Tekijä: Tarmo V. Törnroos

Onko Suomestakin tulossa diktatuuri. Nykyisen pääministerin johtamistyyli -ja keinot kertovat halusta yksinvaltaan. Pelottelu ja uhkailu ovat vanhoja diktaattoreiden käyttämiä keinoja hallita. Kiky-sopimuskin saatiin hyväksyttyä pitkin hampain ay-liikkeen puolella vasta sen jälkeen, kun päämisteri uhkasi lain säädännön avulla hoitaa asiat haluamallaan tavalla eli kävellä yli ay-liikkeen. Tuolloin pääministeri oli luvannut ay-väelle heidän tulkintansa mukaan, että hallitus kunnioittaa jatkossa kolmikantaista valmistelua työehtoasioissa.

Mutta kuinkas kävi? Ei kulunut aikaa, kuin tovi, niin jo hallitus alkoi valmistella lakia, jolla muutetaan irtisanomisperusteita niin, että pienissä yrityksissä irtisanominen olisi helpompaa, kuin suuremmissa yrityksissä. Tämä nostatti vastalauseiden tulvan ay-väen piirissä laajasti ja kun pääministeri ei suostunut keskeyttämään ko. lain valmistelua alkoi ay-väen pistelakkoilu.

Ay-väen piirissä pidetään päämisterin toimintaa yrityksenä murtaa koko ay-toiminta Suomessa ja ottaa siten valtaa itselleen yhä enemmän.

Miten kävisi, jos Suomessa loppuisi ammatillinen järjestäytyminen ja duunareilla ei olisi enää ketään, joka valvoisi heidän työehtojaan palkat mukaan lukien. Kävisi kuten työnantajat toivovat, sillä se loisi tilanteen, jossa työnantajat sanelisivat palkat ja muut työehdot. Duunarit joutuisivat samaan jamaan, kuin mm. Aasiassa kerrotaan olevan. Pienet palkat ja pitkät työpäivät. Suomessa palattaisiin aikaan noin sata vuotta sitten. Sadan vuoden takaiset muistot Suomesta ei vät ole miellyttäviä.

Jos porvarihalitukset saavat jatkaa hallitsemista Suomessa, niin em. tulevaisuuden kuva on mahdollista varsinkin, jos pääministerinä saisi jatkaa Juha Sipilä.

Niin kauan, kun Suomen perustuslaki on voimassa (sitäkin Sipilä on halunnut kopeloida) on kuitenkin vielä toivoa. Seuraavat eduskuntavaalit ovat vajaan puolen vuoden kuluttua. Mitä nämä tämän hetken kärhämät vaikuttavat vaaleihin jää nähtäväksi, mutta Kepu v oi joutua kärsimään jääräpäisen ja poliittisesti tyhmän puheenjohtajansa toiminnan takia.

Jos hallitusvalta vaihtuu siten, että demarit ovat seuraavassa hallituksessa, niin sillä hallituksella on kaikki valta kumota Sipilän hallituksen aikaansaamat lait. Se on tämän lorun loppu, kun kun kolmikantainen lain valmistelu ei miellyttänyt Sipilää.

jk. Kaikki kommentit, joissa mennään henkilökohtaisuuksiin poistetaan.

 

Nyt käydään Suomessa taistelua siitä voiko työkansa enään luottaa porvareihin (ent. lahtareitten jälkeläisiin) missään asiassa. Kun porvarit istututtivat pääministeriksi poliittisesti kokemattoman ent. yrittäjän ja monimiljonäärin Juha Sipilän, oli se kuin lähtölaukaus nykyiselle kehitykselle. ”Työllisyys” oli se iskusana, joka saatiin kuulla pääministerin suusta hy vin usein ja se varjolla alkoi tapahtua. Toinen iskusana pääministerillä oli ”kilpailukyky”. Vienti takkuili, kun vahva euro jarrutti vientiämme. Kilpailukykyä piti saada, jotta vienti vetäisi ja työllisyys paranisi. Mikä neuvoksi.

