Kukko ja kevät.

Meidän Moilanen (kukko) heittäytyi yltiöpäiseksi eilen aamuvarhaisella. Lennähti tuosta vaan humalapehkomme päälle, n 3m korkeuteen ja aloitteli sieltä kajautella aamunavauksiaan.

Tulipa vaan mieleen, että onneksi emme asu kaava-alueella, olisi muuten tullut monelle ”luonnollinen herätys”. No, täällähän tuo Moilanen saa vapaasti kiekuilla kevään muiden äänien sekaan.

Meillä kun nuo kanat elelevät täysin vapaasti; johtuen ilmeisesti siitä kun eräs kyläilijä viime kesänä kysäisi, eivätkö ne lähde pihasta omille teilleen. Mihinkäs ne nyt lähtisivät kun ruokaa ja herkkuja saa pihasta ja kanalakin (yöpymis-/munimispaikka sijaitsee sekin pihassa), siihen vastailin.

Se tuo maatiaiskana on sitten vahvasti laumasidonnainen, jos yhden klanan huomaat, siellä ne muutkin.

Eilisnä päivänä sitten kuoriutui puoli tusinaa untuvikkojakin, keltaisia pieniä untuvapalloja. Ensi syksynä todennäköisesti jo munivatkin .

Tämmöisiä kevätaamutunnelmia meiltä.

Pelkääkö Marin kokkareita vai ajaako demokratiasta välittämättä jyrkkää vasuridemari-ideologiaa?

https://www.hs.fi/junkkari/art-2000006510322.html

”Mutta mistä Marinin hermostuminen oikein johtuu?

Syy saattaa yksinkertaisesti olla se, että Sanna Marin ei pidä kokoomuksesta.”

”A-studiossa olivat vieraina keskustan puheenjohtaja Katri Kulmuni, perussuomalaisten puheenjohtaja Jussi Halla-aho, Petteri Orpo ja Sanna Marin. Keskustelun aiheena oli uuden hallituksen muodostaminen.

Orpo toivoi, että hallitusneuvotteluita käytäisiin kaikkien puolueiden kanssa. Marin tyrmäsi toiveen lähetyksessä tylysti:

”Joudun kyllä tuottamaan Petterille pettymyksen”, Marin sanoi. ”Ei tässä Petteri sellaista toivoa ole, että kokoomus kohta löytäisi itsensä hallituksesta.””

Vaikuttaa siltä, että Narin pelkää kokkareita tai sitten ajaa vasuridemarin jyrkkäkantaista utopiaa demokratiasta piittaamatta.

Se, että välittömästi kieltäytyy yhteistyöstä ilman neuvotteluja, viitta vahvasti jälkimmäiseen.

Valtion velka ei olekaan ongelma, kokoomuksessa

 

 

Muistamme ajat kun vanhuksille piti saada kunnon hoitoa. Myös kun pieniin eläkkeisiin haluttiin korotuksia tai työttömyysturvaan. Julkinen sektori ja kunnalliset palvelut tahdottiin turvata. Mitkä olivat selitykset tavoitteiden torppaamisiin?

 

Erilaisten asioiden kuntoon saattamisen vaatijat kuvittelevat rahaa saatavan seinästä. Valtion velka alkaa jo hipoa kriisirajoja. Vientiteollisuus on turvattava. Selityksiä löytyi toinen toisensa perään. Varsinkin kokoomus on ollut ärhäkkä keksimään selityksiä miksi köyhien pitää pysyä köyhinä. Varsinkin julkista taloutta sekä kuntien valtionosuuksia on leikattu eri syihin vedoten.

 

Julkisen ja kuntien taloudet on nähty peikkona. Jos kasvatamme valtionvelkaa julkista sektoria rahoittamalla, maamme on kohta konkurssikypsä. Tämä on ollut oikeistopolitiikan joutsenlaulua jota on jaksettu veisata.

