Tekijä: arvi.

Mahtaa Urpilaista vituttaa, kun tuli heikkona hetkenään luvanneeksi lähteä demareiden presidenttiehdokkaaksi sen jälkeen, kun kuningattarelta olivat hanskat pudonneet.

Toinen joka varmasti katuu kilpaan mukaan lähtemistään on Aaltola, joka taisi ihan aikuisen oikeesti kuvitella korkean Gallupsuosion olevan suora polku Mäntyniemeen.

Ja on vielä kolmaskin katuva ehdokas Rhen, joka taisi myös ensiksi seota korkeisiin Galluplukemiinsa ja uskoi vielä kepulaisten puheisiin, että hän pystyy kepun kannatuksen nostamaan nykyisestä 9%  10%  Saulin saappaissa.

Sitten ainoat joilla on mahdollisuudet vaalien toiselle kierrokselle on Stubb,  Halla-aho ja Haavisto ja yhdestä heistä tulee maamme seuraava presidentti.

Kovasti on jo pidetty varmana, että toisella kierroksella ovat vastakkain Haavisto ja Stubb, mutta itse uskon että siellä on Halla-aho ja Stubb.

Täytyy nyt toivoa kerrankin demareille ja vassareille menestystä sen verran vaaleissa, että he pudottaisivat Haaviston pois toiselta kierrokselta.

Olisi se hienoa seurata kun kaksi porvaria taistelisivat presidenttiydestä hymyssä suin.  Jussi on älykäs monilahjakkuus  fisionääri, kun Alex edustaa paljolti sitä koulukuntaa, että ei sillä niin väliä mitä sanoo, pääasia on miltä näyttää.

 

 

Venäjällä järjestetään presidentin vaalit ensivuonna ja en sitten tiedä että miksi, koska lopputulos on jo kaikkien tiedossa, vaikka yhtään  ääntä ei ole vielä vaaliuurniin pudotettu, saatikka laskettu.

Ja jos nyt nykyiselle presidentille vastaehdokas löytyy, niin hänetkin on ensin Kremlin hyväksyttävä.  Ne taas jotka ovat tarjoamassa nykyiselle Putinin politiikalle vaihtoehtoa, niin ovat joko syöneet rotanmyrkkyä tai ovat Navalnyin kanssa laskemassa tiilenpäitä Siperiassa.

Joten Suomeen ei Venäjän ”vaalit” aiheuta housuunpaskomista, keisari on kuollut, kauan eläköön keisari.

Mutta osataan sitä Amerikassakin, kun Venäjän tapaan istuvan presidentin päävastustaja  aiotaan tuomarien päätöksin passittaa vankilaan vaaleihin kelpaamattomana tekaistuin syytöksin, joten sama tuntuu olevan kaiku askelten, niin keisarikunnassa kuin suurimman demokratian kehdossakin.

Venäjällä ei tosiaan vaalit aiheuta sydämmentykytyksia, mutta sen tiedän varmuudella, että jos Amerikassa tuomareiden aikomus toteutuu ja Turump katsotaan kelpaamattomaksi vaaleihin osallistumaan, niin en uskalla edes ajatella mikä siitä olisi seurauksena Amerikassa ja muuallakin.  Sitä minä en jaksa olla ihmettelemättä, että mitä enemmän epädemokraatit vastustavat Trumppia ja hänen ehdokkuuttaan oikeusistuimissa mitä erilaisemmilla ”olkiukoilla ja akoilla”, niin sitä suuremmaksi on kohonnut ja kohoaa Trumpin Gallupkannatus kansan keskuudessa.

Ja ei sitä Suomessakaan jouten olla, sillä puoli vuotta vallassa ollut oikeistohallitus aijotaan vaihtaa vasemmisto opposition ja heidän ulkoparlamentaarisen haaraliikke-korporaattinsa voimin takaisin siihen, mitä se oli edelliset neljä vuotta vallassa ollessaan edustanut.

Nyt on vielä toistaiseksi ollut vain pienimuotoisia laittomia lakkoja ja ollaan pysytelty sanallisen pelottelun, vaatimuksien ja uhkailujen tiellä, mutta ei se savijalkainen korporaatti ja kiljuva oppositio niin helposti alistu demokraattisesti valitun parlamentin tahtoon.

Yleislakkoa jo suunnitellaan ja punaisimpia ja innokkaimpia demokratian vihollisia on jo jouduttu puuhun sitomaan, etteivät sirpein ja vasaroin lähde ennen käskytystä eduskuntataloa valtaamaan.

