Tekijä: markku huhtala

Ihminen on aika kummallinen otus, mietiskelen usein.

Toiset haluavat käydä työssä, tulla toimeen ja elättää perhe.

Jotkut haluavat enemmän. Haluaa rikastua. Ostaa halvalla ja myydä kalliilla.

Tässä ei kai ole mitään omituista?

Mutta että näin oli Neuvostoliitossakin.

Jätän ihan omaan arvoonsa Suomen valtamedian jatkuvan propagandan siitä, ettei Neuvostoliitossa ollut mitään mitä ostaa.

Eikä sitä Neuvostoliitossa asuvat ja elävät tienneetkään, en minäkään, vaikka asuin siellä.

Jotkut Neuvostoliitossa harjoittivat bisnestä, omaa bisnestä, kuten sanoin, ostivat halvalla (tai varastivat, kuten kapitalismissakin) ja myivät kalliilla. Heistä oli kiva käydä ravintoloissa, kalliisssa ravintoloissa, juoda shamppanjaa ja syödä mustaa kaviaaria. Se oli mahdollista Neuvostoliitossa.

Myönnän itsekin monesti käyneeni hienoissa ravintoloissa, join shampanjaa ja söin mielin määrin mustaa kaviaaria.

Suomessa ei rahani siihen riittäneet, vaikka työssä kävin.

Hedelmät olivat Suomessa kalliita, mutta Neuvostoliitossa söin niitä, paljon. Myös hedelmiä, joita Suomessa ei ainakaan siihen aikaan ollut ollenkaan. Erilaisia meren eläviä, joista en Suomessa ollut kuullutkaan, saati nähnyt.

Neuvostoliitto hajottettiin 1991, eli tämä kaikki ennen sitä, myös minun asumiseni Neuvostoliitossa.

Kuljin taksilla Neuvostoliitossa aika paljon, johon Suomessa ei minulla ollut varaa, kuten ei nykyäänkään.

Harrastin tuolloin intohimoisesti valokuvausta, ja alan liikkeitä Neuvostoliitossa oli paljon. Alan tavaraa hyllyt väärällään, ja hinta tuotteilla minimaalinen. Opin tekemään eli kehittämään valokuvani itse. Neuvostoliitossa se oli ihan helposti mahdollista.

Otin paljon kuvia Moskovasta, ihmisistä, elämästä.

Elämä soljui omaa latuaan, ihmiset olivat rauhallisia ja onnellisia. Moskovajoen rannalla kesäisin oli ihanaa pulahtaa jokeen, ihmisiä oli paljon ja jäätelöä kului sitäkin enemmän.

Joka ainoalla ihmisellä oli asunto ja työtä. Se oli kirjattu perustuslakiin,  jo 1934, ja siitä pidettiin kiinni. Ihmisiä ei kannustettu omaan autoon, mutta lähes jokainen Neuvostoihminen sellaisen halusi.

Miksi? Vaikka julkinen liikenne oli todella halpaa ja kattavaa? Siksi, että Neuvostoihmisellä oli ostovoimaa, ja kaupoissa mitä ostaa.

Niin paljon oli ostettavaa, että Neuvostoliitossa oli tämä loinen porukka, joka osti halvalla ja myi kalliilla,  mahdollisti oman leveän elämän.

Heitä ei ollut paljon, mutta heitä oli kuitenkin. He myös haaveilivat kapitalismista,  jossa saisivat tehdä sitä vapaasti, jota yhteiskunnan perustuslaki suojelee.

Vähäinen määrä, määrätietoinen pieni määrä Neuvostoliiton ihmisiä saivat aikaan lopulta Neuvostoliiton tuhon. He halusivat kapitalismia, ja sen lopulta saivat.

Se oli itseasiassa varsin helppoa.

Suurin osa Neuvostoihmisistä halusivat vain olla rauhassa, tehdä työtä ja elättää perheensä.

Ei muuta. He eivät olleet varsinaisesti mitään mieltä, eivät seuranneet politiikkaa, eivätkä ottaneet kantaa.

Siitäkin huolimatta, että Neuvostopropaganda oli jokapäiväistä.

Kommunistinen puolue oli itsessään irti Neuvostoarjesta, irti Neuvostoihmisen arjesta ja sen tarpeista , ja toisaalta kommunistiseen puolueeseen oli pesiytynyt niitä, jotka halusivat ostaa halvalla ja myydä kalliilla.

Itseasiassa kaikki oli helppoa. Hajottaa Neuvostoliitto.

Kommunistinen puolue ei ollut ajantasalla…

Tähän kirjoitukseen innoittajana oli KTP:n lehdessä, työkansan sanomat, juttu, jonka Tomi Mäkinen, KTP:n pääsihteeri on kirjoittanut.

Hän siteeraa ja kirjoittaakin ”penikkataudin” pohjalta(”vasemmistolaisuus” lastentautina kommunismissa).

Vaikka ei ehkä ole ihan nappiin mennyt ajoitus, on silti juttu kommunistiselle liikkeelle Suomessa aina ajankohtainen.

En analysoi Tomin juttua, koska se on hyvä. En tiedä onko hän sen ihan itse tehnyt, mutta ei silläkään ole niin väliä.

Sisältö on se tärkein.