 

Sitten tuli koronavirus. Kokoomus huutaa kurkkusuorana yrittäjien pelastamista. Enää ei paina huoli valtion taloudesta. Valtion velkaan on piikki auki, kunhan saadaan rahaa suurpääomille. Muistatte vielä Rinteen Vappusatasen. Muistatte myös kuinka kokoomuksessa riemastuttiin. Kuin suden ulvontana kuultiin, mistä rahat, mistä rahat?

 

Rahaa tuntuu riittävän yllin kyllin oikeiston mielestä, kunhan vaan taskut ovat oikeat joihin miljoonat sullotaan. Yleensä oppositiossa nostetaan valtaisa meteli hallituksen rahankäytöstä. Mutta yksi asia on josta kokoomus visusti vaikenee.

 

Hävittäjähankinnat. Oliko 10 miljardia ja sen päälle tulevat miljardien menot. Mikään muu ei maatamme uhkaa niin paljoa kuin kansallisen eriarvoisuuden kasvattaminen. Luokkaerojen kasvu on tulevaisuudessa sellainen tekijä, jos sitä vääryyttä ei korjata, kukaan ei tiedä millaiset kapinat meillä on edessä.

 

Mutta ei, kokoomuksessa ei värähdystäkään hävittäjähankinnoista luopumisiin. Mutta annappas olla, kun puheet siirtyvät tuloerojen kaventamiseen, johan alkaa valtava mouruaminen, mistä rahat, mistä rahat.

 

Tulemme elämään kohta aikaa, jossa vaaditaan kansalaisilta samassa veneessä olemista. Mikäs siinä, mutta veneessä täytyy tapahtua vaihdoksia. Omistavan luokan on vuoro tarttua airoihin ja pienituloiset ja kyykytetyt pitävät vuorostaan perää. Vääristynyt tulonjako on oikaistava ja vene ohjattava tasa-arvoisuuden ja yhdenvertaisuuden satamaan.

Conit verkkoon osa 2: Korvike vai vaihtoehto?

Conit verkkoon -blogisarja käsittelee yleisötapahtumien, kansankielellä conien, muuntautumista verkkotapahtumiksi koronakriisin keskellä. Uusi osa ilmestyy joka toinen päivä. Tässä osassa pohditaan peruskysymyksiä, jotka on hyvä miettiä jo toteutuksen alkuvaiheilla.

Muunnetaanko tapahtuma, tehdäänkö uutta?

Verkkotapahtuma fyysisen tapahtuman sijaan nähdään herkästi muunnoksena; pyritään tekemään verkkotuotantona mahdollisimman tarkkaan se mitä olisi tehty salissa, lavalla tai luokassa. Lähtökohdassa ei toki ole mitään väärää, mutta nähdäkseni se on vain yksi filosofia. Toinen hyvä kysymys on mittakaavassa, onko tarkoitus tehdä verkossa jotain yhtä suurta kuin paikan päällä, vai onko suuntana jotain pienempää.

Jatko ei tietenkään ole näin yksiselitteinen, mutta näitä kahta vastausparia pohtimalla ja linjan vetämällä saa jo huomattavasti selkeämmän lähtökohdan, jossa on vähemmän tilaa epätietoisuudelle.

Verkkotapahtuman filosofia:
a) Muutetaan peruttu tapahtuma verkkoon: Siirretään verkkoon mahdollisimman tarkkaan se, mitä olisi tehty fyysisessä tapahtumassa. Pyritään tekemään jokainen mahdollinen yksityiskohta samalla tapaa.
b) Tehdään erillinen verkkotapahtuma: Tehdään samalle yleisölle suunnattu, mutta erilainen tapahtuma verkossa. Mietitään vaihtoehtoisia toteutustapoja, ollaan valmiita tinkimään autenttisuudesta.

