Hesari julkaisi tutkimuksen antisemitismista nyky-Euroopassa. Tutkimuksen mukaan se on kasvussa. Uhka ei kuitenkaan tule enää vain natseilta vaan pääasiassa muualta:
”31 prosentissa vakavimmista häirintätapauksista tekijä oli uhrille tuntematon. Sen jälkeen yleisintä oli, että tekijä oli äärimuslimi (30 prosentissa tapauksista) tai vasemmistolaisesti ajatteleva ihminen (21 prosenttia). 13 prosenttia häirintään syyllistyneistä oli vastaajien mukaan oikeistolaisia.”
Mielenkiintoista on, että nykyisin antisemitismi on enemmän äärivasemmiston kuin äärioikeiston heiniä. Syynä tähän on ns. intersektionalismi, jossa kaikki ”sorretut” ovat samalla puolella, esimerkiksi ”sorrettu” työväki, naiset, mustaihoiset ja ”palestiinalaiset”.
Lainaan verkkolehteä ”Vapaa sana” joka -ainakin julistaa- olevansa liberaali verkkolehti.
”Intersektionaalisuus nojautuu marxilaiseen Standpoint-teoriaan, jonka mukaan sorretumman tahon näkökulma on objektiivisempi ja todenmukaisempi. ”
Ja koska vasemmisto pitää ”Palestiinalaisia” sorrettuina, niin se asettuu tukemaan jopa täysin taantumuksellisia ääri-islamilaisia järjestöjä, kuten Hamasia ja Hizbollahia, demokraattista Israelia vastaan.
Lainaan edelleen ”Vapaata sanaa”:’
”Uusantisemitismi tarkoittaa juutalaisvastaisuutta, joka ilmenee Israelin ja sionismin vastustuksena. Näin legitimoidaan perinteinen juutalaisten demonisointi uudessa muodossa. Uusantisemitismiä harjoittavat äärivasemmisto, nationalistit ja radikaali islamismi. Ilmiöstä tekee juutalaisvastaisuutta se, että siihen usein liittyy juutalaisten yksilöiden tai juutalaisten symbolien kimppuun hyökkäämistä sekä vanhojen juutalaisvastaisten uskomusten esittämistä, jopa ”Siionin viisaiden pöytäkirjojen”, jotka ovat tsaarin poliisin väärennös. ”Bernard Lewisin mukaan uusantisemitismi on antisemitismin kolmas muoto uskonnollisen ja rodullisen antisemitismin jälkeen.”
Itseasiassa vasemmiston antisemitismillä on myös pitkät historialliset juuret ajalta jolloin Neuvostoliitto tuki arabimaita, jotka kärsivät naeuvostoaseineen kuitenkin kirvelevän tappion ns. Kuuden päivän sodassa vuonna 1967. Tuon sodan jälkeen juutalaisia alettiin vainota kommunistisessa Puolassa; juutalaiset menettivät työ- ja opiskelupaikkansa, joissain tapauksissa jopa asuntonsa, lasten kouluarvosanat pudotettiin jne. Seurauksena oli, että kaikki noin 20 000 juutalaista muutti maasta, mm. Israeliin, USA:han ja Ruotsiin.