Sisäministeri Rantasella pitää kiirettä, kun jengit on saatu jotenkin taltutettua, niin nyt sitten resurssointi on keskitettävä näiden punaisten riehunnan ja laittomuuksien torjuntaan.

Herra varjele Suomen kansaa äänestämästä miesparia maamme korkeimpaan virkaan, sillä nyt voimansa tunnossa vallankumousta suunniteleva vasemmisto saa siitä vain lisää virtaa laittomuuksilleen, jos Mäntyniemessä istuu heitä suojelevat ja ymmärtävät ”maan isät”.

 

 

 

 

Sitä sanotaan että aika kultaa muistot, mutta on ainakin yksi sellainen tekijä joka on harmillista, ellen sanoisi jopa surullista mikä nykynuorilta jää kokematta, kun se on jäänyt muualta tuetun/haetun tanssi,-ja vapaa-aika ”saasteen”jalkoihin ( minun mielestäni )

Sitä kesti aikansa, sanotaan tuosta 40 luvun puolenvälin vuosista tuonne 70 luvun alkuun, sen jälkeen se alkoi hiipumaan kunnes se nykyään on hävinnyt lähes täysin, vaikka niitä oli niinä ”hulluina vuosina” lähes jokaisessa niemessä notkossa ja saarelmassa ympäri laajan suomenmaan, samoin sävelmin ja samoin tunnelmin.

Sodanjälkeisinä noin kolmenakymmenenä vuosikymmenenä voidaan sanoa, että silloiset nuoret  suurelta osin varmuudella ovat elämänkumppaninsa löytäneet jonkin kyseisen tanssilavan parketilta tai parketin vierestä.

Onhan joitakin lavoja vielä jotenkin toiminnassa kesäisin, mutta näyttää että niitä pitävät pystyssä ne samat henkilöt, jotka kyseisinä mainitsemissani vuosikymmeninä olivat nuoria, nyt he ovat entisiä nuoria.

Ei soi tangot eikä humpat soittolistoilla, nykyisellä, omasta mielestäni mitä sieltä kuuluu, niin ei ole mitään tekemistä musiikin kanssa sen mitä minä siitä musiikin ja sanoituksen sekamelskasta jotain ymmärrän.

Mutta maailma muuttuu ja mielestäni pääosiltaan huonompaan suuntaan, toki nuoriso on eri mieltä, he löytävät kumppanin netistä ja festareiden osana yhteistä jokkopsykoosia.

Meidän/minun sukupolville oli/on  voimaksa luontosuhde ja se esiintyi laulujen sanoituksissa rakkauden ja kaipauksen kielukuvin ja solistit olivat tunteiden tulkkeina estoista ja ujoudesta kärsiville nuorille miehille ja usein monille se rohkeus haettiinkin lasisesta laulukirjasta. Ei voi kyllä tuomita niitä jotka rohkeutta hakivat ryypystä, jos sen myötä sen ikuisen kummpanin löysivät vierelleen yhteistä polkua kulkemaan.

Ne on tuhannet ja taas tuhannet jotka ovat toisensa löytäneen Olavi Virran, Reijo Taipaleen ja kymmenien muidenkin tanssimusiikin esittäjien sanoin ja sävelin lavatansseissa.

 

Hyvää joulupäivän aamua vaan kaikille blogisteille ja olipa Joulu tai Juhannus, niin ei niin kiire eläkeläisellä pidä oleman, etteikö aamun avausta ehtisi tehdä tänne pirkkaan kahikupposta nauttiessa.

Nyt kun vietetään ainakin toistaiseksi rauhan aikaa maassamme, eikä sotilaallista uhkaa ole rajoillamme, niin muualla maailmassa soditaan ja se vaikuttaa hyvin konkreettisesti kaikkiin Suomalaisiin tavalla tai toisella.

Tuosta Ukrainassa käytävästä sodasta on oltava vähän kuin kieli keskellä suuta, ettei vaan tulisi leimatuksi putinistiksi, mutta otan kuitenkin sen riskin.

Sitä minä olen vähän fundeerannut, että kun Suomessa nyt kiljutaan eduskunnassa ja eduskunnan ulkopuolella kuinka leipä loppuu Suomalaisten suusta ja että köyhät kuolevat kyykkyynsä Orpon/Purran ”saatanallisten säkeiden” ajamina.  Eduskunnassa hallitus ja oppositio vääntävät kättä jokaisesta eurosta ja ei niin pientä leikkausta hallitus teekkään, etteikö oppositio väittäisi sen johtavan ennenaikaiseen hautaan köyhempien kansalaisten keskuudessa.