Verkkotapahtuman mittakaava:
a) Sama mittakaava: Viedään perutun tapahtuman tuotantoarvot verkkoon, pyritään toteuttamaan kaikki suuret ohjelmanumerot ja sisällöt.
b) Pienennys: Toteutetaan verkkoon tapahtuma selvästi pienemmällä mittakaavalla.

Katsotaanpa nyt näitä kaikkia vaihtoehtoja, etuja ja haittoja, vaatimuksia ja mahdollisuuksia.

Muutetaan tapahtuma verkkoon

Tässä mallissa lähdetään liikkeelle listasta ohjelmanumeroita, joita oli suunniteltu alkuperäiseen tapahtumaan. Jokaiselle, joka vain verkkoon mitenkään on siirrettävissä, etsitään toteutustapa, joka noudattaa alkuperäisiä lähtökohtia mahdollisimman hyvin. Sanoman ydin on korostaa harrastuksen jatkuvuutta ja turvallisuutta.

Eduksi voi laskea selkeän lähtökohdan. Suunniteltuja ohjelmasisältöjä voi katsoa yksi kerrallaan ja etsiä niille realistisen toteutustavan verkkoon. Paneelikeskustelu muuttuu nettipaneeliksi, luennot luennoidaan kotoa, kaikki verkon yli järjestettävissä olevat kilpailut ja show’t toteutetaan samoin palkinnoin ja mahdollisimman samoin säännöin. Samat aktiivit voivat pitkälti koordinoida toimintaa ja nettitekniikan hoitajien tehtäväksi jää toteuttaa varsin selkeästi tavoiteltu formaatti. Parhaimmillaan tapahtuma pystyy tarjoamaan lähes saman fiiliksen samalle yleisölle.

Haaste tulee herkästi talouden puolelta. Jos lipputulot ovat pääasiallinen tulonlähde, niitä on vaikea saada verkkotapahtumaan. Paikan päällä tehtävään tavaramyyntiin perustuvat sponsorisopimukset ovat myös poissa pelistä. Mielialat voivat olla matalalla, kuten aiemmin todettua ja moni sisällöntuottaja saattaa käpertyä peiton alle odottelemaan fyysisten kokoontumisten paluuta.

Tehdään erillinen verkkotapahtuma

Tässä mallissa fyysinen tapahtuma jää välistä tai lykkääntyy myöhemmälle, mutta alkuperäisen tapahtuman ajankohdalle tai sen lähelle halutaan tehdä jotain korvaavaa sisältöä. Lähdetään tyhjältä pöydältä etsimään saman teeman tuotantoja, sekä aivan uusia ajatuksia että tuttujen ohjelmanumeroiden uusia formaatteja. Sanoman ydin on korostaa harrastuksen luovuutta ja muuntautumiskykyä.

Eduksi voi laskea hyvän mahdollisuuden skaalata. Inspiraatio voi saada hieman uutta potkua mikäli moni tekijä näkee mahdollisuuden ajatella laatikon ulkopuolella. Perinteiset ratkaisut niin sijaintien kuin formaattien osaltakin voidaan unohtaa ja käyttää tilaisuutta kokeilla uusia asioita, ravistellen samalla tomuja ehkäpä liiankin tutuiksi käyneistä konsepteista. Parhaimmillaan tapahtuma pystyy tarjoamaan positiivisen suunnan eteenpäin edustamalleen harrastuskentälle ja rohkaisemaan uuden ajattelua.

Tässäkin talous on selvä haaste ja tekijäporukka voi vaatia muutoksia. Monelle muutos voi olla liian suuri ja niin inhimillinen inspiraatio kuin käytännön aika- ja muut rajoitteetkin voivat tulla vastaan. Paras lieneekin pohtia erillistä tapahtumaa osin erillisellä porukalla, tai ainakin eri työnjaolla.