Dogmatismi, kaavaoppineisuus on minusta koko kommunistisen liikkeen ongelma.

Tomin kirjoitus on hyvä, mutta miten Tomi näkee oman puolueensa tilan tätä taustaa vasten?

Minusta KTP on aivan yhtä dogmaattinen kuin muutkin kom.puolueet Suomesssa.

Niitä on 3:  SKP, KTP ja STP.

Painopisteet ovat erilaiset, mutta strategia on sama kaikilla.

Eli taktiikkakysymykset siis ontuu.

Lainaan Tomia: ”Leninismin ydin on yhteiskunnallisen tilanteen arviointi ja sen jälkeen toimiminen tilanteen vaatimalla tavalla. Toiminta ei voi olla samanlaista jokaisessa tilanteessa vaan ajanjaksosta riippuu toiminnan mahdollisuudet, haasteet, tehtävä jne.”

Kaikki kolme kom.puoluetta kyllä osaa analysioida yhteiskuntaa, mutta yksikään ei osaa toimia ajan vaatimusten mukaisesti. Tämä on fakta tänään.

Jos kom.puolueemme (kolme) oivaltaisivat taktiikan merkityksen, ei meillä olisi kuin yksi yhteinen kom.puolue.

Kompromisseja ei osaa tehdä yksikään kom.puolue.

Nimenomaan ei osaa.

Oikeassaoleminen on tärkeämpää kuin toimintatapojen ja yhteisten toimintamuotojen edes miettiminen saati luominen.

Jokaisen kom.puolueen sisäinen ongelma on suunnaton hierarkia, byrokratia ja kaavamaisuus toiminnassa.

Oikeasti, ihan aikuisten oikeasti, yksikään kom.puolue ei enää ole joko paljonkaan, tai ei ollenkaan tavallisen ihmisen arjessa mukana.

Siksi ei yhdelläkään kom.puolueella ole käsitystä mikä on oikeasti tavallisen ihmisen arki ja sen tarpeet.

Jos alahuuli alkaa väpättää, vastaan, miettikää mikä on kom.liikkeen edes yhteinen kannatus Suomessa. Sietäisi miettiä miksi näin on.

Kolmella kom.puolueella on vain painopisteet erilaisia, jotka sopivat aivan erinomaisesti samaan , yhteen puolueeseen.

SKP:llä haetaan tukea feministeistä ja sukupuolisen tasa-arvon asioista pienen sivistyineistön piiristä. Työ ei tuota tulosta. Työväki pääosin suhtautuu peräti vihamielisesti moisiin valintoihin.

Leninin konkreettisen tilanteen konkreettinen analyysi ei tavoita SKP:tä.

STP (porukka, joka erkani KTP:stä.) STP:n käsitys yhteistoiminnasta ja rintaman muodostamisesta on oikean suuntainen, mutta ei osata ollenkaan luoda sitä.

Yhteisrintamaa ei voida luoda kommunistien mahtikäskyllä, eikä pelkkä kommunistien halu saa työväkeä liittymään yhteisrintamaan.

KTP, joka on ehkä kom.liikkeen ”punaisin”, edustaa joukon kaavaoppineinta siipeä.

Teoria edellä, vaikka tulta päin, vaikka sitä ei olisikaan.

Toisaalta, kyllä jokaista kom.puoluetta vaivaa sama tässä suhteessa. Valistetaan, vaikka ei ole paljon valistettavia. Omaa väkeä/jäsenistöä valistetaan, ja pitäkin valistaa. Mutta se jätetään tekemättä, mikä on tärkeintä, eli valmisteleminen ihmisten pariin. Eli siihen tärkeimpään: kuuntelemiseen.

Kommunistien tärkeimmät linnakeet puuttuvat nykyään. Suuret tehtaat. Ne vähät joita vielä on, ei enää olekaan kommunistit luottamusmiehinä.

Kommunistien joukkotyönmuodot ovat tänään täysin erilaisia kuin vielä 30 vuotta sitten.

Siihen yksikään kommunistinen puolue ei ole osannut vastata eikä toimia…oikein.

Siksi kaikki kolme kommunistista puoluetta haparoi, kuin käsi pimeässä.

Teoriaa tarvitaan. Jotta käsi ei haparoi.

Mutta se tärkein ei sitten suju, ei sitten millään. Toiminta.

Aivan. TOIMINTA,

Se sama kaavamainen toiminta, ja ajattelu jatkuu, joka ei toimi eikä tuo tulosta.

Kommunistinen sentralismi.

Tätä Leninin keskeistä järjestöperiaatetta ei ymmärretä sitten ollenkaan oikein.

Ei Lenin sitä huvikseen antanut perinnöksi kommunisteille.

Kommunistiselta liikkeeltä puuttuu tämän järjestöperiaatteen kaikki momentit nykyään.

Yhdelläkään puolueella ei ole todellisuudessa kuin sentralismia. Se on ongelma ja sen tulppa.

Ei muuta.

Demokratiaa ei ymmärretä sen tärkeänä osana, sen merkitystä, kokonaisuuden merkityksenä.

Kommunistinen demokratia ei ole samaa kuin porvarillinen demokratia. Ymmärtäkää se.

