Vanha intiaaniviisaus mainitsi; valkoinen mies on hullu kun sanoo omistavansa maata.

Melko helppoa on samaistua ko termiin, maanomistus.

Toisaalta se on melkoisen vahva poliittinen käsite eräissä yhteiskuntaryhmissä ja poliittisissa puolueissa.

Kerran kysyin eräältä isohkolta ”maanomistajalta” , kun tämä valitti silloisessa kalaskunnan kokouksessa (nykyisin osakaskunta), että kun minulla on hehtaareja xxx  ja jopa omakotitalotontin omistaja käyttää samaa äänimäärää.

’Kysäisin sitten; montako hehtaaria olet aikonut säilöä arkkuusi; jäi miettimään sanomaani.

Eivät maata omista, eivät valtiot, eivät yksityisetkään, eikä kukaan siltä väliltä. Hallinnoimme ainoastaan kuka mitenkin suurta/pientä maatilkkua/tilaa, jälkeemme jää se toinen, joka hallinnoi ko maa-alaa.

Intiaanit olivat viisaita kuin myöskin paimentolaiskansat, kautta maapallon. He hallitsivat heimoina omia alueitaan, vaan eivät julistaneet omistavansa.

Loppupeleissä ihminen ei oikeastaan omista mitään, vaan hallinnoi aikansa ja sitten hallintaoikeus ehkä siirtyy toiselle.

Katsokaa Suomen alueen karttaa vuosisatojen ajalta, hallinnoivia kyllä oli mutta ei yhtään omistajaa, ei edes suomalaisia.

Tästä olisi hyvä siirtyä esim Karjalaan; ei Suomi, eivätkä suomalaiset ole omistaneet aariakaan nykyisen itä-rajamme takaa, ainoastaan ehkä hallinnoineet jos sitäkään.

Suomessa ilmestyy edelleen paljon printtisanomalehtiä ympäri maan. Paikallislehdet ovat suurelta osin suurten lehtitalojen, kuten Alma Media ja Helsingin Sanomat omistuksessa.

Verkko lehtiä on myös paljon, mutta ne ovat yleensä printtimedian kylkiäisiä.

Miten se, että julkaisuja on paljon ja näennäistä valinnanvaraa on näkyy uutistarjonnassa?

Se näkyy siten, että suurten lehtitalojen journalistinen linja ja jopa otsikointi on luettavissa kaikissa lehtitalojen omistamissa paikallislehdissä. Siksi lehtitalot ovat haalineet omistukseensa paljon paikallislehtiä.

Kun siis Hesari kirjoittaa ilmastohössötyksestä, niin sama juttu on esim. Pihtiputaan paikallislehdessä.

Maailman uutistarjontaa muttuu päivä päivältä yhä  monimutkaisemmaksi ja ristiriitaisemmaksi.  Uutissota on tosia. Euroopassa sitä käydään nyt kansallismielisten ja federalistien kesken ja panokset kovenevat.

USA:sta puhaltaa kylmät tuulet. Siellä ”uusi maailmanjärjestys” on tulon päällä.

Meillä Suomessakin näkyy maailmanmyllerrys ja kansa on peloissaan, mitä uusi hallitus tuo tullessaan. Monenlaista informaatiota tippuu hallitusneuvotteluista ja paljon myös vuodatetaan tarkoituksella  kansan hämäämiseksi.

Nyt on siis oltava valppaana lukiessaan tai kuunnellessaan uutisia, mihin uskoa ja mihin ei.

Kaikissa sodissa ensimmäinen uhri on totuus. Niin on myös mediasodissa.

 

 

oi te pääskyt

sinessä taivaan

liitäen

oi pääskyt

toivon

siivin hennoin

nopsaan

kiitäen

luoksein

asettukaa

langoille istuen

sirkuttaen

hyvän huomenen luoden

rakentaen liiteriin pesän

mukananne

vanhan ajan kesän

lapsuusajat mieleen

tuoden

 

Eipä tuo nyt paha rasti ollut. Mukava kevätpäivä oli kävellä pari kilsaa äänestyspaikalle. Samalla matkalla kevään ensimmäiseni  jäätelötuutti maistui ulkoilmassa hyvältä.

Eilen verkoista nousi kalaa runsaat 5 kiloa ja niistä 8 ahventa yhteispainoltaan 2300 g.

Suolattiin ja tänään savustettiin.

Kyllä se lämmin varmasti tuoreena saatu savuahven vaan on penteleen hyvää.