Ennen vanhaan , kun Suomella oli oma valuutta markka se devalvoitiin eli markan arvoa alennettiin suhteessa muihin valuuttoihin. Näin vientihintamme alenivat ulkomailla ja vienti alkoi vetää.

Mutta Suomi ei voi devalvoida euroa. Siksi on tehtävä sisäinen devalvointi, jolla on samat tavoitteet, kuin ulkoisella devalv oinnilla. Se tarkoittaa, että palkkoja on alenettava ja muita työehtoja heikennettävä, kuten työaikaa pidennettävä. Samalla sosiaaliturvaa alettiin ajaa alas.

Sisäinen devalvointi sattuu pahiten työkansaan siis vähempiosaisiin. Köyhyys on lisääntynyt Suomessa. Vanhukset voivat huonosti hoidon takkuillessa. Pienipalkkaiset pätkätyöt ovat vallanneet työmarkkinat ja todellinen työllisyyden nousu on tilastokikkailua. Samaan aikaan yritysten voitot ovat kasvaneet ja osakkaille jaettavat osakepotit ovat kasvaneet joka vuosi. Tässä on villakoiran ydin.

Kun nyt porvarihallitus Sipilän johdolla yrittää vielä valtakautensa loppupuolella heikentää työehtoja ei työkansa ja heidän etujärjestönsä ay-liike voi muuta, kun panna kova kovaa vastaan. Sipilän tarkoituksena on myös samalla, kun se devalvoi sisäisesti murentaa ay-liikkeen sopimusoikeutta työehtoasioissa.

Miten tästä pattitilanteesta päästäisiin? Siten kuin ay-liike on on esittänyt. Palataan kolmikantaiseen valmisteluun puhtaalta pöydältä, joka edellyttä, että hallitus lopettaa irtisanomisheikennyslain valmistelun. Sen luulisi olevan helppoa, kun lakiesitys ei ole vielä eduskunnassa. Ainoa este on pääministerin arvovalta, mutta paljon suurempia asioita ovat entiset päämiehemme tehneet arvovaltansa kustannuksella. Kysymyksessä on Suomen ja sen kansan elämä ja tulevaisuus. Sen rinnalla yhden miehen arvovalta ei paljoa paina.

Nyt on tullut raja vastaan. Jos Pirkan Blogit sallii tällaisen kirjoittelun, kun muuan Putkinen on tänne kirjoittanut, niin se on osoitus siitä, että Pirkan Plogit on samaa mieltä, kuin muuan Putkinen.

Janitzkin voi pian saada seuraa kiven sisällä.

MV-lehden päätoimittaja sai 1 vuoden ja 10 kuukauden pituisen ehdottoman vankeustuomion vihan lietsonnasta ja valhekirjoittelusta. Se on paljon kovempi rangaistus, kuin esim. raiskauksista on saanut puhumattakaan lapsiin sekaantumisista.

Nyt on siis ”hinnoiteltu” vihapuheet ja valehtelut. Mutta vasta alimmassa oikeusasteessa. Todennäköistä  on, että juttu jatkuu hovioikeudessa ja vasta korkeimman oikeuden päätös aikanaan määrittelee rangaistustason nettikirjoittelusta.

Liika on liikaa, mutta kohtuus on liian vähän, sanoi aikanaan Tippavaaran vanha isäntä. Oliko Janitzkin tuomio liian kova? Monien mielestä oli. On selvää, että paskan puhuminen ja kirjoittaminen lähimmäisestä on tuomittavaa, mutta toisaalta tiettyyn rajaan asti sananvapaudella on myös sijansa. Kun kyseisessä tapauksessa oli vihapuheen kohteena Ylen toimittaja, niin kysyä sopinee, oliko mainittu toimittaja itse syyllistynyt johonkin ylilyöntiin, joka sitten sai Janitzskin kirjoittelemaan mitä kirjoitti.