Tulen nyt kommunistisen liikkeen loppuhuipentumaan, eli ongelman ytimeen.

Leninkin sen sanoi: kokoukset ovat toiminnan organisoimista kommunistisessa liikkeessä.

Kaikilla kolmella kommunistisella puolueella jäsenistön perse leviää, mutta muuta konkreettista ei juuri synny.

Kokoukset eivät ole toimintaa itsessään.

Se, kommunistit on tajuttava.

Tomi Mäkinen: Meidän kommunistien on oltava selvillä, tavalla tai toisella, kommunistisen liikkeen sisäisestä toiminnasta, jota tuot penikkataudissa esiin. Oikein tuot esiin senkin, että meidän kommunistien pitää ymmärtää kapitalismin kehityssuunta. Mutta…mutta.

Me kommunistit olemme koko kapitalistisen ihmiskunnan tietoisin osa.

Mutta kaikista ei tule kommunisteja. Ei ennen, eikä jälkeen sosialistisen vallankumouksen.

Miksi näin on Tomi?

Voisin esittää esimerkkejä entisistä sos.maista, mutta en tee niin.

Neuvostoliiton NKP ei ottanut huomioon ihmistä. Neuvostoihmistä, ei neuvostoihmisen arkea eikä tarpeita. NKP oli erkaantunut tavallisen ihmisen elämästä.

Siksi NKP oli niin helposti tuhoutuva 1991.

Koko kommunistinen liike koko maailmassa toimii samoin periaattein. Edelleen.

Siksi se ei voimistu.

Tomi, kirjoitukseksi on todella ajankohtainen kommunistisen liikkeen sisällä.

Koko maailmassa.

Leninin ajatukset ja kokemus on otettava nyt käyttöön. Meillä on Leninin perintö. Lenin sen antoi meille. Lenin on tällä hetkellä se kaikkein tärkein: Mitä on tehtävä? Marxin ja Engelsin pohjalta.

Ei mitään.

Enkä edes aio tehdä niin. Kuvottaa koko korona. Valtamedia tekee rahaa kirjoittaessaan koronasta.

Minä ressukka en koskaan ole tehnyt rahaa kirjoittamisella.

En tosin tee nytkään. En aja omaa etuani. Kai?

Ajattelen, jos kuolen koronaan, sitten kuolen, syy: kapitalismi.

Jos en kuole koronaan, syy on: kapitalismi.

Jos jään kitumaan aivokuolleena: syy: kapitalismi.

Jos yhteiskunta saa sysäyksen muuttua. Rakenteet ryskyy, kohti uutta ihanneyhteiskuntaa, jossa linnut laulaa ja hunaja valuu…siis kohti sosialismia, syy: kapitalismi.

Kerron tarinan:

Asuin ja elin Moskovassa 1985-87.

Halusin oikein kovasti suurta kaukoputkea. Sitä oli myytävänä kaupassa, missäs muualla.

Halusin sellaisen, ja säästin rahaa. Se maksoi 120 ruplaa. Mitsar peilikaukoputki, jalalla, ja erilaisilla asteikoilla, ja erilaisilla sovittimilla varustettuna, jolla näki kuuhun ja kauemmaksikin helposti.

Lähimmällä, eli miedoimmalla kakkulalla näki lähemäksi eli kauas, rinteen toisenpuolen kerrostaloille.

Oli kiva katsella Neuvostoelämän pikkuhousuihin.

Ai haluatteko tietää mitä näin?

Näin mitä näin…en kerro. Tai kerron jotain

Minulla oli siis kaukoputki, jota en voinut ostaa Suomessa, kun rahat eivät riittäneet, vaikka töissä kävin.

Neuvostoliitossa sen saatoin ostaa, pienen säästämisen kautta.

Olin siitä ylpeä.

Monet toverini kävivät sitä ihatelemassa, ja näkivät saman kuin minäkin, kaukana korkean kerrostalon jonne kaukoputki hyvinkin yksityiskohtaisesti ylsi.

Voisin kuvailla miten kiistelimme kuka katsoo, kun joku meistä näki jotain…vastakkaiselta kerrostaloilta.

Mutta en sitä kuvaile.

Neuvostonainen, tarkemmin sanottuna Venäläinen nainen on minusta kauneinta, mitä voi olla.

Suomalainenkin nainen on kaunis, mutta ainakin osaa vaivaa paha feminismin tauti, jossa kauneus ja naiseus, sekä sukupuolinen mielenkiinto vastakkaista sukupuolta kohtaan on tehty rumaa ja likaista, jota kenenkään ei pidä tavoitella…siis vastakkaista sukupuolta.

Vasemmisossa on toisaalta sitäkin mieltä, että on ihan jees, kun tehdään sitä saman sukupuolen kanssa.

Kauneus on minusta siitäkin kaukana.

Tai, miksei.

Tämähän on ihan oma mielipiteeni.

Ihminen on sukupuolinen olento.

Seksuaalinen siis.

Kaiken elämän perimmäinen tarkoitus on lisääntyminen. Siis korostan perimmäinen tarkoitus.

Kauas menemme kaukoputkista.

Mutta siten minä käsittelen asioita.

Se on minun tapani.

Onko sosialismi homoystävällinen yhteiskuntajärjstys?

