Sopivan mansellismielinen blogialusta
No kertoja tuli tuohon välipalaan ensimmäinen toinen ja viimeinen kerta
Ostin tuollasta kaurvälipalaa toinen meni viemäriin eli bio roskapussiin en voi sanoa mistään maku nautinnoksi
Jotenka voi sitten puolustaa kuka haluaa minä en ostele mautonta kauravälipaa
Toisaalta en huoli edes ilmaiseksi tuotetta jossa maku oli lähinnä no olkoot sanomatta seommoro tepvaari Kirjoitti Teuvo Mast
Tuntemattomassa sotilaassa oli kuolemattomia lauseita, eleitä, ilmeitä ja kohtauksia. 2000-luvun tuntemattomassa ei ole mitään glamouria, siinä karisee kliseet ja vastarinta.
Miehet pystyyn maastosta ja kantamaan tulijoiden laukkuja hotelleihin ja motelleihin joissa odottaa taas täysi ylläpito, vaikka puurokin voisi olla parempaa…
Pekka Haavisto: Järjestöt varautuvat 100 000 pakolaisen tuloon Syyrian kurdialueelta https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006268581.html
Kuinka paljon olisi yhdysvaltalaisia sotilaita säästynyt ja kuinka nopeasti Saksa olisi kaatunut jos nämä ratkaisevat taistelijat olisivat paikalla olleet. Ei ihme ettei Trump heitä nyt auta vaikka ovat heidän liittolaisiaan.
Harva itkee kun kuulee Venezuelan diktaattorimaisen johdon menettävän käyttöoikeuden Adoben graafisiin sovelluksiin. Tuskin suurta murhetta tulee siitäkään tiedosta, että sulku koskee myös oppositiota. Periaatetasolla tämä on kuitenkin yksi lisänaula arkkuun, jossa haudataan Yhdysvaltain johtoasemaa tietotekniikassa.
Nauloja kerääntyy
Eniten on täällä main keskustelu Huawein joutumisesta kauppasodan välineeksi. Muutakin on toki tapahtunut. Tällä hetkellä väännetään kovasti oikeudesta ilmaista poliittisia mielipiteitä verkkopeleissä, kun amerikkalaisten pelitalojen on valittava Kiinan sääntöjen noudattamisen ja sosiaalisen median rauhoittelun väliltä. Eurooppalaisten toimijoiden pilvipalveluja on myös ajettu alas ilman varoitusta – tosin useimmiten on kyse tahoista, joiden toimintaa ei paljon kannata puolustella. Niin arabimaissa kuin Venäjälläkin toimivien toisinajattelijoiden pääsyä viestimiin on myös rajoitettu Yhdysvalloista käsin. USA:n nykyjohdon ajama sota Internetissä ilmaistavaa seksuaalisuutta vastaan on johtanut myös seksuaalisen väkivallan uhrien avun vähenemiseen ja seksivalistuksen katoamiseen verkosta. Tässä on paljon pieniä asioita, yksittäin melko mitättömiä, mutta niistä alkaa kerääntymään uhkaavaa listaa. Vaikutukset alkavat kertaantumaan.
Toisaalta on kyse riskiarvioinneista. Yhä useampi globaali toimija alkaa epäilemättä pohtimaan johtokuntien pöydissä ”voisimmeko olla seuraavana” ja luomaan tältä pohjin riskianalyysejä. Jenkkitoimijat menettävät pisteitä vertailussa. Toisaalta on kyse maineesta: oli kyse sitten lenkkareista tai älypuhelimista, amerikkalaismerkit ottavat rajusti takkiin Kiinan lisäksi muillakin kaukoidän markkinoilla. Toisaalta kyse on maineesta: amerikkalaismerkkien käyttö osana liiketoimintaa voidaan joissain kohdin nähdä jo mainehaitaksi. Myös poliittinen epävakaus on ajoin puheena, Trump voisi teoriassa vaikkapa suuttua Alma Medialle tai Yleisradiolle maineensa mustamaalaamisesta ja sulkea näiden firmojen toiminnan täysin, niiden tekniikan ollessa nykyään täysin USA:n hallinnassa. Toki riski tälle pyöristyy nollaan, mutta Trumpin epävakaus aletaan laskemaan poliittiseksi riskiksi yhä useammin. Viimeisenä listaisin ympäristöarvot, sillä moni yhdysvaltalaisyritys pyörii paljolti hiilivoimalla ja muutoinkin surkealla ympäristövastuulla. Tämäkin voidaan nähdä maineriskinä. Tietenkään en väitä kiinalaisilla olevan tässä yhtään paremmin asioiden, mutta EU:sta löytyy positiivisempia optioita. Listaa voisi sinänsä jatkaa pienin esimerkein sieltä täältä, mutta idea selvinnee.