Taloyhtiössämme kierrätetään tälle hetkellä jätteitä innolla. Meillä on erilliset astiat sekajätteelle, biojätteelle, lasille, metallillle ja kartongille. Muoville ei sentään vielä onneksi ole omaa astiaa, mutta sitäkin jo vaaditaan.

Minusta jätteiden liiallinen kierrättäminen saattaa olla jopa vahingollista. Esimerkiksi otan ensin pahvinkeräyksen. Pahvi voidaan tietenkin hyödyntää, jos se on puhdasta ja lähistöllä on hyödyntämiseen soveltuva laitos. Mutta toisaalta pahvi voidaan myös laittaa sekajätteeseen, jossa se poltetaan ja hyödynnetään energiana.

Olin hiljattain sattumalta jätekatoksessa, kun pahvinkerääjä auto saapui paikalle. Kuski huokasi avatessaan laatikon. Laatikossa oli styroksia ja hieman likaista pahvia. Kuski totesi siihen, että sekajätteeseen menee. Turha reissu tuli kuorma-autolle ja dieseliä paloi hukkaan varmasti useampi litra. Oliko kierrätyksessä järkeä? Ei ollut.

Toinen kummastuttava juttu on joidenkin ihmisten pakonomainen tarve ”kompostoida” kaikki. Taloyhtiön talkoissa katkoimme jonkun verran pensaita ja keräsimme risuja. Näistä syntyi puuvartista jätettä. Jotkut ekoihmiset halusivat ehdottamasti laittaa jätteen bioastiaan. Taloyhtiön olisi kuulemma pitänyt hankkia haketin, jolla ensin hakettaa puujäte ja sen jälkeen siirtää se biojäteastiaan. Itse huomautin, että Suomessa kerätään runsaasti puuta metsästä poltettavaksi ja sekajäte myös poltetaan nykyään. Mitä järkeä on yrittää väkisin kompostoida asiaa, jota suorastaan kerätään poltettavaksi.

https://www.is.fi/kotimaa/art-2000006105917.html

”Vapauttamista puoltavina seikkoina hovioikeus otti myös huomioon pitkän yhtämittaisen vankilassa oloajan sekä elinkautiseen vankeusrangaistukseen johtaneesta rikoksesta kuluneen poikkeuksellisen pitkän ajan. Mies oli tuomittu tekemästään murhasta vasta yli 20 vuotta teon jälkeen.”

https://www.iltalehti.fi/kotimaa/a/959304a0-7c88-4c88-8dfb-bfd19dc05ba8

”Risen lausunnon ohella myös jotkin psykiatrin lausunnon asiat olisivat puhuneet vapauttamista vastaan. Hovioikeus joutui äänestämään päätöksestä. Miehellä on tuomioita vanhoista väkivaltarikoksista, eikä hänen vankeusaikansa käytös ollut kaikilta osin kiitettävää.”

Kyllä hovin tuomareiden suhteellisuudentaju ja oikeuskäsitys on kaukana normaalista.

Muinkahan pitkän aikaa pitää kyetä murha salaamaan, että saa pelkän ehdollisen näiltä tuomareilta?

Avasinpa tänään maitopurkin, mikä on ollut jääkaapissa jonkin aikaa.

Päiväys viimeiseksi myyntipäiväksi oli 12.5.

Kylmässä jääkaapissa avaamattomana se kuitenkin säilyy hyvin eikä paakkuuntunut kahviinkaan kaadettaessa.

Maku oli hyvä ja sitä voi juoda sellaisenaankin.

Kokemukseni mukaan maitoakin voi käyttää ihan normaalisti lähes viikon viimeisen myyntipäivän jälkeen.

Samoin kaikkea muuta ruokaa voi oikein säilytettynä käyttää pitkään viimeisen myyntipäivän jälkeen eikä se viimeinen myyntipäivä ole viimeinen käyttöpäivä.

Valitettavasti moni pistää tällaisen ”vanhentuneen” ruuan lajista riippumatta jätteeksi edes haistamatta ja maistamatta sitä, jolloin syntyy typerää ruokahävikkiä.

Milloinkahan koulujen köksäkoulutuksessa opetettaisiin lapsille tosiasioita ruuan  ”viimeisestä käyttöpäivästä”, mikä ei ole tuon tuotteen viimeinen myyntipäivämäärä?

Uusavuttomat vanhemmathan tuota opetusta eivät osaa antaa, kun itse toimivat toisin.