Mutta saas nähdä nyt sitten, kuinka pitkään rajojemme ulkopuolella käytävä sota Ukrainassa noudattaa eduskunnassa ja kansalaisten keskuudessa yleensä vankkumatonta konsensus henkeä, että kaveria ei jätetä Ukrainassa, maksoi mitä maksoi ja vaikka omasta kaapista ei löytyisi leivän murentakaan, kun opposition mukaan näyttää siltä että Suomalaisista jo lähes joka toinen on absoluuttisen laskelman mukaan köyhä.

Viimeisen tiedon mukaan Ukraina apu hipoo jo 3000 miljoonaa, niin sitä minä vaan, että koskahan ne kriittiset äänenpainot alkavat kuulumaan Suomalaisten suusta, että kuinkahan pitkään köyhä joutuu vielä tätä ”kunniavelkaa” maksamaan ryssän hyökkäyssodan uhreille ja kun näyttää että sodalle ei ole loppua näkyvissä.

Tämä tarina jota nyt kerrotaan kansalaisille, että Ukraina taistelee nyt meidän kaikkien Suomalaisten puolesta, että kuinka kauan ne kuuluisat köyhät vielä tämän ostavat ja nielevät Rapalan koukkuineen  emmitenkin, kun rajoillamme ei ole muita tänne pyrkimässä ilman matkustusasiakirjoja kuin Afrikan ja Lähi-idän polkupyörä lähettiläät ja näidenkin ”köyhien” eläminen Suomessa on kotimaisen köyhän kukkaroa keventävä.

Nyt vielä näyttää että koko Suomi on Ukrainan tukena niin henkisen kuin taloudellisenkin auttamisen myötä, mutta sitä minä vaan, että jos suolenmutka huutaa ei oota ja köyhän jääkaapissa ei ole pian kuin valo jäljellä, niin hyvin pian saatetaan kysellä niiden tuhansien miljoonien perään, jotka toistaiseksi on Ukrainaan vastikkeetta annettu.

Jotenkin ainakin itselleni tuli irvokas kuva siitä, kun sota on Ukrainassa kiihkeimmillään, niin täällä jo valtiovalta ja yrityselämä ovat  laskelmoimassa mitä hyötyjä saadaan tuhotun maan jälleenrakentamisesta, että ei vaan myöhästytä kun ”saaliinjako” alkaa.

Minun puolestani voimme ottaa tänne Suomeen Ukrainasta sotaa paenneta määräämättömästi, kunhan kolmansien maiden ”turistit”  vähennetään nollaan ja henkilökohtaisesti en aseapuakaan ole rajoittamassa, sillä nyt meillä on artikla viisi meitä suojaamassa ryssältä.

Eikä Ukrainasta paenneita pakolaisia jotka tänne kotiutuvat, niin heitä ei tarvitse kotouttaa, he elävät kyllä maassa maan tavalla ja ovat rikkaus yhteiskunnallemme sen kaikissa muodoissa.

 

Hallituksen ministereitä ja heidän tekemisiään tai tekemättä jättämisiään on arvioitu numereeniseen järjestykseen, niin ei kai kenellekkään tullut  yllätyksenä se, että parhaimmat arvosanat saavat ne ministerit, joiden toimenkuvasta ja työkentästä vallitsee eduskunnassa lähes täydellinen poliittinen konsensus (Häkkänen, Rantanen, Valtonen)

Mutta sitten itse otan arvioitavaksi sen, että kuka on se suurin takinkääntäjä, joka on nuttunsa nurin kääntänyt sen jälkeen, kun kevään vaalit oli käyty.

Ja vaikka takinkäännöllä on huono kaikupohja ja se koetaan aina negatiivisena ilmiönä, niin nyt tämä henkilö ansaitsee kyllä hatunnoston rohkeudestaan takinkääntäjänä ja vaikka hän jotuikin sen tekemään osin pakon sanelemana ja ottamaan niin sanoakseni lusikan kauniiseen käteensä, niin se ei hänen takinkääntöään suinkaa himmennä.

Tämä takinkäätäjä näki miten maa makaa ja mihin se on vajoamassa, jos  yhä jatketaan entiseen malliin hyvinvointivaltion alasajoa.