Edelleen, kyse on pienistä asioista, pienistä riskeistä, mutta kaiken kaikkiaan epävarmuus on livahtanut sekaan yhä useampaan paikkaan. Yhdysvallat ei ole vakaa ja luotettava kumppani samalla kun tietotekniikasta on kiinni yhä useampi asia. EU on pitänyt kiitettävästi esillä riskien kasvua. Toisin sanoen, juuri nyt kun riskejä pitäisi pienentää, ne kasvavat yhä suuremmiksi ja riskien jäljistä turhan moni johtaa valkoiseen taloon – mutta myös muihin hallintoelimiin. Trump saattaa vaihtua pois, mutta moni tietojärjestelmien riski lähtee ennemminkin senaatista liikkeelle. Unohdamme herkästi, että rosoisen tyylin takana Trumpin monet päätökset edustavat hyvin perinteistä republikaanista linjaa jonka voi odottaa jatkuvan pitkään. Konservatiivisuus ei ole Yhdysvalloista katoamassa, vaan kasvamassa.
EU:lla on tilaisuus, jota se ei käytä
Olisi ilahduttavaa, jos kauppasodista ja riidoista päästäisiin, mutta moisen odottaminen on epärealistista. Kiina toki tuo vaihtoehtoja markkinoille, mutta eipä sieltäkään löydy rajatonta onnea ja autuutta. EU:lla olisi mahtava paikka luoda puitteet avoimelle, rehdille pohjalle tietotekniikan kehittymiseen täällä, mutta on päivä päivältä selvempää että EU:lla ei ole aikomustakaan näin tehdä. Liekö syynä väkivahva amerikkalaislobbaus, osaamisen puute vai mikä, mutta tätä menoa uusia Amazoneja ja Facebookeja ei tänne voi syntyä. Jos jenkit muuraavat itsensä umpeen protektionismillaan ja amerikkalainen nettimonopoli kuihtuu, voimme huomata pian löytävämme uusia haasteita yhtä suuresta kiinalaisriippuvuudesta. Kilpailun puute on aina haitaksi
Suomi yksin ei tässä pelissä voi paljoa, mutta EU:lla on yhä kortit kädessään. Ensi töikseen tuore parlamentti voisi lakata säätämästä Washingtonista tilattuja lakeja kuten se tekijänoikeusdirektiivissä teki. Toisekseen se voisi lakata rahan lappaamisen tuottamattomaan, vanhaan teknologiaan. EU ei voi rakentaa uutta teknologiakenttää, mutta se voi luoda puitteet sen muodostumiselle. Tässä on kyse isoista rahoista, työpaikoista ja tietoyhteiskunnan globaalista tulevaisuudesta. Onko meillä todella varaa jäädä sivustakatsojaksi?
Lukekaa tämä, niin hahmottuu kokonaiskuva kurdeista:
https://fi.wikipedia.org/wiki/Kurdit
Viimeksi oliko tuosta runsas viikko sitten kun poikkesin pari päivää Tallinnassa, kertoi tuttavani (kaitsevägi:n kapteeni), Tallinnan poliisin mielenkiintoisesta kokeilusta; ylinopeutta ajettuasi, poliisi saattaa tarjota sinulle ”muuntorangaistusta”, 45 min – 60 min breikki tien laidassa ”jäähyllä”, sakon asemasta. Erikoista mutta kun Tallinnan liikennekäyttäytymisen tuntee, saattaa olla, että kaikkia keinoja pitänee kokeilla.