Skaalan pohdinta

Oli toteutustavan filosofia mikä vaan, mittakaavasta on hyvä päättää. Raha on useimmiten tiukalla, joten on syytä varmistaa paljonko sitä voi turvallisesti käyttää ja onko mitään tulonlähteitä tiedossa. Yhtä tärkeää on pohtia mitä rahalla saa. Webbikameran ääressä istuminen ei mitään maksa, mutta kuluja alkaa tulemaan mikäli tarvikkeita pitää ostaa tai lainata, kuljetuksia järjestää, tekijänoikeuskorvauksia tilittää tai palkintoja hankkia. Jos tapahtumallasi on periaatteena kiittää vapaaehtoisia tekijöitä jollain tapaa, oli se sitten saunaillalla tai t-paidalla, on mielestäni rehellistä tiedostaa myös nettitapahtuman tekemiseen menevän reilusti aikaa ja kahvia.

Yksi tapa skaalan pohdintaan on jakaa eri toteutettavat verkkosisällöt/ohjelmanumerot eri tyyppisiin kategorioihin, tai laittaa niille avainsanoja.

Kategorioita voisivat olla vaikkapa:

  1. Toteutetaan puhtaasti verkossa. Kukaan ei poistu kotoaan.
  2. Toteutetaan helposti / maksutta saatavilla olevassa sijainnissa, johon asianomaiset pääsevät helposti.
  3. Toteutetaan helposti / maksutta saatavilla olevassa, mutta logistiikkaa vaativassa sijainnissa.
  4. Toteutetaan vuokrattavassa tai muutoin merkittäviä kuluja aiheuttavassa sijainnissa.

Skaalan pohdintaa helpottaviksi avainsanoiksi voi puolestaan miettiä eri sijaintipaikkoja, kustannusluokkia, ulkopuolisten tarvikkeiden tarvetta, tekijänoikeus- tai muita korvausmaksuja sekä muita välittömiä kuluja. Mahdollisesti avainsanoina voi jo tässä kohtaa käyttää tuotannon valmiusastetta, esimerkiksi onko ohjelmanumero kuinka lähellä valmista verkkoon, tai mitenkä paljon se edellyttää vielä työtä.

Mielestäni skaalan hyvin alustava pohdinta kannattaa tehdä melko lailla alussa. Tällä tavoin tiedät suunnilleen käytettävissä olevat resurssit ja voit palapelin elkein pohtia mitä kaikkea saat niihin mahtumaan.

 

Blogissarjan selaus:
<<< edellinen osa: tuttuja ja uusia haasteita
>>> seuraava osa: raha

Koulut avattiin turhaan, virustartunnat lähtevät nousuun, kuten veikkasinkin

Lapsilla tehtävä ihmiskoe tulee johtamaan pahimmassa tapauksissa turhiin kuolemiin.

On idiotismia avata koulut pariksi viikoksi ja saada virukselle valttikortit levitä edelleen. Mitään laumasuojaa ei ole eikä lääkettä virukseen.  Tämän poteva tervekin joutuu koville.

Tyhmyyksien huippu.

Hyvän esimerkin täydestä ammattitaidottomuudesta antaa THL:n räkärättejä suorassa TV lähetyksessä levittelevä Tervahauta. Millä näitä johtajan pestejä jaetaan… arpomalla vai…

https://www.mtvuutiset.fi/artikkeli/porvoolaisessa-koulussa-havaittu-koronavirustartunta-heti-lahiopetuksen-alettua-useita-opettajia-ja-oppilaita-karanteeniin/7823070

Kaatuneiden muistopäivästä minäkin ja edelleen.

Suomalaisia kaatui sodissa 2018- 1945, melkoinen määrä.

Kaikkia heitä, myöskin 1918 kaatuneita tulisi muistaa tasapuolisesti.

Olemme eläneet yli 75 vuotta ilman mitään sotaa, ilman mitään uhkaa niin idästä kuin lännestäkään.

