Eipä tullut Vanhasesta, uutta sateen tekijää, tyhjän arkun päällä istuu, eurot matkaa etelään.
Vasemmiston rattahilla, mukava on istua, velkaa ottaa velan päälle, tovereiden unelma.
Kepu luulee kannatuksen, tästä vielä nousevan, punamullan muisto elää, hautuumaiden takana.
Kun ei saanut cityläisyys, kansaa kepuun luottamaan, ”punapapit” Alkionkin, antaa maata haudassaan.
Kepun sydän vasemmalle, sykähtelee innoissaan, mutta vielä tahdistinkin, kuolevalle annetaan.
Kuka sitten kepukansaa, valitaankaan johtamaan, tupailtaan tovereille, juhlapöytä katetaan.
Kepu pettää, taisi tulla, jälleen toteen näytetyks, aikaisemmin muita petti, nyt myös pettää omansa.