Ajonopeudet Tallinnassa ovat melko suuret liikenteeseen nähden, ohitukset varsin persoonallisiakin.
Vaikka autokalusto parin vuosikymmenen aikana on nykyaikaistunut, liikennekuolemien määrä ei vain ole laskenut. Asenne liikenteessä saa vivahteen meidän liki viidenkymmenen vuoden takaiseen liikennekulttuuriimme.
Ainut erittäin poikkeava piirre suomalaiseen on jalankulkija suojatiellä, se on aivan huippua Tallinnassa. Helsingissä suojatiellä kuolee helposti Tallinnassa ei.
Pari päivää sitten luin siitä Tallin 24-sivustoiltakin. Tosi mielenkiintoinen kokeilu.
IS:n artikkelista : ”Tuomaristo perusteli palkinnon myöntämistä muun muassa sillä, että litiumioniakku mahdollistaa fossiilisista polttoaineista vapaan yhteiskunnan, koska akkuun voidaan varastoida huomattavia määriä energiaa myös aurinko- ja tuulivoimalla.”
Tarvitaan merkittävä keksintö, että mitkään akut mahdollistaisivat fossiilisista polttoaineista vapaan yhteiskunnan. Nobel tuomariton yllä oleva väite on suuresti yliampuva. Kukaan ei pysty sanomaan milloin maailmassa rahtilaivat, matkustaja- ja rahtilentokoneet kulkevat sähköllä.
Akujen pitää kehittyä melkoisesti (hinta), jotta ne soveltuisivat yleisen sähköverkon varavoimalähteeksi.
*
Wikipedi: ”Kehityksen edetessä suorituskyky ja kapasiteetti kasvoivat litiumioniakuissa. Vuonna 1991, Sony ja Asahi Kasei julkaisivat ensimmäisen kaupallisen litiumioniakun.”
.
”The 85 kWh battery pack weighs 1,200 lb (540 kg) and contains 7,104 lithium-ion battery cells in 16 modules wired in series.”
*
Kolmekymmentä vuotta on mennyt ja litiumakkuja on kehitelty ja parannuksia on saatu aikaan.
Jotkut ovat haaveilleet litiumakkujen käyttämistä tuulivoiman varavoimalähteenä. Jos näitä akkuja ei saada edullisemmin tuotettua, haaveilu saa jatkua.
*
Entä mikä on litiumakkujen soveltuvuus rahtilaivoihin? – lähes madoton, hinta, paino …
https://fi.wikipedia.org/wiki/Moottorilaiva
2000-luvulta lähtien 97% laivoista on moottorilavoja, ja suurimmat laivojen polttomoottorit tuottavat jopa 81MW tehoa 14 sylinterillä. Suurimmat laivojen polttomoottorit ovat MAN 14 K 98 MC-C ja Wärtsilä 14 RTflex 96C-B
Vielä huonompi on näiden akkujen soveltuvuus matkustaja- ja rahtilentokoneisiin.
* – * – * –
https://www.is.fi/tiede/art-2000006266858.html
9.10.2019
Kemian Nobel meni litiumioniakun kehittäjille
Kemian Nobel-palkinto on myönnetty litiumioniakun kehittäjille.
Sen saavat yhdysvaltalainen John B. Goodenough, brittiläinen M. Stanley Whittingham ja japanilainen Akira Yoshino.
Litiumioniakkua käytetään muun muassa matkapuhelimissa, kannettavissa tietokoneissa ja sähköajoneuvoissa.
Tuomaristo perusteli palkinnon myöntämistä muun muassa sillä, että litiumioniakku mahdollistaa fossiilisista polttoaineista vapaan yhteiskunnan, koska akkuun voidaan varastoida huomattavia määriä energiaa myös aurinko- ja tuulivoimalla.