Nyt , tänä päivänä tulisi keskittyä, edelleenkin menneiden sukupolvien sodissa menehtyneiden muistolle; ei uhkakuvien maalailluille. Kukaan ei meistä tiedä. jos Suomeen hyökätään ja mistä; se lienee ihan tulevaisuutta.  Toki meillä tulee olla maanpuolustus, itsestään selvää mutta sillä elämöiminen?

Kaatuneiden muistopäivä

Kaatuneiden muistopäivän aikaan pitää myös muistaa että nytkin näin rauhan aikana Suomessa on yksin Euroopan kovimmista reserviläisarmeijoista. Tänne ei ole ilomarssilla tulemista.

Muisto elää mutta elää myös maanpuolustustahto ja kyky estää Venäjää valtaamasta koko Suomea niinkuin se on monasti yrittänyt ilman tulosta.

”Piispat halusivat muistaa vain talvisodan uhreja – Mannerheimin mahtikäsky teki kaatuneiden muistopäivästä kaikkien Suomen sodissa kaatuneiden päivän”

https://www.karjalainen.fi/uutiset/uutis-alueet/kotimaa/item/250726

 

Suomalainen innovaatio.

Tämä tämmöinen suomalainen innovaatio on seuraillut rekireisssuillani n 30v ajan. Täysin kotimainen, viety jopa kehitysmaihinkin, siinä kun voi polttaa lähes mitä hyvänsä palavaa ainetta; vaikka kuivunutta kamelin köntsää.

Painoa laitteella ei ole kuin 1,2 kg, ei tarvitse tuhrailla millään pyrokemiallisilla tuotteilla; polttoaineeksi riittävät risut, kävyt, lähes mikä palava aines.

Laite on toteutettu kaksikerrosrakenteella, rosterista tehty ja uskomattoman tehokas. Siinä kun lämpö puhaltuu sylinteristä ylös niin keittopinnalla kuumuus on maksimissaan. Polttoaineen kulutus on minimaalinen.

Valitettavasti laitetta ei enää valmisteta (ilmeisesti), vaan markkinat ovat vallanneet kaiken maailman kevytbensiinillä, tenulla yms toimivat mukamas helpot laitteet.

 

Mona Lisa – möllö mimmi

Kuvataide ei minua juurikaan puhuttele, musiikki tuo suuremmat kokemukset.

Sanna Marinin kampaus ja karisma tuo mieleen Leonardo da Vincin vuosien pakerruksen tuloksen, jolle koitui nimeksi Mona Lisa.
Sannasta olisi maestro saanut kuitenkin paljon nätimmän kuvan, ainakin jos olisi vähän yrittänyt.
Koska maestro pakersi teoksensa parissa pitkän aikaa, niin siihen sisältyy jotain kummallista, joka kummallisuuden viehätys on siirtynyt kuvataiteen harrastajien mieleen ja joka on myös lisännyt teoksen rahallista arvoa.

”Lissun” silmät ovat mielestäni miehen silmät, eivät mielestäni empaattiset, eivätkä sympatiaa herättävät. Suun ilme viittaa mahaongelmiin, ikään kuin pidättäisi pieruaan tai jotain.

No, se ”Lissusta”, joka löytyi lehtileikkeenä syntymäkotini taidegalleriasta pihan perältä. Galleria itse noudatti minun itseni funktionalistista arkkitehtuuria. Siksipä vanhempi veljeni sen gallerian sitten hävitti ja teki uuden syntymäkotini päädyttyä hänen omistukseensa
Vaikka gallerian pohjapinta-ala oli alle kaksi neliömetriä, mahtui seinälle myös mm. Picassoa. Oman taidekäsitykseni mukaan gallerian helmi oli kuitenkin nuoremman veljeni kansakoulutyö, akvarelli eli vesivärityö, asetelma erivärisistä pulloista. Siitä henki harmonia. Hänen mielenkiintonsa kohdistui sittemmin erityisesti astioiden ja maailman eri koirarotujen estetiikkaan.

https://fi.m.wikipedia.org/wiki/Mona_Lisa