Seurasin tuossa eilen ja tänään käytävää vasemmistoliiton kokousta, jossa valitsivat itselleen uutta puheenjohtajaa.
Ja niin entinen puheenjohtaja Andersson kuin vasta valittu Koskelakin ottivat hyökkäyksensä kohteeksi puheissaan kuinkas muuten perussuomalaiset ja Riikka Purran.
En nyt sen kummemmin paneudu heidän kummankaan poliittiseen sanomaansa sen tarkemmin. Mutta ei näytä tummanpunainen väri haalistuvan uudenkaan puheenjohtajan ulostuloissa, samaa maailmanparannus ja ihmisoikeusjargonia tuuppaa tuutin täydeltä ja sen kärsijöiksi joutuvat ennenkaikkea ne, jotka heikommassa asemassa maassamme ovat juuri vasemmistolaisen ideologian seurauksena.
Mutta jos nyt jotakin sanon perussuomalaisena, niin silloin ollaan kyllä tehty oikeanlaista politiikkaa hallituksessa, kun Riikka Purra saa niin suurta huomiota osakseen vasemmistolaiselta kuplalta.
Perussuomalaiset ovat entistäkin yhtenäisempiä, meillä ei ole puolueessa kahden kerroksen väkeä, eli sisäistä oppositiota kuten näkyy olevan muissa puolueissa . Kolme vasemmistopuoluetta kinastelevat keskenään siitä, että kuka sille tunkion paskakasalle ylimpänä pääsee kiekumaan, toki sinne näyttää vielä haluavan kepukin saaliinjaolle.
Joten loppukaneettini on, että mitä kovempaa vasemmisto kiljuu, niin sitä kovemmin pitää takoa kun rauta on kuumaa.