Jatkuvan talouskasvun mielekkyyttä on alettu kyseenalaistamaan maailmalla.
Aikaisemun samasta aiheesta:
https://www.pirkanblogit.fi/2019/albanus/neil-hardwicklta-kuultua-2-minuuttia/
*
Talouskasvun takaraja – Mihin järkkymätön usko kasvuun johtaa?
*
https://www.aamulehti.fi/a/cbbc11a0-482e-4218-9d68-5924d4d3be5c
9.10.2019
Joidenkin mielestä talouskasvu on ainoa tie eteenpäin, mutta se ei ehkä olekaan totta – ”Vaurastumista on typerää jatkaa loputtomiin”
Jatkuva talouskasvu on alkanut haitata hyvinvointia, sanoo Tampere-talossa puhunut Katherine Trebeck. Talouskasvun hedelmät pitää myös jakaa nykyistä tasaisemmin.
Hyvinvointitalous on noussut kuluneen vuoden aikana ryminällä julkisen keskustelun aiheeksi sekä Suomessa että muualla maailmassa, mutta mistä siinä on kyse ja miksi aihe on tärkeä?
Tiistaina Tampere-talon lavalle nousi Skotlannissa asuva ja työskentelevä Katherine Trebeck, joka on kansainvälisesti yksi tunnetuimmista hyvinvointitalouden puolestapuhujista. Sostetalk-tapahtumassa esiintyneen Trebeckin pääviesti on, että nykyinen talousjärjestelmä on tullut tiensä päähän.
– Meille on kerrottu, että kun bruttokansantuote kasvaa, onnellisuus kasvaa perässä. Näin ei enää ole, sanoo Wellbeing Economy Alliance -yhteistyöorganisaatiota edustava Trebeck.
Ei tuota enää tyydytystä
Trebeckin mukaan yhteiskunta on syvästi sairas. Emme enää tiedä, mikä on tarpeeksi. Kahmimme lisää vaurautta, vaikka se pilaa sekä oman elämämme että ympäristön.
– Ihminen jolla ei ole kotia, vaatteita tai ruokaa, tarvitsee lisää, mutta on typerää jatkaa vaurastumista loputtomiin. Kaikki todisteet osoittavat, että tietyn rajan jälkeen hyödyt alkavat vähetä.
Rahan tavoittelu on vienyt ajan
Eivätkä pelkästään hyödyt ala vähetä vaan myös haitat lisääntyä, sanoo Trebeck. Ympäristötuhojen korjaaminen vie paljon voimavaroja.
– Käytämme valtavasti rahaa talouskasvun aiheuttamien ongelmien laastarointiin, kuten tulvien ja öljyvahinkojen jälkien siivoamiseen.
Samaan aikaan talouskasvun hedelmät jakautuvat entistä epätasaisemmin. Sekin maksaa. Trebeckin mukaan Britanniassa viidennes julkisista menoista kohdistuu köyhyyden aiheuttamien ongelmien korjaamiseen.
Yritykset ovat muuttaneet kurssia
Toivoa kuitenkin on. Hyvinvointitaloudessa talous on valjastettu parantamaan hyvinvointia, ei toisin päin.
Trebeckin mukaan yhä useampi suuryritys on huomannut, että loputon talouskasvu uhkaa niitä enemmän kuin hyödyttää.
maailmalla.
Aikaisemmin samasta aiheesta:
https://www.pirkanblogit.fi/2019/albanus/neil-hardwicklta-kuultua-2-minuuttia/
*********
Talouskasvun takaraja – Mihin järkkymätön usko kasvuun johtaa?
*
https://www.aamulehti.fi/a/cbbc11a0-482e-4218-9d68-5924d4d3be5c
9.10.2019
Joidenkin mielestä talouskasvu on ainoa tie eteenpäin, mutta se ei ehkä olekaan totta – ”Vaurastumista on typerää jatkaa loputtomiin”
Jatkuva talouskasvu on alkanut haitata hyvinvointia, sanoo Tampere-talossa puhunut Katherine Trebeck. Talouskasvun hedelmät pitää myös jakaa nykyistä tasaisemmin.