Oliko Janitzkin oikeudenkäynti tiettyjen tahojen masinoima oikeusprosessi tarkoitettu hillitsemään tai peräti lopettamaan kaikki negatiivinen kirjoittelu netissä esim. valtaeliitin sanomisista tai tekemisistä?  Oliko varsinainen tarkoitus sananvapauden rajoittaminen? Urkintalaki ja monet muut hankket ovat selvä osoitus, että sananvapautta haluttaisiin rajoittaa, joka olisi kuolinisku demokratialle.

 

Eduskunta on hallituspuolueiden kansanedustajien äänillä puoluekuriin vedoten äänestänyt hallitukselle luottamuksen asiassa, joka on vielä keskeneräinen. Hallitus sai siis jo etukäteen luottamuksen ns. potkulaista, joka ei ole vielä edes eduskunnan käsittelyssä.

On ennen kuulumatonta, että hallitus haluaa varmuuden ehdottamansa lain läpimenolle ennen, kuin lakiesitys on eduskunnassa.

Mitä sanovaat valtiosääntöasiantuntijat ja Sipilän uskonveli oikeuskansleri?

Se on ainakin varmaa, että nyt kovenee panokset myös ay-väen puolella. Saa nähdä vältytäänkö ammuskelusta?

Kun porvarihallitus vahvistettuina loikkareilla nyt tekee kaikkensa murtaakseen ammattiyhdistysten oikeuden tehdä työehtosopimuksia on se niin iso asia Suomessa, että siitä ei nyt vähällä selviä Sipilän hallituskaan. Yli miljoonan jäsenen SAK pitää nyt näyttää joukkovoimansa politiikan diletantille Sipilälle.

EU on teettänyt kannatusmittauksen jäsenmaissa. Noin 60% jäsenmaiden kansalaisista katsoo EU:n olleen hyödyksi maalleen. Suomen kansalaiset myötäili EU-maiden keskiarvoa.

Menemättä yksityiskohtiin tutkimuksen kysymyksistä voitanee todeta, että, että tuossa n. 60 prosentissa EU-myönteisiä on suurin osa sellaisia kansalaisia, jotka eivät tiedä juurikaan mitään EU:sta tai tietää vain hyvin vähän. Useimmat meistä tavallisista tallaajista muodostaa käsityksensä EU:sta median ja erikoisesti Ylen uutisoinnin perusteella. Yle onkin ottanut paikkansa hallituksen äänitorvena ja EU:sta kerrotaankin Ylessä vain myönteisiä asioita ja haastatellaan vain EU-myönteisiä ns. asiantuntijoita.

EU:sta olisi medialla paljonkin kielteistäkin kerrottavaa, jos halua ja taitoa tehdä tutkivaa journalismia olisi. Esim. se, että EU:n parlamentti ja koko raskas koneisto siirretään säännöllisesti Brysselistä Ranskan Strasbourgiin ja takaisin Brysseliin maksaa maltaita ja varmasti kiinnostaisi meitä veronmaksajia. Miksi näin? Vain siksi, että Ranska pitää kiinni saavutetusta edusta, joka on syntynyt jo silloin, kun EU:ta oltiin perustamassa maksoi, mitä maksoi.

Vastaavanlaisia suuria rahareikiä on paljon EU:ssa, joista kansalaiset eivät tiedä mitään. Siksi pieni Suomikin maksaa EU:lle jäsenmaksua vuosittain yli puoli miljardia euroa. EU-n erilaisia tukia anotaan miljarditolkulla väärin perustein ja suorastaa vilpillisin keinoin. Näitä EU:n kuppaajia ovat erikoisesti Välimeren maat ja itä-Euroopan uudet jäsenmaat.