En tiedä.

Sosialismissa tuotanto perustuu yhteiskunnalliseen omistukseen.

Terveydenhuolto yhteiskunnalliseen omistukseen.

Ihminen on keskiössä.

Miten sukupuoloinen tasa-arvo siihen sopii? Varmaankin?

Kapitalismissa sukupuolinen tasa-arvo sopii hyvin, ainakin sillä voi saada lisää rahaa.

Jaa..a mites minä tähän dilemmaan päädyin? Kaukoputkesta homouteen?

Onko kaukoputkella minulle jokin fallospiilohomous ongelma?

Saattaa ollakin.

En sitä ainakaan vielä tunnista.

Jaahas…erheydyin taas aiheesta.

Minulle koronavirustauti vouhotus on liikaa.

Täällä Suomessa.

Jos kuolee niin sitten kuolee.

Muistelen menneitä, vielä kun kerkiää.

Sitä kun ei koskaan tiedä.

Muistelen menneitä. Kuinka syli oli lämmin ja takassa oli valkia.

Olen sylissä jos toisessa saanut oloani lämmitellä.

Muistan kaiken. Älkää epäilkö. Jokainen syli oli mieluinen ja aina yhtä lämmin.

Elekää nyt hikeentykö.

En muistele yksityiskohtia.

Uudellamaalla rajat kiinni.

Minä sinne pysäytettiin.

Polliisiit kyseli mitäs meinaat?

Mää vastasin nöyrästi:

kun te polliisit täällä tunnollisesti ja pitkää päivää

teette, mää teijän vaimoja meinaan huoltaa ja hoitaa…

T: Markku Huhtala, Lempäälä

Kirjoitin harmissani tänään aamulla vitsin.

Sain silmilleni naisen, kiukkuisen sellaisen.

Ei ymmärtänyt pointtia, vaan kiinnitti huomion minun ”isoon egooni” sukupuolielimistäni vitsissäni.

Okei, okei, kerron kohta sen vitsin.

Mutta nyt ensin se pointti, jota tämä sivistynyt ja kouluja käynyt nainen, ei osannut ymmärtää.

-Minua on huomattavassa määrin harmittanut valtamediamme kirjoittelu koronaviruksesta, luonut hysteriaa, mukamas vastuullisena journalismina.

Miksi valtamedia (joka on yksityisessä omistuksessa ja on porvarillinen) on tehnyt niin?

Helppo vastaus on, että valtamedia joka on yksityisissä käsissä, saa levikkinsä nousemaan, ja siten lisää voittoa.

Keksimällä keksitään mitä ihmeellisimpiä juttuja koronaviruksesta.

Rahasta ja voitoista on siis kyse.

Sitten ajattelen sitä ostamisen edistämistä, saada ihmiset hamstraamaan paniikissa.

Rahasta ja voitoista on siis kyse.

Sitten ajattelen jo laajemmin kapitalismia:  sodat ovat olleet osa yksityiseen omistukseen perustuvassa yhteiskunnassa sitä uusjakoa. Kapitalismi perustuu jatkuvaan kasvuun, ja valitettavasti sitä haetaan välillä sotien kautta. Omaisuudet jaetaan uusiksi ja ne edelleen keskittyvät.

Nyt vain on niin, että kehittyneet kapitalistiset maat eivät enää voikaan käydä sotia. Tai voivat, mutta riskit ovat suuret, nimittäin kehittyneiden kap.maiden välinen sota voi tuhota koko maapallon, ja kapitalismin siinä sivussa, puhumattakaan koko ihmiskunnan tuhosta.

Siksi on kapitalismi käynyt jo, sijaissotia, jollain kolmansilla maaperillä. Niin on jo ollut ja käynyt.

Kapitalismi keksii mitä ihmeellisimpiä keinoja omalle lainmukaiselle kasvulle.

Oli sitten koronavirus tieten levitetty tai ei, on se joka tapauksessa loistava keino saada kapitalismille lisää kasvua.

Se tehdään monella eri sektorilla. Näkyvin on pörssikurssit, jotka perustuvat ihan puhtaasti spekulointiin.

Siten tehdään nyt voimakasta uusjakoa. Maailma on laman kourissa.

Ja minkä takia? Koronaviruksen takia. Joka ei edes tapa lähellekään niin paljon kuin ihan tavalliset flunssat maailmalla. Nälkään kuolee paljon enemmän, tai moniin muihin epidemioihin.

Koronasta otettiin kapitalismia ”keikuttava” mahti.

On tulossa lisää voittoja, lisää pääomien kasaantumista.

Tulinko ymmärretyksi?

Nyt se ”kauhea” vitsi. Perustuu tiedemiesten kuvailemaan koronaviruksen ulkonäköön:

Mulla on nyt sitten vissiin korona. Oikeastaan kaksi. Otin selvää minkälainen tuo virus on. Se on pyöreä ja siinä on karvoja. Katsoin housuihini ja siellä se on, tai siis kaksi. Kaksi isoa karvapalloa. Molemmilla puolilla. Ja keskellä….voitteko kuvitella, hirmuinen koronakeppi. Ensin ajattelin, että eikun pelaamaan, mutta sitten iski paniikki. Saako pelata, onko se kielletty, tarttuukohan se…???!