Hyvinvointitalous on noussut kuluneen vuoden aikana ryminällä julkisen keskustelun aiheeksi sekä Suomessa että muualla maailmassa, mutta mistä siinä on kyse ja miksi aihe on tärkeä?
Tiistaina Tampere-talon lavalle nousi Skotlannissa asuva ja työskentelevä Katherine Trebeck, joka on kansainvälisesti yksi tunnetuimmista hyvinvointitalouden puolestapuhujista. Sostetalk-tapahtumassa esiintyneen Trebeckin pääviesti on, että nykyinen talousjärjestelmä on tullut tiensä päähän.
– Meille on kerrottu, että kun bruttokansantuote kasvaa, onnellisuus kasvaa perässä. Näin ei enää ole, sanoo Wellbeing Economy Alliance -yhteistyöorganisaatiota edustava Trebeck.
Ei tuota enää tyydytystä
Trebeckin mukaan yhteiskunta on syvästi sairas. Emme enää tiedä, mikä on tarpeeksi. Kahmimme lisää vaurautta, vaikka se pilaa sekä oman elämämme että ympäristön.
– Ihminen jolla ei ole kotia, vaatteita tai ruokaa, tarvitsee lisää, mutta on typerää jatkaa vaurastumista loputtomiin. Kaikki todisteet osoittavat, että tietyn rajan jälkeen hyödyt alkavat vähetä.
Rahan tavoittelu on vienyt ajan
Eivätkä pelkästään hyödyt ala vähetä vaan myös haitat lisääntyä, sanoo Trebeck. Ympäristötuhojen korjaaminen vie paljon voimavaroja.
– Käytämme valtavasti rahaa talouskasvun aiheuttamien ongelmien laastarointiin, kuten tulvien ja öljyvahinkojen jälkien siivoamiseen.
Samaan aikaan talouskasvun hedelmät jakautuvat entistä epätasaisemmin. Sekin maksaa. Trebeckin mukaan Britanniassa viidennes julkisista menoista kohdistuu köyhyyden aiheuttamien ongelmien korjaamiseen.
Yritykset ovat muuttaneet kurssia
Toivoa kuitenkin on. Hyvinvointitaloudessa talous on valjastettu parantamaan hyvinvointia, ei toisin päin.
Trebeckin mukaan yhä useampi suuryritys on huomannut, että loputon talouskasvu uhkaa niitä enemmän kuin hyödyttää.
Trump on tiedottanut, että jos Turkin joukot tekevät Syyriassa enemmän kuin sovittu, niin USA tuhoaa Turkin talouden.
Trump voisi kertoa meillekin missä se ”punainen viiva” sijaitsee. 100 km Turkin rajasta Syyrian puolella?
Erdoganin kantsis uskoa Trumpia. Trumpilla on poliitikolle harvinainen ominaisuus – hän pyrkii pitämään lupauksensa.
Saksa sai I maailmansodan alussa 1914 haltuunsa eteläisestä Baltiasta kulttuuri- sesti vieraan,monikansallisen alueen,johon historiallisesti liittyi oikein pahoja muistoja saksalaisille 500 vuoden takaa. Akselivaltojen tarkoitus oli ilmeisimmin liittää Puola Itävaltaan.Sitä valmisteli erityinen Itävallan Puolalaisarmeija komen- tajanaan Leninin perheen tuttu, puolankieliseksi liettualaiseksi tunnustaustuva menshevikkikenraali Jozsef Pilsudski. Nimi tulee Pilsudain kaupungista, joka tar- koittaa liettuaksi ”Sotaoikeutta”. Myöhemmin Venäjän sisällissodassa Pilsu johti sen kolmanneksi voimakkainta osapuolta puolalaisia interventionisteja, 700000 miehen armeijaa (suurempaa kuin Puolalla oli esimerkiksi Varsovan liiton aikana). Pilsun liittolainen oli Ukrainan Keskus-Radan niin ikään menshevistinen sotilas- diktaattori Simon Petljura. Liettualaisille Pilsu oli päävihollinen, ja siihen asen- noitumiseen vaikutti heidän kokemuksensa Ober Ostin ”Uudesta Euroopasta”…
Sen sijaan eteläisestä Baltiasta muodostettiin ”erikoisvaltio” Ober Ost, jota ei liitetty Saksaan ainakaan ilman perustavia muutostoimia (joihin olisi saattanut hyvinkin kuulua vanhan väestön hävittämien, sellaisia hallintoimia kuten väestön aitaaminen ). Ober Ostin tarkoitus oli tuottaa Saksalle maataloustuotteita kuten ruokaa ja puuta, ja laajeminen.