EU:n sääntöjä noudattavat vain Pohjoismaat, kun huomioidaan, että Saksa ja Ranskakin ovat rikkoneet euron vakausssopimusta ilman sanktioita.

Miksi niin monet v anhat konkaripoliitikot, jotka ovat jo lopettaneet politikoinnin kotimaassa  lähtevät innolla ehdokkaaksi EU:n parlamenttiin? Viimeksi Suomessa Kepun vanha konkaripoliitikko Mauri Pekkarinen on ilmoittanut asettuvansa ehdolle ensi kevään EU-parlamenttivaaleissa. Miksi? Ensinnäkin mepin työ on vapaata. Voit itse päättää missä miloinkin olet. Erittäin hyvä palkka ja erilaisia korvauksia maksetaan avokätisesti. Matkustelu on mepille ilmaista ja meppiä ei valvo kukaan. Kuka vaan ottaisi tällaisen duunin vastaa. Rahaa tulee ovista ja ikkunoista ja työpanoksesta päättää meppi itse.  Ei siis ihme, että konkaripolitikot mielellään jäähdyttelevät uraansa ruhtinaallisilla tuloilla ja eläke-eduilla.

Jos monet kielteiset ilmiöt EU:ssa olisivat kansalaisten tiedossa, niin EU-kannatus voisi olla paljon alle 50 prosentin.

Arkadianmäen teatteri esitti tänään farssidraamakomedian, jonka oli ohjannut pääministeri miljonääri Sipilä. Hän, joka on kuvitellut olevansa Oy Suomi Ab:n toimitusjohtaja, mutta on todellisuudessa demokraattisen tasavallan Suomen pääministeri.

Näytelmän juonen oli juonitellut itse pääministeri Kepun sylttytehtaan avustamana. Juoni oli siinä, että pääministeri yritti vierittää ay-liikkeen vastapuoleksi eduskunnan, kun hallituksen voimat alkoivat uupua. Mutta juoni meni pahasti poskelleen, kun oppositio vyörytti esiin paljon asioita, joita hallitus ei ole toteuttanut, vaikka ne on kirjattu hallitusohjelmaa.

Pääministeri ei voi ylpeillä saavutuksillaan. Kahtia jakautunut kansa muistuttaa meitä sadan vuoden takaisista tapahtumista. Hallitus ja sen pääministeri on yksin syyllinen kansan jakautumiseen jälleen tavalla, joka voi pahimmillaan jäädä pitkäkestoiseksi rasitukseksi eri eturyhmien kesken.

Kun politiikassa kokematon Sipilä istutettiin pääm inisteriksi ei kukaan osannut aavistaa, että hän jää historiaan Suomen kansan jakamisesta kahtia, jossa työ (duunarit) ja pääoma (porvarit) taistelevat keskenään, kuten ennen vanhaan surullisin seurauksin.

… vai onko niin?

Jos vaikeneminen on kultaa, niin tänään on eduskunnassa sitten hyvin hiljaista. Vai onko ministereille ja kansanedustajille puhuminen kultaa ja vaikeneminen hopeaa?

Ainakin pääministeri puhuu tänään eduskunnassa, kun hän antaa hallituksen tiedonannon, joka jo tiedetään on pelkkää farssia vakavalla asialla. Ei tarvinne olla ennustajaeukko, kun tietää, että ei kansanedustajat voi vaieta kuultuuaan pääministerin tiedonannon vaikka se olisikin kultaa. Siis ainaskin opposition kansanedustajat tyytyvät tänään hopeaan. Hoppee ei oo häppee, sanotaan olympiakisoissa. Miksei sitten Suomen eduskunnassa.

Siis otsikoitu hokema on peestä. Joskus puhuminen on kultaa ja vaikeneminen on hopeaa ja joskus taas päinvastoin. Sekä puhumalla, että kuuntelemalla ihminen kohtaa toisen ihmisen.  Se miten sanoja ja hiljaisuutta käytetään, vaikuttaa kohtaamisen laatuun. Siihen onko se tasa-arvoista, alistuvaa vai alistavaa.

