Kaikki blogaukset

Sampo Terho ei saanut Matti Nykäselle valtiollisia hautajaisia. Nyt hän on yrittänyt paikata asiaa kertomalla julkisuuteen, että valtio maksaa 20.000 euroa Matin hautajaiskuluja.

Siis Terho ostaa ääniä 20000 eurolla ja häpäisee samalla Matti Nykäsen muistoa, kun hänen nimellään politikoidaan.

Häpeällistä!

PS: Matti Nykäsen hautajaiskulut lupasi kustantaa eräs hyväntekijärjestö, jossa on jäseninä entisiä huippu-urheilijoita.

 

 

Nyt on uutisoitu asiaa Virosta
ja tuntuu siltä että he ovat suomalaista menoa edellä?
Luin jostakin että eräillä alueilla suomessa on jopa pula lastenhoitopaikoista?
Seuraan lähisuvussa nuorta paria jolla on kaksi pientä lasta
ja voin todeta etten itse ryhtyisi siihen kurimukseen
niillä yhteiskunnan ehdoilla joita suomessa on.
Lapsiperheen arki on vaikea sovittaa työelämään ja työnantajakaan ei ole suopea
lasten aiheuttamiin rajoitteisiin työnteon suhteen.

Noin otsikoi Hesa tänään jutun, jossa kehoitetaan keskustelemaan vastakkaista mielipidettä omaavan kanssa. Jos alamme pitää toisiamme vihollisina, Suomesta tule ihan toisenlainen maa, kuin nyt.

Suomessa samoin kuin monissa Euroopan maissa ovat poliittiset jakolinjat menneet uusiksi. Nyt jakolinja on natoinalistit vastaan federalistit eli kansallismieliset ja  ne jotka haluavat integrotua yhä enemmän EU:sa ja joka lopulta johtaa liittovaltioon. Nämä ovat suuria asioita. Siksi niistä pitäisi voida keskustella kiihkottomasti ja toista kuunnelleen.

Mutta kun lähtökohta on se, että toinen osapuoli on jo ennakkoon leimattu ja nimitelty jos vaikka millä nimityksillä.

Yksi nimitys kansallismielisistä on populisti. Kun se lausutaan halveksuvassa mielessä antaa se mielikuvan, että populisti on paha. Kaikki poliittikot ovat populisteja pyrkiessään esim. eduskuntaan.

Eilen illalla oli jälleen kerran esimerkki siitä, miten kansallismielisiä mollaattiin ja väheksyttiin. Kysessä oli MTV:N uutiset, jossa haastateltiin Pariisin kirjeenvaitajaa Helena Petäistöä EU-asiantuntijana. Asiantuntija puhui nationalisteista populisteina, jotka ovat uhka EU:lle. Kansallismieliset eivät ole uhka kenellekään muulle, kuin niille, jotka pelkäävät menettävänsä korkeapalkkaisen virkansa EU:ssa.

Kansallismieliset ovat samoja ihmsiä, kuin kaikki muutkin. Kansallismielisillä on vain se ero federalisteihin, että kansallismieliset haluavat säilyttää kansallisvaltiot itsenäisinä ja pitää päätösvallan itsellään, kun taas federalistit haluavat lisää integraatiota lopullisena päämääränä liittovaltio.

Nyt jo on Suomikin luovuttanut liian paljon omaa päätösvaltaansa EU:lle ja jos sama tahti jatkuu me suomalaiset emme voi puhua enää itsenäisyydestä. Kaikissa keskusteluissa federalistit eli EU-myönteiset välttelevät käyttämästä sanaa itsenäisyys, kun he puhuvat EU:n intgraation eli syventämisen puolesta. Mutta samalla he jättävät sanomatta, että Suomen itsenäisyys murenee pala palalta, kun päätösvaltaa siirtyy Brysseliin. Jos suomalaisilta kysyttäisiin haluavatko he menettää Suomen itsenäisyyden, niin todennäköisesti valtaenemmistö vastaisi ei.

Näistä asioista meidän pitäisi voida keskustella asiallisesti ja kiihkottomasti ja olla nimittelemättä vastapuolta halventavilla nimillä. Jos haluamme olla sivistysvaltio, olkaamme siis sivistyneitä. Hyvä esimerkki on Perussuomalaisten puheenjohtaja, joka esiintyy keskusteluissa aina sivistyneesti ja kohteliaasti.