Ober Ost oli eversti Erich Ludendorffin luomus vuodelta 1915. Hän oli kuulunut pitkään yleisesikuntaan,,jossa oli suunnitellut länsi-Euroopan kaupunkien valtauk- sia, jollaisen sitten erittäin menestyksellisesti toteuttikin Belgian Liégessä. Hänet siirrettiin itärintamalle, jossa takkusi, ja jossa haudottiin kostoa 500 vuoden ta- kaisista kalaveloista.Hän esitti erityisen vasallivaltion muodostamista,jossa sak- salaisen feodaalisenkin laillisuuden mutkat vedettäisiin suoraksi. Hänen sotilasar- vonsa ja ”aatelisarvonsa” (jota ei ollut, vaikka sekä äiti että vaimo olivat korkeista junkkeripiireistä) eivät piisanneet valtiopäämiehelle.
Homma hoitui kuitenkin helposti kutsumalla siihen hommaan vaatimukset täyttä- vä entinen esimies sotamarsalkka Paul von Hindenburg, joka oli v. 1911 jäänyt eläkkeelle pääesikunnan päällikön tehtävästä. Hindenburg palasi myös yleisesi- kunnan johtoon, ja kenraali Erich von Falkenhayn lähetettiin johtamaan Turkin armeijan esikuntaa. Siellä hän joutui napit vastakkain Gallipolin voittajan kenraali Mustafa Kemal Atatürkin kanssa, joka tilanne päättyi siltä erää jälkimmäisen tappioon ja eroon, vaikka tämä oli kruununprinssi Vehideddininkin kaveri, minkä jälkeen nämä kaverukset lähtivät ”tarkastamaan sotatilannetta” Saksan länsirin- tamalla – ja päätyivät esittämään keisari Wilhemille, että ”Saksa tulee häviämään ja sodan ja olisi pyrittävä pikaiseen rauhaan”.
WIlhelm teki Saksan tärkeimmät strategiset päätökset. Näihin kuului mm. rajoit-tamattoman sukellusvenesodan aloittaminen erityisesti ympärysvaltoja materi- aalisesti tukevaa USA:ta vastaan (josta on syytetty Ludendorffia, mutta se sopii huonosti hänen tyyliinsä ja koskee aselajia, jonka johtamiseen hänellä ei ollut mi- tään annettavaa), joka johti USA:n liittymiseen sotaan.Helminkuun vallankumouk- sen jälkeen Saksa katsoi selkeästi päävihollisekseen Aleksandr Kerenskin ryhmit- tymän. Tämä linja jatkui vielä bolshevikkivallankumouksen jälkeenkin, jonka Saksa uskoi kokevan tappion. Brest-Litovskin rauha oli Saksan puolelta keskeisesti Lu- dendorffin valmistelema. Wilhelm päätti Saksan osallistumisesta Suomen sisällis- sotaan Ober Ostin mies Rüdiger von der Goltzin johdolla. Ludendorff ei harras- tanut etukäteisinfosotaa sotatoimien pohjaksi, koska sellaisesta taitava vastus- taja olisi vain haistanut, missä päin jotakin kieroa on tekeillä, mutta jälkikäteen vääristely ja väärien tahojen syyllistäminen oli vapaa: hän oli yksi ja varmaan tär- kein ”selkäänpuukotusteorian” isistä muka Saksan tappion selitykseksi I maail- mansodassa, vaikka oli itsekin esittänyt rauhantekoa USA:n liityttyä sotaan jo yli vuotta aikaisemmin kuin väittämänsä ”salapuukkoväki”!