Olen huomannut, että vastakkainasettelu on tätä päivää.

Politiikassa.

…ja muutenkin.

Toisilla on rahaa, toisilla sitten taas ei.

Toiset saavat, toiset sitten taas eivät saa.

Osin, tosin, sanon, että jokainen on oman onnensa seppä. Se ei ole ihan reilusti sanottu, mutta sanon silti.

Itse olen utelias, ja haluan aina oppia uutta, uusia asioita. Kaikki eivät sellaisia ole, monestakin syystä.

Osaan monia erilaisia asioita, juuri siksi, että kaikki kiinnostaa, oikeasti ja aidosti.

Tietotekniikasta, autonkorjaamiseen ja maanviljelyyn.

Kaupunki rajoittaa monin eri tavoin ihmisen halua olla ja tehdä.

Maaseutu taas antaa rajaksi vain taivaan.

Kaikki on maaseudulla mahdollista. Kaupungissa sitten taas ei.

Pari vuotta sitten vaimoni (nainen) kanssa harkitsimme vakavasti muuttavamme takaisin Tampereelle.

Joka liki ainoa päivä, etsimme asuntoa Tampereelta, jonkinlaista osakketta tietenkin.

Vuokrat ovat olleet aina Tampereella niin korkeita, että tulomme eivät vain riitä siihen.

Siksi oma, ostoasunto oli ja on se mitä haimme.

Mutta kuinkas ollakaan, jos löysimme kukkarollemme sopivan rivarin, esim. niin myyntihinta oli edullinen, mutta yhtiövastike korkea, ja rahoitusvastike vieläkin korkeampi.

Näin oli lähinnä kaikissa, joita kävimme katsomassa ja jotka olisivat kiinnostaneet.

Luovuimme Tampereesta.

Kuka kumma kykenee asumaan Tampereella, kun hintataso on niin älyttömän korkea?

Oli sitten kyse vuokrasta tai ostosta?

Tampereella köyhyys on silmiin pistävää ja käsin kosketeltavaa.

Köyhä on umpikujassa Tampereella…tai Helsingissä…

Ei ole enää varaa muuttaa mihinkään, kun ei ole rahaa, ei asumiseen paikkakunnalla, eikä muuttoon pois.

Mitään köyhä ei voi tehdä.

Vaikka käden ulottuvilla voisi olla paljon inhimillisempi ja järkevämpi asumismuoto jossain taajaman ulkopuolella.

Valtio säästä, yhteiskunta säästää, kunnat säästää, kaupungit säästä, jos, olisi köyhällä mahdollisuus muuttaa jonnekin ikäänkuin taantuvaan pitäjään, joka tarvitsee lisää asukkaita.

Mutta kun ei köyhällä ole mahdollisuutta muuttaa.

Kukaan ei auta.

Ajatelkaa nyt!  Maaseudulla tai taantuvassa pitäjässä, on tyhjillään taloja, rivareita, paritaloja.

Vuokrat todella pieniä, verrattuna Tampereeseen tai Helsinkiin. Tai ostaa omaksi.

Pienellä hinnalla, jopa muutamalla tonnilla.

Mutta köyhällä ei ole mahdollisuutta. Kukaan ei auta.

Yhteiskunta säästäisi. Kunnat elinvoimaistuisi. Työpaikkojakin tulisi lisää.

Miksi ihmiset kasaantuu suuriin kaupunkeihin, joissa ei ole mitään tekemistä? Joissa ihmisen tekeminen rajataaan tehokkaasti? Joissa ihmiset asuvat reservaateissa, reserveinä työnantajille, jotka noukkivat vain rusinat pullasta, muiden ollessa vain sitä massaa, joille ei tunnu olevan käyttöä. Joita esim. Persut syyllistävät laiskoiksi työnvieroksujoiksi.

Yhteiskunta ei toimi. Kapitalistinen siis.

Olen utelias, ja haluan oppia aina jokainen päivä jotain uutta. Nautin siitä.

Kaikki eivät sellaisia ole. Olemme erilaisia, ja se on yhteiskunnan rikkaus, jota yhteiskunnan pitää osata hyödyntää. Aloitin ja lopetan tähän….

 

Mitä onkaan ystävyys,

ilman sinua ja minua?

Ystävyys yhdistää,

meitä kaikkia.

Ystävyys on kaunista,

ilman sotia.

Ystävyys on elämää,

sinun ja minun.

Ystävyys yhdistää,

meidät kaikki yhdeksi.

Ystävyys on luottamusta,

rohkeutta olla.

Ystävyys antaa paljon,

jos antaa samoin takaisin.

Ystävyys yhdistää,

meidät kaikki yhdeksi.

Ystävyys antaa ja ottaa,

se antaa turvaa.

Ystävyys antaa ja ottaa,

se antaa luottamusta.

Ystävyys yhdistää,

meidät kaikki yhdeksi.

Ystävyys on kaunista,

se antaa voimaa.

Ystävyys on meidän,

kaikkien yhteinen.

Ystävyys meitä yhdistää,

se lujittaa,

antaa toivoa,

ystävyys ei sodi,

vaan antaa ja ottaa,

muuta meillä ei ole,

kuin ystävyys,

joka meitä yhdistää.