Anteeksi. Kiitos. Molemmat ovat suositeltavia sanoja eikä niitä tarvitse säästellä.

Tiesivätkö Kepun jäsenet, kenen he valitsivat puheenjohtajakseen, kun he valitsivat Sipilän? Eivät tienneet. Sipilä viis veisaa puolueesta hän halusi vain päästä valtaan. Vallanhimo on paha tauti. Sitä ovat sairastaneet monet historiasta tunnetut tyypit alkaen Napoleonista  aina Hitleriin ja Staliniin. Tyypillistä näille vallanhimoisille tyypeille on, että he keinoja kaihtamatta runnovat tiensä tavoitteisiinsa.

Sipilä on kehittänyt oman tapansa käyttää valtaa. Ensinnäkin se perustuu lestadiolaisten tapaan hallita joukkoja. Pelottelu ja uhkailu ovat paljon käytössä. Kun pelottelu ja uhkailu ei aina auta on Sipilä kehittänyt keinon, millä yrittää hallita joukkoja. Se keino on keksiä ongelmia valmiisiin ratkaisuihin.

Parhaillaa näytellään Suomessa surkuhupaisaa näytelmää, jonka on käsikirjoittanut ja ohjannut  Sipilä, joka myös näyttelee pääosaa näytelmässä.

Syy miksi nyt pannaan koko maa sekaisin on irtisanomiskiista pienissä yrityksissä. Siihen on ollut jo pitkään valmis ratkaisu, mutta se ei ole kelvannut Sipilälle, hän kun haluaa määrätä ja käyttää valtaansa sairaalloisesti.

Muita vastaavia esimerkkejä on Sipilän valtakaudelta. Sote olisi ollut jo valmis pitkän aikaa, jos Sipilä olisi hallitustaipaleensa alussa aloittanut parlamentaarisen valmistelun sen sijaan, että teki lehmänkaupat Kokoomuksen kanssa.

Timo Soinin kulunutta hokemaa muotoillen voi sanoa, että ”missä Sipilä, siellä aina ongelma”.

Pääministeri kyllä myönsi, että ay-väellä on oikeus poliittisiin lakkoihin, mutta myöntäminen oli vahvasti ehdollinen. Kun pääministeri nyt yrittää siirtää konfliktin ay-väen kanssa hallitukselta eduskunnalle kepulikonsteilla, niin hän edellyttää, että lakot loppuvat.

Tärkeätä on huomata, että ay-väki ei lakkoile työllisyyden parantamisen vuoksi, vaan ainoastaa irtisanomisten helpottamista vastaan pienissä yrityksissä. Pääministeri siis haistattaa paskat siitä, mistä todella on kysymys.

Pääministeri on vanha juonittelija. Hän on juonitellut  omia miljooniaan veroparatiiseihin kirjekuorien avulla site, että rahoja verotetaan vasta sitten, kun niitä ottaan käyttöön. Niin kauan, kun pääministerin miljoonat pysyvät kirjekuorissa ne ovat Suomen verottajan ulottumattomissa. Sitä voisi hyvällä syyllä sanoa veropakolaisuudeksi. Suomen pääministeri veropakolaisena jakelee neuvoja ay-väelle.

Nyt odotetaan suurta mielenosoitusta Helsinkiin ehkä keskiviikkona, kun Sipilä antaa eduskunnalle tiedonannon, jossa ay-väki kertoo Sipilälle ja Kepulle mitä mieltä he ovat Sipilän hallituksesta.

Ei ay-väki voi ja saa jättää asiaa senkään jälkeen, jos hallitus saa luottamuksen eduskunnalta. Vanha sääntö on edelleen voimassa: kun lyödä ei saa ja puhe ei auta, niin PERSETTÄ PENKKIIN!