Ober Ost (saksaksi virallisesti Oberbefehlshaber der gesamten Deutschen Streitkräfte im Osten) oli saksalaisten Baltiaan perustama miehityshallinto ensimmäisen maailmansodan aikana. Se perustettiin 1914 ja sen ensimmäinen johtaja oli Paul von Hindenburg. Erich von Falkenhaynin eron jälkeen johtajaksi tuli Baijerin prinssi Leopold.
Keisarillisen Saksan vuoden 1918 kevään itärintaman offensiivi laajensi saksalais- ten Neuvosto-Venäjältä vallattuja maa-alueita muualle Liivinmaan kuvernement- tiin ja Vironmaan kuvernementtiin sekä Ukrainassa sijaitseviin läntisiin ja keskisiin kuvernementteihin.
Alue oli jaettu kolmeen piiriin, jotka olivat Kuurinmaan piiri, Liettuan piiri ja Bialy- stokin-Hrodnan piiri. Kuurinmaan piiri liitettiin lopulta pääasiassa Latvian tasaval- taan. Liettuan piiri siirtyi vuonna 1918 Liettuan kuningaskunnalle ja lopulta Liettuan tasavallalle saman vuoden aikana. Liettuan piiri kuului aluksi osittain myös Keski-Liettuan tasavaltaan vuonna 1920, ja se liitettiin Puolan tasavallan Vilnan voivodikunnaksi vuosiksi 1923–1939. Bialystokin-Hrodnan piiri sijaitsi Venäjän keisarikuntaan kuuluneessa Hrodnan kuvernementissa.
YLEn dokumentti aiheesta tuo uutta tietoa: lähes kaikki natsi-Saksalle ominainen esiintyi jo Ober Ostissa
.
https://areena.yle.fi/1-4287683
.
https://yle.fi/aihe/artikkeli/2019/10/04/historia-unohdettu-ober-ost-saksalaisten-sotilaallinen-koevaltio
TV1 maanantaina 7.10.2019 klo 19.00 – 19.55, uusinta lauantaina 12.10. klo 8.05, Areenassa
Ensimmäisen maailmansodan aikaiset länsirintaman taistelut tunnetaan historiassa hyvin. Sen sijaan tapahtumat itärintamalla ovat osin unohtuneet.
Yksi unohdetuista on Ober Ost.
Ober Ost oli ensimmäisen maailmansodan aikana saksalaisten eteläiseen Baltiaan perustama miehityshallinto. Sotilasvaltion perustivat Paul von Hindenburg ja Erich Ludendorff vuonna 1914. Ober Ost käsitti nykyisen Liettuan alueen, osia Latviasta ja Valko-Venäjästä.
Operaatiossa luotiin merkillinen, sotilaallinen koevaltio, saksalainen siirtomaa Itä-Eurooppaan. Tiukasti sotilaallisessa komennossa olleen alueen väestön riisto ja pakkotyö olivat arkipäivää.
Obert Ost oli linkki ensimmäisen maailmansodan Saksan ja toisen maailmansodan Saksan välillä. Ober Ostin ajalla oli merkittävä vaikutus myöhempiin kansallissosialistisen Saksan valloituksiin idässä.
Saksalainen dokumentti Historia: Unohdettu Obert Ost kertoo unohdetun, vuoteen 1918 asti toimineen sotilaallisen koevaltion tarinan.
Ober Ost – die vergessene Kolonie. Ober Ost – The Forgotten Colony in the Heart of Europe. Ohjaus: Jonas Niewianda ja André Schäfer. Käsikirjoitus: Hartmut Kasper. Tuotanto: Florian Film/ZDF/Arte, Saksa, 2017. Lukijana on Jukka Pitkänen.