Tekijä: Markku Huhtala, Lempäälä

Onko siitä mitään hyötyä ja johtaako se mihinkään, on toinen juttu.

Mietin sosialismia ja kapitalismia. Niiden hyviä ja huonoja puolia.

Mietin, mihin minä poliittisessa kentässä voisin kuulua. Kommunistinen liike on ollut jo muutaman kymmenen vuotta hajallaan ja hukassa.

Mitään hyötyä siitä ei ole ollut, ei kenellekään. Tai siis onhan, porvaristolle.

Omistavalle luokalle siis.

Vaikka minullakin on muutamia kiinteistöjä ja huoneistoja vuokralla, en kuulu omistavaan luokkaan. Tai kuulun käsitteen ahtaassa merkityksessä.

Mutta ei mietiskelyni pointti ole nyt luokkajaon käsitteissä.

Vaan siinä, että mitä hyvää oli sosialismissa? Ensinnäkin.

Tuotanto oli yhteiskunnallista, samoin sen omistus. Työttömyyttä ei ollut. Ei ainakaan Neuvostoliitossa. Se kehittyi kovaa vauhtia, ainakin 70 luvulle tultaessa.

Sosialismi keksi monenmoista, kuten vaikkapa kaarihitsauksen (neuvostoliitto).

Avaruusteknologia maailman huippua.

Jako oli oikeudenmukaisempaa kuin kapitalismissa.

Kapitalismissa demokratia on elinehto. Työväki pitää olla vapaata. Se on kapitalismin elinehto.

Työvoiman pitää saada liikkua ja tehdä ainakin näennäisiä valintoja, kenelle menee riistettäväksi.

Kapitalismi on neuvokasta. Innovaatio huipussaan. Usein keksitään ja kehitetään turhakkeita, joita voi myydä ja saada ihmiset kuluttamaan. Välillä hyvinkin kekseliäitä keksintöjä, jotka oikeasti ovat hyviä.

Kapitalismissa mikään ei saa kestää, koska muuten, jos tavara ei hajoa, tai ettei se menisi vanhaksi, on huono juttu.

Sosialismi teki kestäviä tavaroita ihmisten tarpeisiin, ei aina niinkään esteettisiä. Nooh, kauneus on katsojan silmissä.

Mutta mietin, mikä neuvoksi, jos sosialismi ei ole hyvä, ja kapitalismi tuhoaa ihmiskunnan?

Yhteiskuntajärjestelmästä kuitenkin on kyse. Aina, perimmältään.

Mietin myös, mihin minä kuulun. Tarkoitan, puoluetta. Omasta mielestäni olen kommunisti, vaikka sosiaalisilta suhteiltani olen enemmänkin pikkuporvari.

Kannatan oman luokkasuhteeni kannalta itseäni vastaan. Miksi en ole kokoomuslainen, porvari siis?

Oman suhteeni voin ymmärtää, mutta en sitä, että moni äänestää ja kannattaa kokoomusta, tai persuja, vaikka ovat täysin mitään omistamattomia, eivät riistä toisen työn tulosta eivätkä riistä ketään. Ovat vain palkkatyössä, useimmiten lisäksi pienellä palkalla.

Maailma on varsin hienovaraisesti käännetty päälaelleen.

Omasta luokka-asemasta on tehty oman itsensä vastakohta, itselleen.

On luotu mielikuvapolitiikkaa, joka on kuin kuva siitä mitä elämä voisi olla, kun vain haluaa ja yrittää.

Kaikki on ideologiaa, kaikki on myös politiikkaa. Vaikka sitä ei haluaisi.

He, jotka haluavat olla politiikan ulkopuolella, ovat juuri se otollisin ryhmä politiikan teolle, heillä tehdään poltiikkaa.

On jo arkipäivää, että noin puolet eivät äänestä ollenkaan.

Kokoomus voi julistaa, että he ovat Suomen suosituin puolue, jota he eivät ole missään nimessä.

40-50% eivät äänestä ollenkaan. Kommunistien kannatus noin promilllen luokkaa, vasemmistoliiton kannatus 7-9% välillä.

Kommunistit erityisesti eivät mieti pätkääkään miksi näin on, vaikka ilmiselvästi puuhastelevat joko mukamas vasemmistolaisten femisnismin ja sateenkaarijuttujen parissa painottuen, ja tai kuvitellen että työväki makaa liian pehmeillä patjoilla ja kurjistumisteoria pätee ja kurjistuessaan kansa alkaa äänestämään kommunisteja, ja tai lyömällä marxilla tai marxismi-leninismillä kansaa päähän jne….

Vasemmistoliitto taas luopunut sosialismista kokonaan. Vai onko?

Jos retuseerataan kapitalismia paremmaksi kansalle, mutta ei sen enempää, on puhdasta reformismia. Ei muuta eikä mene eteenpäin. Toivoa paremmasta ei ole eikä tule, joten kansa voi äänestää siten demareita…tai kokoomusta tai jotain siltä väliltä, ja vasemmistoliiton kannatus ei voi olla kuin 7-9%. Muuhun se ei etene.

Ei se tarkoita , että vasemmistoliiton pitää alkaa toitottaa sosialismia ja vallankumousta, alkaa hulmuttaa punalippua ja huutaa ”NO PASARAN”!.

