Jorma Melleri on mielikriitikkoni kirjallisuuden saralla. Helppolukuinen, kansantajuinen, ei ole hänellä tarvetta briljeerata hienoilla sanoilla ja kielen koukeroilla. Vastikään hän Uuden Suomen Vapaavuorossa ruoti Nobelkirjailija Svetlana Aleksijevitsin teosta Neuvostoihmisen loppu. Kannatanee lukea jos venäläisyys kummastuttaa.
Venäjä on ihmeellinen maa, loppuviimeksi arvaamaton. Melleri kirjoittaa kirjan tiimoilta: ”Venäjällä viidessä vuodessa voi muuttua kaikki, mutta kahdessasadassa vuodessa ei muutu mikään.” Eikös olekkin sattuvasti sanottu!
Maailmalla kummastellaan kun hirmuhallitsija Stalinin suosio Venäjällä on kovassa kasvussa. Stalinia kehutaan ja demokratia ei kiinnosta, kirjassa muudankin haastateltava toteaa että Venäjällä on oltava sellainen komento että iho nousee kananlihalle ja selkäpiitä karmii. Sanotaan että venäläinen kaipaa vahvaa johtajaa ja tätähän historia vahvasti todistaa, on tsaarien aika, sitten Stalin ja nyt Putin, ikinä ei ole kokeiltu länsimaisen oloista kansanvaltaa, demokratiaa.
Melleri toteaa että Venäjän nykymenoa ei tarvitse hyväksyä, mutta olisi hyvä tietää miten nykyiseen Putinin aikaan on tultu. Ja näinhän se, helppo on vaan pintailmiöiden pohjalta moittia jaksamatta perehtyä että miksi on niin kuin nyt on.
Maantieteellisistä syistä se mitä Venäjällä tapahtuu on meille tärkeää, pitäisi ymmärtää, reagoida Putinin edesottamuksiin ymmärryksellä, toki mielistelemättä. Venäjän edesottamukset pahimmillaan saattavat olla kohtalokkaita suomalaiselle elämänmuodolle. Tämän 700 sivuisen opuksen lukeminen saattaisi tuoda taustaa pohdinnoissa kun ihmettelemme maittemme ja kansalaistemme erilaisuuksia ja naapurimaamme syvintä olemusta. Niin paljon kiinnostuin kirjasta että ehkä otan ja varaan sen kirjastosta.
Tämä nyt oikeastaan oli vain täky aiheesta kiinnostuneelle minkä aikani kuluksi kirjoitin kun tällä hetkellä täällä pinnalla olevat useimmat aiheet ovat jo mielestäni läpipureskeltuja, jos vähänkin kiinnostaa kannattaa lukea Mellerin arvio kirjasta.
Stalin oli oiva tyyppi, tapatti enemmän venäläisiä kuin kukaan muu hallitsija siellä.
Sekin kirja kannattaa lukea. Myös minun kirjani Imperialistinen Roistovaltio kannattaisi lukea. Tein suurimman työn puristaessani kirjani väkisin puoleen sen kirjan sivumäärästä. Kirjoitetun deletoiminen on raskasta työtä.
Nautin kovasti sellaisista journalistisista operaatioista joissa avataan venäläisten sielunmaisemaa ja taustoja, ei vain tyydytä haukkumaan yksittäistä ongelmaa tai ihmistä. Maailma on kenties avoimempi kuin koskaan mutta kansalliset piirteet ovat jopa EU-maissa erittäin vahvoja. Ehkä aiemmin niitä seurasi 95% kansasta, nyt 90%, mutta paljon silti.
Ja tällä samalla logiikalla pitää Venäjästä ymmärtää että sitä voi käsitellä Venäjän näkökulmasta, ei Suomen tai muiden maiden. En väitä tätä ymmärrystä omaavani, mutta koitan pitää mielen nöyränä.
Tämän sanottuani, Suomen asiaa on käsiteltävä Suomen näkökulmasta. Vaikka esimerkiksi sotilaallinen uhittelu olisi Venäjällä ja Venäjän näkökulmasta ihan okei, sitä ei tarvitse Suomeen kohdistuessa katsoa yhtään läpi sormien.
On demokratiassa omat huonot puolensa ja heikkoutensa. Esimerkiksi ihmiset äänestää demareita ja vihreitä.
Diktatuurissa valtio määräisi ketä saat äänestää ja ei siinä ole sitten kun yhden suunnan valinta onko sekään oikea tapa tuskinpa on terv tepivaari
Neuvostoliitosta eroon pääseminen kestää vähintään yhtä kauan kuin se oli olemassa, totesi joskus jo edesmennyt venäläinen, vähintäänkin kohtuullisen viisas mies ja se saattaa hyvin pitää paikkaansa.
Edelliseen kun vielä lisätään se historiallinen näkökulma, että paljonko Neuvostoliitto sitten loppujen lopuksi erosi tsaarien aikaisesta Venäjästä niin ehkä muutoksen tuulet puhaltavat samaan aikaan sekä vaimeina, että hitaasti.
Venäjä on kuitenkin monella tapaa hyvin mielenkiintoinen ja varsinkin hyvin monitahoinen maa, pelkästään maan koko ja väestön kirjo asettavat tällaisen tavallisen tallaajan kapasiteetille haasteita.
Putin ei ole Venäjä, eikä venäläiset ole Putineita.
Todellinen poliittinen mielenkiinto on Venäjällä on melko alhaista, joka samalla mahdollistaa juuri Putinin kaltaisen hallinnon toiminnan. Isolle osalle ihmisiä arkinen toimeentulo on vie kaiken sen energian ja ajan joka on käytettävissä ja isolle osalle myös hallinto näyttäytyy jonain,ihan fyysisestikin kaukaisena toimijana, jolta ei paljon odoteta, eikä siihen niinkään sen vuoksi kiinnitetä huomiota.
No tämä nyt oli tällaista yksinkertaisen ihmisen ajattelua itänaapurista.
Juolahti aiheen tiimoilta mieleeni ilkeämielinen hokema ”Ryssä on ryssä vaikka voissa paistaisi”. Siinä lie taustana monenkin mielestä että venäläinen on jotenkin huono tai paha, epäluotettavakin. Mutta nyt kun hieman pintaa enemmän on kallistanut ajatustaan venäläisen ihmisen taustaan niin ehkä hokeman kaiku ei olekkaan negatiivinen vaan aivan objektiivinen. Vuosisadat ovat muovanneettavallisen rivivenälisen kovassa komennossa sellaiseksi kun se nytkin aikanamme on. Siis ihan samanlailla kun meistä aika on hionut suomalaisen (tsuhnan).
Venäläisistä suorin lainauksin ja tarkoin lähdeviittein:
http://jput.fi/Murhanhimoiset_venalaiset.htm
Venäläinen on edelleen yhtä reilu kuin on olut n 500 vuotta. Imperialistinen joka hyökkää jatkuvasti naapurimaitaan kohden. Ei mitään uutta taivaan alla. Sillä ei ole mitään väliä kuka siellä on johdossa, liekkö jokin perimä, dna, mikä lie kun ajattaa väkivaltaan aina.
Nykyvenäjällä ei sallita oppositiota ja se on osin hyvä vai onko sittenkään?
Jos oppositiossa on kommarit, islamistit, liberaalit ja feministit niin ehkä on ihan hyvä että ei ole oppositiota.
Hyvä että on välillä jotain muutakin aiheena, vaikka en minä osaa tästä mitään sanoa. Vaihtelua kuitenkin, kaiken keskellä.
Venäjä, Venäjä, Venäjä 🙂