Kun Sipilä pani Suomen huonoon kuntoon

Sipilä lupasi panna Suomen kuntoon tultuaan valituksi pääministeriksi vajaa neljä vuotta sitten. Hän lupasi myös toteuttaa yritysmailmasta tuttua hokemaa ”tulos tai ulos”, jolla tarkoitetaan, että jos ei tule tavoiteltua tulosta, niin on erottava.

Nyt alkaa olla tulosten tarkastelun ajat. Työllisyys oli yksi tärkeimmistä asioista, joka piti Sipilän panna kuntoon. Työllisyys on aivan viime aikoina parantunut, mutta ei Sipilän ansiosta, vaan kansainvälisten suhdanteiden ansiosta. Niin, että se siitä Sipilän työllisyystuloksesta.

Muuten onkin sitten mennyt tosi huonosti Sipilällä. Monet ns. kärkihankkeet ovat mennet joko puihin tai niistä on tullut vain tuluskukkaroita. Esimerkkinä ”kansalaissopimus”, jolla Sipilä aikoi panna Suomen kuntoon. No kansalaissopimusta ei tullut, eikä tullut edes tupoa tuli vain kiky, joka sekin vasta monien uhkailujen ja pelottelujen jälkeen. Sotesta puhuminen on jo, kuin alkaisi kertoa vitsejä. Näyttä yhä ilmeisemmältä, että sote siirtyy seuraavalle hallitukselle ja siinä meni toinen Sipilän kärkihanke.

Oma lukunsa on Sipilän leikkurin toiminta. Sillä on leikattu yliopistojen määrärahoja niin, että monet tutkijat ovat siirtyneet Ruotsiin tekemään tutkimustyötään. Suomi putoaa kuin eno veneestä mm. syöpälääkkeiden tutkimuksessa.  Leikkuri on leikannut ahkerasti tavallisten pienipalkkaisten tallaajien sosiaaliturvaa ja myös palkkoja ja muita työehtoja on leikattu.

Ja nyt hallituskauden kalkkiviivoilla Sipilä on onnistunut saamaan lihavan riidan AY-väen kanssa, jonka loppuhuipennus on vielä edessä. Jos oikein huonosti käy joudumme vielä todistaman yleislakon, josta ansiot lankeavat Sipilälle.

Siis kun Sipilän koko hallituskautta tarkastelee, niin ei voi päätyä muuhun lopputulemaan, kuin että Sipilä on onnistunut  hallituskaudellaan panemaan Suomen asiat tosi huonoon kuntoon.

Vihreä puolue kajoaa minun omaisuuteeni

Vihreä puolue vaatii jatkuvasti metsähakkuiden kieltämistä, tai paremminkin avohakkuiden kieltämistä. En tiedä kuuluuko se puolueen ohjelmaan, vai ovatko ko. mielipiteet yksittäisten puoluejäsenten mielipiteitä.  Oli niin, tai näin tavoite ei ole oikea, minun oikeuksiani sillä loukataan.

Minä olen metsäpalstat ostanut, perinyt ja maksanut julmat verot, saanut lahjana ja maksanut vieläkin isommat verot, tai sitten hankkinut jollain muulla hyväksyttävällä keinolla. Olen voinut hankkia ne jopa niin kutsutuilla kepulikeinoilla, on niitä tietyissä piireissä menetetty ja hankittu jopa korttiringissä, sillä ei nyt ole suurtakaan merkitystä.

Minä olen saattanut uhrata aikaa vuosien varrella satoja tunteja, tai sitten tuhansia euroja rahassa, tai varmuudella molempia metsieni hoitoon. Taatusti mitään ei tapahdu, jos metsiä ei hoideta, tai jos tapahtuukin niin hyvin hitaasti. Eikä muodostu laatupuustoa, helposti tulee latvavikaista ja poikaoksaista jne.

Nyt joku paukapää sanoo ja määrää mitä minä saan metsässäni tehdä, tai en saa tehdä. Eikö minulla ole muuta, kuin jokamiehen oikeus ja velvollisuudet.

Mitä tapahtuu, jos minä sanon teille (noin yleistäen), että ette saa myydä osakettanne, tai taloanne. Tai jotain muuta omistajan oikeuksiin kuuluvaa. Ollaanko taas kerran menossa kohti neuvostoliittolaista vanhaa järjestelmää, joka ymmärtääkseni on ajat sitten hylätty.