Varmasti hän joutui käymään kovaa Jaakobin painia itsensä kanssa, mutta nyt arvioden hän voi kiittää itseään takinkäännöstään, kun otti   rinnalleen sellaisen/sellaiset henkilöt ja puolueen, jotka hän oli ennen ennakkoluulojensa vankina hylännyt.

Joten täysi kymppi Orpolle.

Hallitus on puoli vuotta ollut virassaan, niin ei taida löytyä yhtään tämän maan ja taivaan väliltä mistä ei heitä syytettäisi.  Jopa kasvavat leipäjonotkin katsotaan Orpon hallituksen aikaansaannoksiksi, vaikka yhtään lakiesitystä ei ole vielä edes pantu käytäntöön.

En ole koskaan nähnyt niin nopeasti tapahtunut elintasokuilua kuin tapahtui vasemmiston vaihduttua oikeistoon, sillä siitä hetkestä kun Orpo valitsi hallitukseensa perussuomalaiset, niin köyhien ja heikompiosaisten määrät nousivat sfääreihin ja koetettiin saada hallitus nurin vaikka minkälaisten olkiukkojen kaivelulla haudoistaan, että voitaisiin palata entiseen jossa ”rahaa on”.

Olen ajatellut, että mikähän seuraavaksi löytyy vasemmiston työkalupakista hallituksen kaatamiseksi, kun rasismi haukkasi paskaa ja ulkoparlamentaarinen korporaattikin näkyy olevan itsensä pahin vihollinen.

Kun sanotaan että kaikkien menestyneiden miesten takana seisoo nainen, niin nyt se seisookin rinnalla tai lievästi edessä, ottaen vastaan kaikki iskut ja herjat mitä katkerat ja katkeroituneet seinäruusut osoittavat  poliittisesti ”rakastuneiden” suuntaan Orpo/Purra.

Viherhumppa ei enään kaiu valtioneuvoston äimyreistä, sieltä kuuluu nykyään Jukka Kuoppamäen sininen ja valkoinen ja Kari Tapion olen Suomalainen sekä Dannyn tämä taivas tämä maa, sillä arvoa on pysyvää, tätä kansaa ei vastukset voita, sukupolvelta toiselle jää……

Sanon vasemmistolle, että leukaa vaan rohkeasti rintaan ja kohti uusia pettymyksiä, kylä se siitä…

 

 

Näin kun tätä kuluvaa vuotta on enään rohee viikko jäljellä, niin voi jo hetkeksi vilkaista peruutuspeiliin ja katsoa, että mikä oli itselle se poliitiikan sykähdyttävin hetki kotimassa vuonna 2023, niin eittämättä se oli puolueeni menestys kevään eduskuntavaaleissa.  Siinä oma kyynelkanavanikin muistutti olemassaoloaan sillä, että oikea silmänurkkani lievästi kostui.

En edes uskalla ajatellakaan, että jos kuningatarkultti hovinarreineen olisi saanut jatkumon, niin se olisi lopullisesti tuonut valvontakomission hotelli Torniin, silloin ei olisi enään kyselty että teettekö, vai itkettekö ja teette.

Ja vaikka nyt kuningatarkultin jälkiä siivotessa kovaa parkua kuuluukin siltä suunnalta, jotka katsovat olevansa oikeutettuja olla työtön, niin ainahan näitä ruikuttajia on ollut ja tulee olemaan, jotka kuvittelevat yhteiskunnan suojaverkkojen olevan heidän mukavuuttaan varten pystytetty.

Olen varma, että vaikka nyt ensimmäisinä vuosina vielä joudumme kiristämään entisestään vyötä, niin hallituksen lopulla jo alkaa näkymään valtiontaloudessa pilkahduksia siihen suuntaan, että hyvinvointivaltion tunnustuksellisuus saa jatkumonsa.

On ollut ilahduttavaa huomata sekin, että nykyinen hallitus ei enään ministereineen lähde vanhaan malliin Brysseliin hattu kourassa anteeksi pyydellen, vaan nyt sinne mennään puolustamaan Suomea ja Suomalaisia ilman mallioppilaan statusta.

Yksi pieni kauneusvirhe tuli vähän kuin pakon sanelemana tämän hallituksen osalle, kun tärkeä ellei tulevaisuutta ajatellen jopa tärkein salkku ohjautui Henriksonille.  Sillä näyttää siltä että hän elää vielä tiukasti edellisen hallituksen löperön koulutuspolitiikan muistoissa, eikä puutu juurisyihin miksi pisatulokset ovat sitä mitä ovat.  Ei sitä rahalla eikä päänsilittelyllä korjata,  jos ei ole uskallusta asettaa kuria ja järjestystä kaiken oppimisen perustaksi.  Luin tuossa lehdestä, että Henriksonilla on haluja lähteä EU vaaleihin ehdokkaaksi, jospa hänen tilalleen saadaan sitten joku opetusministeriksi, joka rohkenee tarttua härkää sarvista, eli otaksumaan totuuden rajoista ja rakkaudesta.

