Jorma Melleri on mielikriitikkoni kirjallisuuden saralla. Helppolukuinen, kansantajuinen, ei ole hänellä tarvetta briljeerata hienoilla sanoilla ja kielen koukeroilla. Vastikään hän Uuden Suomen Vapaavuorossa ruoti Nobelkirjailija Svetlana Aleksijevitsin teosta Neuvostoihmisen loppu. Kannatanee lukea jos venäläisyys kummastuttaa.
Venäjä on ihmeellinen maa, loppuviimeksi arvaamaton. Melleri kirjoittaa kirjan tiimoilta: ”Venäjällä viidessä vuodessa voi muuttua kaikki, mutta kahdessasadassa vuodessa ei muutu mikään.” Eikös olekkin sattuvasti sanottu!
Maailmalla kummastellaan kun hirmuhallitsija Stalinin suosio Venäjällä on kovassa kasvussa. Stalinia kehutaan ja demokratia ei kiinnosta, kirjassa muudankin haastateltava toteaa että Venäjällä on oltava sellainen komento että iho nousee kananlihalle ja selkäpiitä karmii. Sanotaan että venäläinen kaipaa vahvaa johtajaa ja tätähän historia vahvasti todistaa, on tsaarien aika, sitten Stalin ja nyt Putin, ikinä ei ole kokeiltu länsimaisen oloista kansanvaltaa, demokratiaa.
Melleri toteaa että Venäjän nykymenoa ei tarvitse hyväksyä, mutta olisi hyvä tietää miten nykyiseen Putinin aikaan on tultu. Ja näinhän se, helppo on vaan pintailmiöiden pohjalta moittia jaksamatta perehtyä että miksi on niin kuin nyt on.
Maantieteellisistä syistä se mitä Venäjällä tapahtuu on meille tärkeää, pitäisi ymmärtää, reagoida Putinin edesottamuksiin ymmärryksellä, toki mielistelemättä. Venäjän edesottamukset pahimmillaan saattavat olla kohtalokkaita suomalaiselle elämänmuodolle. Tämän 700 sivuisen opuksen lukeminen saattaisi tuoda taustaa pohdinnoissa kun ihmettelemme maittemme ja kansalaistemme erilaisuuksia ja naapurimaamme syvintä olemusta. Niin paljon kiinnostuin kirjasta että ehkä otan ja varaan sen kirjastosta.
Tämä nyt oikeastaan oli vain täky aiheesta kiinnostuneelle minkä aikani kuluksi kirjoitin kun tällä hetkellä täällä pinnalla olevat useimmat aiheet ovat jo mielestäni läpipureskeltuja, jos vähänkin kiinnostaa kannattaa lukea Mellerin arvio kirjasta.
