Minä elän. Näen, kuulen, kädet ja jalat toimivat. Tupa on lämmin, tuvassa kaverina kisu. Elän maailman ihanimman, rakkaimman ihmisen, kihlattuni Mirjamin kanssa. Tulomme ovat pienet, niin myös menot. Emme tipu taloudellisesti korkealta, jos talouteen kaaos iskee. Elämme turvallisessa maassa, maaseudun rauhassa, puhtaassa ilmassa, lähellä luontoa.
On hyvä muistuttaa itseä ja kanssakulkijoita kuinka etuoikeutettuja lopulta olemme, kun vertaamme itseämme maapallon eri valtioihin ja ihmisiin. Se ei tietenkään tarkoita lakaista maton alle ongelmia ja puutteita joita yhteiskunnassamme vallitsee. Se miten haluamme muutoksia ja parannuksia saada aikaan, on ratkaisevaa.
Kun on seurannut käytyä yhteiskunnan poliittista keskustelua, ei voi kuin kummastella. Joillekin on ylipääsemätöntä nykyisen hallituksen kokoonpano. Siitä johtuen, sen päälle kaadetaan ihan kaikki maan ja taivaan välillä. Luodaan negatiivista mielialaa, syytellään, parjataan ja arvostelut ovat ala-arvoisia. Armoa ei anneta vaikka taivas olisi putoamassa niskaan, kuten Asterixissa aina pelätään.
Keski-Eurooppa sulkeutuu lähes täysin marraskuussa, korona iskee täydellä voimalla. Suomi on harvoja maita, jotka ovat onnistuneet erinomaisesti taltuttaa korona. Yhdysvallat ei osaa järjestää laillisia vaaleja ja sen myötä maa on ajautumassa kahtia, katastrofin ainekset ovat käsin kosketeltavia.
Mutta mitä muista maista, kun meillä on väärät puolueet ja ministerit hallituksessa. Että voikin olla perinteisessä miesvoittoisessa yhteiskunnassamme ja sen politiikassa nuoria naisia ministereinä. Ja kun hallitus toimii humaanisti korona epidemiassa terveys edellä, eikä vain rahavallan ehdoilla, niin onhan syytäkin kylvää myrkkyä kaikin keinoin suomalaiseen yhteiskuntaan. Taas kerran, en ole hallituksen puolestapuhuja. On asioita joita tekisin toisin kuin hallitus nyt tekee. Kuitenkin katson paremmaksi antaa tukea hallitukselle, sillä elämme todella vaikeita aikoja.
Palaan alkuun. En kersku itselläni ja kuinka hyvin minulla ja kihlatullani menee, ei sinne päinkään. Meillä on myös sairautemme, kipuineen ja särkyineen. Haluan luoda uskoa huomiseen ja selviytymiseen, kun valtava määrä ihmisiä on joutunut tietoturvan pettämisestä johtuen järkyttävän tukalaan tilanteeseen.
Kykenemmekö asettumaan heidän asemaansa, jotka ovat tämän halpamaisen hyökkäyksen kohteiksi joutuneita. Näiden ihmisten sisällä myllertää paniikki, hätä ja jopa umpikujaan joutumista mietitään. Miten voimme auttaa, miten pitäisi toimia, itse kunkin ja eri järjestöjen, poliittisten päättäjien? Teon kohteiksi joutuneet ovat tuuliajolla ja meidän jokaisen tehtävä on saattaa heidät turvallisesti rantaan.
Yhteiskuntaan kuuluu vastakkainasettelut. Jotkut haluavat toisenlaisen järjestelmän, toiset taas parantaa olemassa olevaa järjestelmää erilaisin keinoin ja hyvä niin. Aina pitäisi kuitenkin muistaa hyvät käytöstavat, positiivisen ilmapiirin luominen jne.
Mitä siitä tulee kun ihmiset antavat kaikkensa työelämässä, eri syistä elämän vaikeissa tilanteissa, järjestöelämässä, vapaaehtoistöissä ym. luomassa hyvää henkeä ja sitten valtakunnan korkeimmat päättäjät kylvävät epätoivoa ja katkeruutta kansalaisiin.
Ne jotka minut tuntevat tietävät elämänkaareni. Olen uinut syvissä vesissä, käynyt vaikeita aikoja läpi. Voin sanoa teille jotka nyt elätte vaikeita aikoja, vaikka seinä tuntuu tulevan vastaan, älkää antako periksi. Hakekaa apua ja puhukaa ystäville, läheisille, itkekää itkunne. Ja kaikki yhteiskuntamme päättäjät, missä sitten toimittekin, nyt on luotava yhteisen tekemisen meininki, auttaa näitä onnettomaan tilanteeseen joutuneita. Ellemme siihen kykene, miten pystymme korjaamaan epäkohtia joita yhteiskunnassamme riittää pilvinpimein, halusimmepa sitten toisenlaisen yhteiskunnan tai rakentaa tässä ja nyt yhdenvertaista, tasa-arvoista ja parempaa yhteiskuntaa.