Ylöjärvellä terveyskeskus toimii- AL tänään.
Terveyskeskus jossa lääkäri haluaa olla ja kävijät ovat tyytyväisi.
Yksityiset kosiskelevat nuoria lääkäreitä niin Ylöjärveltäkin.
– Onneksi hallituksemme myllerrys ei ole sekoittanut
Ylöjärven terveyskeskuksen toimintaa.
Lääkäripaikat on saatu täytettyä ja jonot ovat viikon verran.
Toki päivystykseen pääsee akuutissa tilanteessa.

Onko nyt tullut aika mennä Kristuksen maanpäällisen sijaisen luo tunnustamaan syntinsä? Soinin syntilistan kärkeen kuuluu eittämättä se, että hän petti satojen tuhansien suomalaisten odotukset,  jotka äänestivät persuja Soinin lupausten perusteella.

Jokku syntyy sopimattohmiin nahkoihin, mutta joilekki oma nahka istuu ja suojaa keveästi, mutta kaikila on omat ongelmansa.

Jokku kieppuu samojen ongelmien kans, jokku älyää, että ongelmat ei ole heissä eikä maailmassa ja kaikki on oikeasti ok eli hyvin ja elämä on.

Italiassa suvut hallittee kaupunkeja ja valtio on siissään syöny korruptoitunheet syysteemit.

Suomi on ollu pikkuhetken hyvinvointaltio. 1990-luvulla suunta käänty.

Nyt molhan vähänkö Italia.

Italiaki on saanu suuryhtiöitten eli ison rahan linnakkeita, mutta Suomen ne on vallanheet.

Suomessa on puolueissiin perustuva demokratia, jota vielä näytelhään, mutta eppäilen edustuksellisen demokratian haipuvan käyttökelvottomana kokohnaan pois.

Enkä tiä, miten näitten maailman jopa hyväntekeväisyysbisnesten kans tapahtuu, mutta valta on siirtyny jo niille.

No, siis talousjärjestelmien valta perustuu sota-lääke-ruoka-teollisuutteen. Miettikääpä mihin Ruottin tallous perustuu, sotateollisuutteen.

Entä, miksei väliä syrjäytyneillä tai saihrailla, on sillä väliä, pörssiyhtiöt välittää(?) (tai tekkee siis bisnestä niilä. Läpit sijotettuna kalhiissiin laitossysteemeihin, vanhukset laitoksissa, joitten rahajälet johtaa tällä hetkellä pihlajalinnaan.

Meän pitäs tajuta Suomessa, tässä meän ihanassa kauhniissa pikkuvaltiossa se, että ihmiset on yksilöllistynheet, läppien pittää saaha kunnioitusta ja koulutusta ja yhteistyö oltava luovaa ja rakentavvaa, ei kethään vastaan eikä kenenkkään puolesta.

Ihmisten välinen yhteistyö on tapa(?) hoitaa yhteiset asiat niinko ennen sanottiin Suomen politiikasta, nyt tulevina aikoina yhteistyö ei tarkota rahan- eikä vallanjakoa, vaan tavalista asioitten hoitamista.

Mikhän nykynen raha ei riitä näihin monimutkassiin nykykoukeroihin eikä meän teko-muka-turvallisuusteollisuuksiin. Ei ees Suomessa. Ei varsinkkaan näin pienessä maassa.

Diplomatia ei kuole ees jäykissä turvallisuuskokkouksissa, jos se tarkottaa kunnioittavvaa ja rakastavvaa toisen ihmisen kohtaamista. Sillon puhe kylmästä soasta kaikyy tyhjyytteen ja ihmiset keskittyy piehneen omhaan ohikiitävvään hetkeensä.

Ja jäykät ja joustamattomat muodot heikon moraalin kanssa hyydyttää minkä tahansa hyvän ajattelemisen jopa järjestelmän, vie eli tappaa joustavuueen ja luovuuen. Lamaannuttaa hmiskunnan hyvän syämmen ainaki ulkoreunoilta.

Suomi on pieni maa, olema olheet ahneita ja tärkeileviä ja teeskennelleet olevamme jotaki, mitä emmä ole, molhan pieniä tähtiä jokhainen.

Ei oikeasti ole Suomen kansaa, on yksilöitä, joila historia ja tyyli ja geenit, mutta kaikila vähän erilaiset omansalaiset asiansa ja kaikissa henki, joka on taatusti ainutkertanen ja erilainenko toisella suomalaisella.

Maailma on pieni ja maailmankaikkeus ihme ja salhaisuus niinko met ihmisekki. Tiede määrittellee, minkä ossaa ja voi, muttei tiä meitä eikä maailmankaikkeutta kokonaisuuessaan, se on varmaa.