Nyt on ja syystäkin huolta venäjän uhasta, mutta itse katson että Naton myötä naapuri uhitelkoon, kunhan eivät liiveihin ui.  Mutta suurin uhka nyt on tämä ulkoparlamentaarinen korporaatio maamme sisäiselle turvallisuudelle, kun oma norsunluutorni haluaa pakottamalla ottaa määräysvallan hallitukselta itselleen.  En voi kuin sääliä niitä työntekijöitä, jotka korporaation jäseninä  joutuvat savijalkoja  puolustamaan  omasta selkänahastaan.

Mutta hakatkoon nyt korporaatit vaan päätään Purran mäntyyn, se sattuu ja mitä kovempaa hakkaavat, niin sitä kovempaa se sattuu.

Riikka Purra on vastuussa Suomen kansalle, ei korporaatille rahojen riittävyydestä ja jos nyt valittaisiin lakkokenraalien tie, niin voidaan katsoa että minkälainen demokratia on siellä, joita ”sotilasjuntat” johtavat.

Mari Rantasella sisäministerinä on kiirettä, kun rajoillamme vaanivat ”turistit” ja kaduillamme liehuvat sirpit ja vasarat, jengien lapsisotilaista puhumattakaan.  Mutta kuten on jo nähty, niin Mari ei kuvia eikä kultteja kumartele silloin kun on vaarassa isänmaa.

Kansalaisilta odotetaan nyt hyvää medialukutaitoa, sillä kolmas valtiomahti on vaarallinen työkalu väärin ja valheellisesti käytettynä ja pahimmat ideologit kyllä osaavat mustan selittää valkeaksi ja päin vastoin, kun on tavoitteena saada maahan vanha vasemmistovalta takaisin.

 

Vaikka olenkin lähes kaikkinaisen urheilun kannattaja ja toivon että politiikkaa ei sotkettaisi urheiluun, niin rajansa sentään kaikella.

Nimittäin, nyt tulee Suomen osoittaa kaikilla areenoilla ja jokaisessa päätöksessään selkeästi, että Suomi ja Suomalaiset urheilijat eivät osallistu mihinkään urheilutapahtumaan jossa Venäläiset urheilijat ovat edustettuina, olivatpa he neutraalin lipun alla tai ei.

Kun kerran ollaan tinkimättömiä kaikessa muussakin venäjän suuntaan, niin urheilun ei pidä tehdä tästä poikkeusta.  Se olisi häpäisy niitä kohtaan, jotka Ukrainassa ovat antaneet henkensä ja terveytensä taistelussa juuri niitä vastaan, jotka nyt haluavat muka ”viattomina” esiintyä urheiluareenoilla.

Tietenkin se on epäoikeudenmukaista Suomalaisia urheilijoita kohtaan jos boikotoidaan, mutta tässä on nyt suuremmista asioista kysymys, kun kansakunta taistelee olemassaolonsa puolesta Ukrainassa.

Eihän tietenkään urheiluboikotti kohdallamme ole ratkaisevassa asemassa sodan kulussa, mutta sen boikotin jälkeen voimme katsoa Ukrainalaisia silmiin ja sanoi olevamme heidän puolellaan niin sodassa kuin urheiluun liittyvissä päätöksissämmäkin.

Olen näin ”puolueettoman” tarkkailijan ominaisuudessa seurannut näitä lähes päivittäisiä vaalipeneeleita presidentti ehdokkaille, niin…..

Selvästi erottuu ehdokkaat Haavisto, Rhen, Urpilainen ja Stubb, jotka kaikkiin kysymyksiin aloittavat vastaamaan ensiksi muistelemalla menneitä, eli kukas sen kissan hännän nostaa, ellei kissa ( ehdokas ) itse.

Jussi Halla-aho lienee ainoa joka keskustelee ja suuntaa katseensa tulevaisuuteen, kun muut tuijottavat peräpeiliin, muistelemalla loistavaa menneisyyttään.

Näillä edellämainituilla ei niin kovin puhtoinen se ulko,-ja sisäpoliittinen CV suinkaa ole mitä he antavat ymmärtää ja kaiken negatiivisen omalta kohdaltaan he kaatavat aina muista johtuvaksi.

