvatti Jeesuksesta huolimatta, tai sanoisinko hänen ansiostaan.

Ruokarukouskin kuului jokapäiväiseen ohjelmaan/opetukseen ja vaikka kansakouluvuosistani onkin jo kulunut n.60v, niin hyvin se on muistissani edelleen.

Kiitos olkoon Jumalalle, ruuan juoman antajalle,  Aamen

Kirkotkaan eivät enään nykyään toimi piruntorjuntayksikkönä, vaan ne ovat muuttuneet markkinapaikoiksi, josta erotetaan kaikki ne kirkon työntekijät, jotka Raamatun opetuksia noudattavat ja niihin nojaavat.

En ihmettele lainkaan, että nuoret voivat henkisesti huonosti, kun jo esikouluiässä heille syötetään jos jonkinsorttisia harhaoppeja ja uskomuksia muka jonkinlaisina suvaitsevaisuuden esirukouksina, mutta mitäs suvaitsevaisuutta sellainen on, joka kieltää Jeesuksen.

Olen kyllä ihmetellyt, että eikö maastamme löydy kuin muutama yksilö joka tätä saatanallisten voimien ylivaltaa vastaan lähtisi taistelemaan.  Amerikassa Trump lähti rohkeasti heti virkaan astuttuaan tekemään lopun näistä Wokeista, siivoamalla instituutioden virastot ja saatananpalvoja virkamiehet potkulaeilla kortistoon.

On se kyllä kumma, että kristityt joutuvat piilottamaan uskoaan, ettei päätyisi hyvien ihmisten roviolle poltetuksi noitana.

Kansakunta joka hylkää Jumalansa ei ole tulevaisuutta ja on tämä meno maassamme kyllä sellaiset riettauden mittasuhteet saanut, että tästä ei hyvää seuraa ja hädän hetkellä tulemme taas Jumalaa avuksemme huutamaan  kuten tapahtui  v.39-44

Hädän hetkellä ihmisen pelastaa itseltään vain Jumala, ei rahat, rikkaudet, aseet eikä maallinen mammona.

Kuvitteleeko tosiaan joku, että demarit ovat isänmaan asialla, kun se kiljuu median suosiollisella avustuksella estävänsä köyhiä joutumasta saunan taa.

Demareilla ei ole huoli köyhien toimeentulosta eikä työpaikkojen säilymisestä.

Demareilla ei ole muuta huolta tulevasta kuin se, että Orpon hallitus onnistuu tämän sosialistien jättämän perinnön oikaisemaan kestävälle uralle.

Vasemmistokorporaatti heittää kapuloita valtiontalouden rattaisiin rankaisemalla yrittäjiä ja sitä kautta korporaatti rankaisee myöskin palkansaajia joita se väittää pelastavansa, laittamalla työpaikat saartoon.

Kuvittelisi nyt tolkun kansalaisten tämän ymmärtävän, että sosialistit syövät sinunkin pöydässäsi.

Puolet aikuisväestöstä näyttää uskovan punaiseen joulupukkiin, jolla ei ole kontissaan annettavana kuin pelkkiä lupauksia.

Eilenkin saatiin tätä vasemmisto/kepu sirkustelua seurata eduskunnasta, jossa klownit totisella naamalla suolsivat komiikkaa.  Tänään taas kyselytunnilla vasemmisto/kepulaiset helppoheikit naurattavat niin meidän kuin naapurinikin aidanseipäitä.

 

Mitä ihminen tekee ja mikä on hänen konstinsa kovan juhlinnan jälkeen estää kankkusen saapuminen.

No, monille sen krapulan tulemisen estämiseksi  lääkkeenä on siirtää sitä seuraavaan, seuraavaan tai sitä seuraavaan päivään, nauttimalla aina aamusta lasisen laulukirjansa antimia.  Mutta tälle keinolle ei ole kuin yksi perustavaa laatua oleva haitta, eli mitä pidempään jatkat, sitä voimakkaammin entinen rallitähti ravistelee kehoasi.

Tästä pääsenkin aasinsiltaa siihen missä nyt yhteiskunnassa ollaan ja miksi tähän kohmeloon on tultu.

No, kuten kaikki vielä hyvin muistavat edellisen nelivuotiskauden, kun maata johti pääministerinä varsinainen juhlinnan ja bilettämisen mestari niin siinä  kävi, että kansa seurasi johtajaansa, eikä oltu köyhiä eikä kipeitä ja pikavipitkin koettiin saataviksi ja laulu raikui  että kyllä valtio kyydin maksaa…….. ja takaa.

Sitten bilehirmu lähti juhlintaansa jatkaakseen ulkomaille, kun taloon tuli uudet isännät jotka laittoivat kansalaisilta ”korkin” kiinni.

Mutta kuten ollaan nyt huomattu, niin vaikeata näyttää puolelle kansasta olevan luopua ilmaista kosteista lounaistaan ja eduistaan,  jonka olivat hyvin omaksuneet ja ottaneet vastaan Marinilta kuin heille kuuluvana itseoikeutena(ihmisoikeutena)

Mutta nyt onkin talossa sellaiset isännät jotka sanovat, että ensin työ ja sitten huvit.  Tämähän ei kaikkia miellytä ja nyt sitten osa hinkkaa persettään penkkiin ja osa toivoo että kunhan kestäisi vielä pari vuotta tätä kuivaa kautta, niin sitten vuonna 27 saadaan taas aloittaa puhtaalta pöydältä rätlääminen, kun taloon saadaan  Huittislaisen hullun miehen/naisen opin jatkumo.

Ei näytä kansalaisia muu pelastavan ylen juomiselta ja syömiseltä kuin Purran sakset, klipsaisemalla ja pätkäisemällä pois osan nälkäsuolta.

Kyllä se sitten seuraavana neljänä vuotena on jo helpompaa, kun suolenmutkankin himot ovat hiiren luokkaa.

Mies käveli kylänraittia melkoisessa laitamyötäisessä heti aamusta, jolloin kylän akat noituivat, että kyllä siinä mies on pannu itsensä pahaan kuntoon.  Tämän kuullessaan mies virkkoi, että on tähän vähän viinallakin osuutta.

Olen jo aikaisemminkin maininnut, että kun Marinia ei enään tarvita, niin Marin saa mennä.  Tämä tietää sitten tuhlaajatytön kotiinpaluuta, kun pöytä on taas katettu kansalaisten äänin tovereiden rietastella.