Nooh, jatkettaampa kaverit, mie vähän innostuin taas, miese jaksan innostua, vaikken ennää kykene osallistuun tämmösseen yhteiskuntapolitiikkahömppään, mitä ylet ja muut höntityssysteemit meile tarjoaa.

On vaan aateltava itte, ihan kaiken uhallaki, on rakastettava ja uskottava siihen ihmiskunnan suuhreen syähmeen ihan kaikesta huolimatta, hei hei, pai pai.

Rakhauella hilkkapien.

Suomen itsenäisyyden aikana on kaksi puoluetta Kokoomus ja Maalaisliito/Kepu tehneet suuria virheitä mallemme ja kansallemme ollessaan yhdessä samassa hallituksessa.

Jos jätetään käsittelemättä kansalaisodan jälkeinen valkoinen terrori, jossa tapettiin tuhansia suomalaisia työläisiä, monet tutkimatta, johon syyllistyvät nimenomaan kokoomukselaiset ja maalaisliiton suurtalolliset ja keskitymme pariin muuhun suureen syntiin.

1990-luvun pankkikriisi
”1980-luvulla Suomessa vallitsi voimakas taloudellinen nousukausi, joka kesti koko vuosikymmenen. Yksi syy nousukauden pitkittymiseen ja ylikuumenemiseen oli ulkomaisen luotonhakemisen vapautuminen. Aiemmin luoton hakeminen ulkomailta oli luvanvaraista, mutta Suomen pankki vapautti luoton hakemisen 1986 ja tämä johti laajamittaiseen yrityksien lainanhakuun ulkomailta. Ulkomainen lainaraha oli huomattavasti kotimaista rahaa halvempaa. Myös pankkien luotonanto yksityishenkilöille vapautui ja luottokanta kasvoi enimmillään yli 100 % vuodessa. Pankkien valvojille ei kuitenkaan annettu lisää valtuuksia Edellä mainitut seikat johtivat kansantaloudessa olevan rahamäärän voimakkaaseen kasvuun, joka puolestaan nosti asuntojen ja liiketilojen hintoja voimakkaasti. Syntyi kiinteistö- ja pörssikupla, jonka aikana syntyi nopeasti velkarahoituksella suuria omaisuuksia. Termi kasinotalous kuvasi lainarahalla ja sijoittamisella rikastumista.”

Kasinotalous ja pankkikriisi

Kun valuuttalainoja sai helposti, niin pankit  alkoivat kilpailla ankarasti markkinaosuusksista. Lainoja tarjottiin jopa ilman vakuuksia. Varsinkin pienyrittäjät, jotka ylensä kärsivät pääoman puutteesta ottivat paljon valuuttalainoja kehittääkseen yrityksiään. Kuvaava silloiselle pankkitoiminnalle oli, että pankin ikkunaan laitettiin lmoitus, jossa luki ”Nyt  saa lainaa aina 100.000 markkaan asti ilman vakuuksia, eikä tarvitse olla pankin asiakas.”

Pahin kaikista oli säästöpankit ja niiden keskusosakepankki SKOP. Keskuspankki piiskasi säästöpankkeja lisäämään lainoitustaan ja pankit tekivät työtä käskettyä. Moni pankinjohtaja rikastui, kun he saivat hyviä provisioita ja bonuksia ahkeruudestaan lainaa rahaa.

Tätä kasinotaloudenaikaa ei kestänyt kauaa. Pää tuli vetävän käteen. Tuli äkkipysähdys ja yksi pääsyyllinen oli silloinen tasavallan presidentti Mauno Koivisto (SDP), joka oli ent. Suomen Pankin pääjohtaja. Hän piti jääräpäisesti kiinni  vahvasta markasta, sitä ei saanut devalvoida. Koivisto jopa komensi silloista Suomen Pankin pääjohtajaa tottelemaan häntä.

Kun markan arvo kuitenkin aleni markkinoila de facto, niin lopulta Koiviston  oli taivuttava ja markka päästettiin kellumaan, joka tarkoittaa, että markan arvo mitataan joka päivä markkinoilla. Se puolestaan tarkoitti, että de facto markka devalvoitui yli 10 %.

Samalla hetkellä kaikkien valuuttalainojen arvo nousi, joka oli kova isku varsinkin pienyrittäjille, joilla oli paljon valuuttalainoja pankinjohtajien painostuksesta johtuen. Velalliset eivät pystyneetkään maksamaan lainojaan vaaditussa ajassa ja syntyi pankkikriisi.