Eipä ihme, Vihreän puolueen menestyksen alamäki vaan jatkuu.

Vanha swingpjatti muistelee

Jatkosota päättyi vuona 1944. Olin  tuolloin 16 ikäinen kundi. Kaikesta oli puutetta. Ei ollut safkaa, ei kledjuja, ei mitään. Mustasta pörssistä sai kaikkea, mutta kalliilla hinnalla. Mustan pörssin kauppa kukoisti.

Meitä nuoria kiinnosti silloin, kuten nykyisinkin ja kaikkina aikoina musiikki. Ja aivan erityisesti jazz ja swing sekä big bandit. Levyjä ei Suomesta saanut, oli turvauduttava BBC:n suomenkielisiin lähetyksiin, jossa kerran viikossa soitettiin kuuntelijoiden toivelevyjä. Muistan, kun ekan kerran toivoin soitettavan vielä tänäänkin yhteen suosikkiini Moonlight serenadeen Glenn Millerin bändin tuuttamana. Kyllä oli kiva kuulla radiossa mainittavan oma nimi ja suosikkikipale.

Sitten joskus 1946 kumottiin koko sodan ajan ollut tanssikielto ja päästiin joraamaan ison bandin tahdissa, Se iso oli Ossi Aallon bändi, joka soitti H:gin Työväentalolla eli Byggalla. Siinä soitti tunnettuja muusikoita mm. Ossi Runne nuori trumpetisti, josta tuli myöhemmin suuri julkkis.

Vähitellen alkoi saada myös kljedjuja ja vaatimukset olivat aika kovat. Ruotsista tuli muoti meille ja silloin oli muodissa pitkä ja löysä pikkutakki, grakapaita ja kapea pitkä värikäs graka, väljät alaspäin kapenevat housut, joissa oli leveä upslaagi, paksupohjaiset kengät ja borsa, joka oli leveälierinen ja lyöty lättään. Hatusta tuli sittemmin tunnettu lättähattu. Sellaiset kledjut tekivät kundista swingpjatin.

Nuoruusaika meni kuin siivillä ohi. Sotien jälkeiset vuodet elettiin täysillä, kun sota-aikana vain sodittiin. Vähitellen elämä kuitenkin alkoi normalisoitua ja ruokaa sekä vaatteita alkoi ilmestyä kauppojen hyllyille. Suomi alkoi toipua sodan koettelumuksista. Haavojen nuoleminen kesti kuitenkin kauan ja jatkuu vieläkin mm. Karjalan menetys.

Suomen puolustus.

Aloitan tavoistani poiketen aamun miltei militaristisesti.

https://www.iltalehti.fi/uutiset/2015090620304830_uu.shtml

Sysäyksen sain tästä kansainvälisestä tutkimuksesta.

Mennäänköhän meillä maanpuolustuksessa oikeaan suuntaan? Ainakin kalliiseen suuntaan mennään; monitoimihävittäjät, korvetit… jne.

Meillähän on tietääkseni puolustusvoimat, ei sotavoimat.

Takavuosinahan tehtiin tuhoisia ratkaisuja; tst-hekot, ilmatyynyalukset…jne. Maksoi veronmaksajalle miljardeja ilman puolustuksellista hyötyä.

Reservihän Suomessa on suuri. Joidenkin puolustusvoimien asiantuntijoiden mukaan liiankin suuri, heidän mukaansa puolellakin pärjättäisiin. Nyt näyttäisi siltä, että reserviä vielä kasvatettaisiin (ei ole halpaa sekään). Nyt oltaisiin ottamassa sijoituksiin varareservin (ent nostoväki) yli 60v ukkoja. Vahva mielipiteeni on, että yli 60v ukolla ei ole enää mitään sotilaallisesti annettavaa kriisitilanteessa. Hieman kyseenalaista olisi jopa 50 täyttäneet, ellei kyseessä ole komentajatason esim evp ammattiupseeri. Huoltopuolella aliupseeri sen ikäisenä menettelee ehkä.

Tuo Iltalehden artikkeli herätti mietteitä maanpuolustuksen suunnasta.