Ei, ei se sitä tarkoita. Siksi pitää osata tehdä päivän politiikkaa ja toisaalta pitkän ajan tavoiteitta.

Strategia ja taktiikka: mitä tavoitellaan ja miten siihen päästään.

Siksi tässä kaikesta vuodatuksesta voitte päätellä miksi olen pattitilanteessa.

En näe lähellekään toivoa kommunistisen liikkeen noususta, kun koheltavat koko kolme kommunistista puoluetta aivan samoin eväin eri sektoreilla. Vasemmistoliitto, joka olisi ehkäpä se tällä hetkellä kaikkein paras vaihtoehto, ei etene sekään, ainakaan aatteellisesti. Tai aatteellisesti kenties sopii minulle, mutta ei etene siis…

Mitä teen hyvät toverit?

On taas aika tiettyjen piirien hehkuttaa Suomen itsenäisyyttä, talvisodan hengessä.

On siten aika, taas kerran tuoda se toinen versio Suomen politiikasta esiin.

Talvisodan henki luotiin tuolloin väkivalloin, Suomessa.

Sodan vastustajien ääni vaijennettiin tehokkaasti, viemällä heidät lukemattomille Suomen keskitysleireille.

Josta vapauteen pääsi vain, miinan polkijoiksi, eturintamaan tykinruoaksi, tai tapettiin heti.

Kyllä, meillä Suomessa oli lukuisia keskitysleirejä!!!!

Lisäksi lukuisia vankiloita poliittisille vangeille.

Keskistysleirit perustettiin vähin äänin 1918 ja niitä oli aina siihen saakka kun Neuvostoliitto löi fasismin 1944, Suomessakin.

Miksi Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen, oli syynsä.

Suomen pahin kolmikko, Mannerheim, Ryti ja Tanner teki Saksan suuntaan kaiken aikaa politiikkaa, josta Neuvostoliiton tiedustelu tiesi tarkkaan.

Tämä kolmikko suhmuroi, jota voisi täysin kutsua valtiopetokseksi.

Suomi oli valinnut täysin väärän hevosen, Saksan, jonka tarkoitus oli tuhota Neuvostoliitto, sosialismi eli työväenvalta, ja sen leviäminen.

Suomen porvaristo vetoaa kaiken aikaa Molotov-Rippendrop sopimukseen, mukamas että se olisi tarkoittanut Suomen kuulumista Neuvostoliiton etupiiriin, ja oikeuttanut Neuvostoliiton Suomen miehittämiseen.

Näin ei ollut.

Neuvostoliitto ei ollut missään vaiheessa suunnitellut Suomen miehittämistä. Ei Suomeen hyökkäämistä. Saksa teki erillissopimuksia kaikkien Euroopan maiden kanssa. Tyhmäkin ymmärtää miksi se teki niin.

Mutta Suomi sitä vastoin kyllä suunnitteli, suunta Neuvostoliitto.

Suomen ulkopolitiikkaa, ja erityisesti valmistelut itärajalla, hyökkäystä, ei puolustamista varten, joita Saksan kenraali vielä Heinäkuussa 1939 kävi tarkastamassa, kuten Rovaniemin valmistuvaa, tärkeätä lentokenttää.

Suomi oli puolensa valinnut.

Sen Neuvostoliitto tiesi.

Suomen puu ja selluloosaporvaristolla oli paljon ennen Neuvostoliiton hyökkäystä tarkat suunnitelmat miehitetyiltä Neuvostoliiton alueilta miten puu hyödynnetään, sitten kun Saksan rinnalla sota on voitettu.

Suomen porvaristo piti Neuvostoliittoa kehittymättömänä, sekä yhteiskunnallisesti että sotilaallisesti, kuten sitä piti Saksakin.

Neuvostoliitto ei ollut valmistautunut sotaan, ja kalusto sen mukaista.

Neuvostoliitto oli kehittymättömämpi kuin muu eurooppa, sotilaallisesti. Tilanne muuttui vasta sodan kuluessa.

Suomi oli täysillä mukana Leningradin piirityksessä, Saksan rinnalla.

Mannerheim, Ryti ja Tanner yksissä tuumin antoi Saksan armeijalle luvan astua Suomen kamaralle, ohi kaikkien protokkollien. Vasta Vaasassa, eräs Eversti sähkötti Helsinkiin, kuka saatana on päästänyt Saksan Suomeen.

Maanpetoksesta oli kyse Mannerheimin ja kahden toverinsa kohdalla.

Suomen sota oli turha, ja ruumiita tuli, täysin väärän ulkopolitiikan takia.

Suomen sota- ja rintama veteraanit ovat paikkansa ansainneet. He olivat urheita. He kärsivät täysin väärän politiikan takia.

Suomen itsenäisyys säilyi vain ja ainoastaan Neuvostoliiton voitettua fasismin, Suomessakin.

Vain ja ainoastaan.

Suomen keskitysleirit ja poliittiset vankilat purettiin 1944 aikana, porvaristosta huolimatta.

Neuvostoliiton toimesta.