Pankkikriisiä alettiin selvittä hallituksen toimesta. Hallituksessa olivat silloin pääministerinä Esko Aho (kepu) ja valtiovarainministeinä Iiro Viinanen (kok).

Valtio pumppasi rahaa pankeille miljardeja kaikkiaan 60 miljardia markkaa ja otti lopulta SKOP:n valtion haltuun. Pankkeja kaatui ja niitä fuusioitiin toisiinsa.

Mutta aina on myös niitä, jotka hyötyvät kriiseistä. Pankkikriisistä hyötyi mm. ovela Nalle Wahlroos, joka jopa perusti oman pankin silloin. Hänen rikastumisensa alkoi pankkikriisistä. Muitakin oli, mutta ei niistä nyt enempää, kuin vain se, että riistokapitalismi kukoisti myös silloin kriisin varjossa. Ja porvarihallituksen suojeluksessa.

Velalliset pienyrittäjät, joita oli noin 30.000 Suomessa joutuivat pankkikriisin maksumiehiksi ja kaamealla tavalla.

Presidentti Koivisto, pääministeri Aho ja valtiovarainministeri Viinanen päättivät, että pankit on pelastettava. Se tarkoitti, että pankit alkoivat vaatia velallisilta velkojen takaisinmaksuja, mutta kun rahaa ei ollut oli yritys pantava pakkomyyntiin. Niin meni monien pienyrittäjien koko elämäntyö ja unelma hetkessä ja se ei mennyt monelta ilman suuria uhrauksia. Itsemurhat lisääntyivät paljon, kun moni yrittäjä ei kestänyt sitä, että hänen yrityksensä, joka oli menestynyt hyvin  vietiin häneltä pankkien pelastamiseksi. Mutta sekään ei vielä riittänyt näille riistokapitalisteille. Kun yrityksestä saatu hinta ei riittänyt velkojen maksuun, niin oli myytävä myös oma kotitalo ja monesti pilkkahintaan, sillä ostajia olivat usein pankinjohtajat tai heidän sukulaisensa. Ja hallitus katsoi sivusta tekemättä mitään, joka tulkittiin hiljaiseksi hyväksymiseksi.

Nyt on Perussuomalaisten varapuheenjohtaja Laura Huhtasaari vaatinut, että täytyy perustaa ”totuuskomissio” selvittämään, mitä todella tapahtui pankkikriisin aikana ja miksi.

Mutta Sipilän hallituksella ei ole halua edes keskustella asiasta. Ja syy voi hyvin arvata. Elossa on vielä monia, jotka olivat tekemässä huonoja ja virheellisiä päätöksiä. Mm. Esko Aho, joka oli päämisterinä tuolloin ja on Sipilän puoluetoveri.

Pankkikriisi olisi voitu ratkaista monien asiantuntijoiden mukaan paljon paremmin ja vähemmin vaurioin ja moni pienyrittäjä voisi vielä olla keskuudessamme. Esim. Ruotsi ratkaisi pankkikriisinsä ilman vaurioita taitavasti ja viisaasti.

Jälkiviisaana voi todeta,että pankkikriisiin ja sen epäinhimillisiin seurauksiin olivat syypäitä ennen muuta Mauno Koivisto, joka jääräpäisesti puolusti markan arvoa ja Esko Aho sekä Iiro Viinanen, jotka päättivät, että pankit on pelastettava.

Vanhusten hoito

Viime viikkoina on paljastunut ennenkuulumaton laiminlyöntien ja puutteellinen sekä epäinhimillinen vanhusten hoito erikosesti riistokapitalistien omistamissa hoivakodeissa.

En mene tähän asiaan syvemmälle, sillä asiasta on puhuttu ja kirjoitettu paljon. Mutta sen sijaan tähdennän, että jälleen on samat puolueet hallituksessa, kuin pankkikriisin aikana.

Ovatko Suomen porvarit tyhmiä vai ahneita ajattelevatko he meitä kansalaisia lainkaan vai vain itseään ja viiteryhmiänsä. Kokoomuksen viiterymä on elinkeinoelämä, siis kapitalistit ja Kepun viiteryhmä on suurtalolliset ja joskus ennen myös pienviljelijät, mutta heitä ei enää ole.

Kokoomuksella ja Kepulla on ehdottomasti paljon liian suuri kannatus huomioiden sen, että heidän viiterymänsä ei ole kovin suuri. Monet pienipalkkaisetkin valkokaulusduunarit äänestävät Kokoomusta jostain kumman syystä. Nyt pitäisi silmien avautua näkemään Kokoomuksen ja Kepun todelliset tarkoitusperät.