Koska nyt näyttää että ulkopolitiikasta näyttää vallitsevan lähes täysi konsensus ehdokkaiden kesken, niin nyt tulisikin katsoa vielä kunkin ehdokkaan ulkopoliittinen sinisilmäisyys, eli kuinka he ovat olleet rähmällään Venäjän edessä, unohtamatta heidän monikulttuurisuuden juurruttamista maahamme Ruotsin malliin.

Jussi kun olisi presidentti, niin ei olisi pelkoa että hän syyllistyisi sinisilmäisyyteen, muut ehdokkaat kyllä voisivat siihen sortua heidän historiaansa tarkastellen.

Rhen, Urpilainen, Haavisto ja Stubb, kaikki sopisivat mieluimmin sellaiseen virkaan, jossa he eivät olisi uhka Suomen turvallisuudelle, presidenttinä he sitä olisivat.

Taitaisi olla kaikkein yksinkertaisin konsti valtionvelan hoitamiseen se, että jokainen kansalainen velvoitettaisiin maksamaan se omasta pussistaan.

Taitaa se velka olla jo tuolla 30000 euron haminoissa per kapita ja vaikka meidän kahden hengen taloudesta tuo summa ( 60tuhat.) löytyykin riihikuivina seteleinä helposti, niin varmuudella voin sanoa että valtaosalla kansalaisista tilit huutaa ei oota ja vouti kolkuttelee porstuassa.

Joten siltä osin tämä konsti ei tule kysymykseen.

Leikkaamalla se kuolio saadaan pysäytettyä, ei millään laastari laastarin päälle politiikalla.  Lisäksi veronkorotuksin, jotka tulee kohdistaa kaikkeen muuhun kuin työn ja yrittämisen varotukseen, myös ALV.hen kautta linjan.

Jos halutaa terve valtiontalous, niin siihen ei auta mikään muu kuin taloudellinen eutanasia, jossa lopetetaan  koomapotilaiden letkuruokinta.

 

Suomessa ensivuonna noin 70% kansalaisista tulotaso nousee ja 27% se pysyy entisellä tasollaan, vain 3% tapahtuu lievää laskua taloudessaan.

On tämä nyt käsittämätöntä, että tässä valtiontalouden tuotannollis/taloudellisessa taantumassa vasemmisto korporatioineen laittaa kansantaloudelliset rattaat pysähdyksiin näiden 3% vuoksi, joista kuitenkin yhteiskunnan sosialitoimi huolehtii kuten on huolehtinut aikaisemminkin.

Minä en ole koskaan osallistunut minkäänsorttisiin mielenosoituksiin enkä protestimarsseille, mutta nyt sen voisin tehdä, jos marssittaisiin ja vaadittaisiin paljon voimakkaampaa  vyönkiristystä siitä, mitä hallitusohjelmassa nyt seisoo.

On se ollut säälittävää kuunnella eduskuntakeskustelua valtion ensivuoden budjetista, jossa oppositio teilaa kaikki hallituksen työ,-ja sosiaaliturvauudistukset näiden 3%  köyhyyteen ja kurjuuteen vedoten.

Pudokkaita on ollut ja tulee olemaan yhteiskunnassa aina, kuka mistäkin  syystä  johtuen,  olipa valtion talous sitten nousu tai laskusuhdanteessa.  Mutta jos päättäjät  lähtevät yhteiskuntaa kehittämään ja uudistamaan pienen maginaalin ehdoilla, niin sen jälkeen marginaaleista tuleekin yhä kasvava normaali, jossa kansalaisille maksetaan joutenolosta.

Nyt ei hallituksen tule hakeutua jarrupolkimelle, vaan painaa entistä voimakkaammin kaasupoljinta, muuten maali jää saavuttamatta ja voidaan sanoa hyvästit ns.hyvinvointi valtiolle.

Hallitus on istunut vallassa vasta puoli vuotta ja Marinin vasemmistohallituksen sotku on paljastunut ennakoituakin karseammaksi, niin nytkö sitä muka pitäisi jo nostaa kädet pystyyn, ehei, sitä iloa ei vasemmistolle suoda, että pääsisivät taas syömään kuormasta ja palkitsemaan  niitä jotka vapaalipulla matkustelevat.

Minä unohtaisin nyt porkkanat pukinkontista ja tarjoaisin risuja niille, jotka kokevat työnteon rasitteeksi omassa taloudessaan.