Tämä kaikki on vaiettu, kuten myös sekin, että Helsingissä ennen Suomen porvariston ryhtymistä Neuvostoliittoa vastaan, oli suurmielenosoitus Helsingissä, johon osallistui yli 50 000 ihmistä.

Tämä kaikki on suurpiirteistä, joihin en ole pannut nimiä, enkä päivämääriä.

Kaikki on kuitenkin tarkistettavissa. Jos vähänkään viitsitte itse kaivaa arkistoja.

Mieltäni kaivaa tänään Suomessa se, että valtamedia toistaa kaiken aikaa: ”vastuullista journalismia”, vaikka kyse on aivan päinvastaisesta. Kyse on enemmänkin, tai ainoastaan propagandasta. Totuus, se on toisarvoista, nyky Suomessa.

Sattuu tämä sitten johonkin tai ei, mutta elämme aikoja, josta minä ainakin olisin huolissani.

T: Markku Huhtala, Lempäälä

Olen käynyt melkoista keskustelua propagandaa sosialismista kirjoituksestani.

On ilmeistä, että sitä pitää jatkaa?

Eräs antoi tulla kaikki, tai ainakin lähes kaikki stereotypiat sosialismista, joita porvarillinen propaganda on kylvänyt.

Asuin Neuvostoliitossa 1985-1987. Lisäksi myöhemmin Leningradissa Kuypyshevan kadulla.

Neuvostoliitto toimi varsin hyvin aina Gorbatsovin aikaan saakka.

Sattumoisin muutin Moskovaan 1985, silloin kun Gorbatsov astui valtaan.

Ei tainnut olla ryyppymiehiä Gorba, kun alkoi kuivata Neuvostoliittoa.

Se oli virhe numero yksi. Helvetinmoinen virhe!!!!

Moskovassa sain useista kioskeista vapaasti ostaa länsimaisia lehtiä.

Ostin aamulehteä ja hesaria.

Niistä varsin usein sain lukea, ettei Neuvostoliitossa ole kaupoissa tavaraa.

Huvittuneena niistä, ostin mitä kaupoista halusin.

Niissä luki myös, että on elintarvikepula. Niistäkin huvittuneena ostin ruokaa, mitä halusin ja tarvitsin, kävin valintatalossa, jossa itse sain hyllystä ottaa ja maksaa korini kassalle.

Suomalaisissa porvarilehdissä luki ettei ole vihanneksia jne…

Kertomatta, vaikka hyvin tiesivät, että Neuvostoliitossa vihannekset myydään omissa kaupoissaan, joihin jakelu tulee vain tiettyyn aikaan päivästä, ja myydään nopeasti loppuun. Jäljelle jää jokin kuiva porkkana…joita sitten Suomen turisti käy ihmettelemässä ja tekemässä johtopäätöksensä.

Sosialismi ei ole eikä tule raha- eikä kulutusyhteiskunnaksi.

Ympäristö kiittää.

Mutta entäpä kapitalismi? Se ei mitenkään kykene ratkaisemaan ympäristölle katastrofaalisia ongelmiaan.

Syy on tuotantotavassa.

Kapitalismissa tuotanto perustuu yksityiseen omistukseen, joka perustuu kilpailuun, jossa ympäristö jää aina toiseksi.

Olkoon vaan kapitalismi liberaalinen demokratia, mutta miten ihmiskunta selviää?

Venäjä oli ennen vallankumousta 1917 vahvasti feodalismiin (maaorjuus) perustuva vanhakantainen yhteiskunta, kapitalismia oli vain vähän, Suomi Venäjän pieni osanen.

8 tunnin työaika, maareformi ja irtautuminen ensimmäisestä maailmansodasta olivat työtätekevän Venäjän kansan tunnukset, joita porvarit eivät lupauksistaan huolimatta toteuttaneet.

Sosialistinen vallankumous oli uutta, oikeudenmukasempaan yhteiskuntaan suuntaava, jossa suuri enemmistö, eli työväki, köyhälistö ja pien- ja keskimaatalonpojat ottivat vallan.

Vallankumouksen into levisi Venäjän rajojen ulkopuolellekin, moneen maahan, yhtenä Suomi.

Vapaus veljeys ja tasa-arvo.

Ei tullut kissalle takkia, sanoo kapitalisti…

Yksityiseen omistukseen perustuva yhteiskuntajärjestys oli sotinut itsensä väsyksiin, jossa työväki pistettiin sotimaan ja omistava pieni luokka napsi edut.

Niin oli ollut, ja niin kapitalisti halusi sen edelleenkin olevan.

Sosialismin tulo tuli suureksi esteeksi kapitalismin laajentumiselle väkivalloin.

Sosialismin perusta on yhteiskunnallinen tuotanto. Se ei tarvitse sotia, jotka tuhoavat eniten luontoa ja luonnonvaroja.

Sosialismi, erona kapitalismiin on paljon tasa-arvoisempi ja oikeudenmukaisempi yhteiskunta.

Neuvostoliitto sen osoitti. Sosialismi on paljon mahdollisempi yhteiskunta kuin kapitalismi, ihmiskunnan selviytymiseen tulevaisuuteen.

Yhteiskunnallinen tuotantotapa. Yhteiskunnallinen omistus. Sitä on sosialismi.

Ja ihmiskunta pelastuu luonnon ohella.