Kummia tarinoita eurosta

Kun katsoo mitä se on tuonut ei huomata että korot on ollut nolla linjalla melkoisen pitkään .

Ja se on varmaan ollut monele asunto velalliselle hyvää aikaa jos joku kertoo sen olevan huono juttu ei taida olla täydessä järjessä .

On siellä myös eräitä piirteitä joita ei oikein sovi liittää samaan ja jos liittää on aika kumma otus .

Nimittäin palkka erot ei ole euron syytä vaan tuo mm kiky lisäsi sitä aika paljonkin jos sellanen oli hallituksen tavoite .

Onnistui se siinä melkoisen hyvin  jopa vanhalla koulu arvosanalla  8 arvoisesti, mutta onko tuossa tavoite että naiset olisikin vain kotona  .

Mistä senkään tietää kun miettii erään uskonto kunnan miepidettä naisen paikasta yhteiskunnassa sinne kuuluvana ihmisenä .

No kiky lisäsi palkka eroja miesten eduksi sitä e ole euro tehnyt se on tasoittanut sitä vaikka monet sekoitta nuot kaksi samaan asiaan .

Ei se kiky ollut ruudin keksijän asia lainkaan  seommoro tepivaari Kirjoitti Teuvo Mast

Se parhaiten nauraa, joka viimeksi nauraa

Pääministeri Juha Sipilän käsikirjoittama, ohjaama ja pääosan  esittämä surkea näytelmä sai tuoreeltaan loppuhuipennuksen.

SDP puheenjohtaja Antti Rinne ilmoitti näet, että ”jos potkulaki onnistuisi läpäisemään eduskunnan, niin heti vaalien jälkeen muodostettava hallitus kumoaa sen”. Edellyttäen, että demarit ovat siinä hallituksessa. Ja nyt näyttää entistä vahvemmalta, että demarit voittaa vaalit. Sipilä tekee kaikkensa, että demarit voittaisivat.

Sipilä on kuin laestadiolainen pappi, joka käyttää johtamiskeinoina pelottelua ja uhkailua saadakseen joukkonsa kuriin ja järjestykseen. Sipilähän on laestadiolainen ja omaksunut johtamistyylinsä sieltä. Sipilän koko pääministerikautta, joka nyt lähenee loppuaan on leimannut pelottelu ja uhkailu.

Tämä Sipilän ehkä viimeiseksi jäänyt näytelmä on pelkkää uhkailua ja pelottelua.

Sipilä on Suomelle pahempi nokkamies, kuin Trump USA:lle.

Mistä kaiken maailman dosentit ammentavat maineensa?

Kuuntelin Ylen uuden kolumnistin, ympäristöfilosofian dosentti Leena Vilkan kolumnin maailman pelastamisesta. Ensireaktioni oli että siinä meni viisi minuuttia elämääni jota en saa koskaan takaisin. Lopulta päätin käyttää vielä muutaman viisiminuuttisen asian pohdiskeluun.

Tälle sillalle ei aasikaan uskaltaudu

Totean ihan suoraan, että en edes tiennyt olevan semmoista humanismin alaa nimeltään ympäristöfilosofia. Aiheen taustoja pikaisesti vilkaistuani ounastelen, että Leena on epäilemättä opiskellut alaansa hyvin, enkä sano tätä kettuiluna. Suhtaudun skeptisesti siihen määrään rahaa mitä valtio laittaa tähän alaan, mutta on väärin kritisoida henkilöä siitä että hän haki ja pääsi alalle joka oli tarjolla ja mitä ilmeisimmin osaa aiheensa erinomaisesti. Ei kolumnista löydy pahaa tahtoa, mutta ei myöskään järjen hiventä tai logiikan vilaustakaan.

Ensin hän toteaa, että ei pitäisi hankkia lapsia, sillä ihmisten liikalisääntyminen on ongelma. Siinä hän on toki oikeassa. Montaa hengenvetoa ei kuitenkaan mene kun hän sanoo täysin päinvastoin, että lisää lapsia joille pitää opettaa luonnon arvoja. Melkoinen ristiriita, toisaalta nyt ei puhutakaan kylmästä tieteestä vaan humanistisesta maailmankuvasta jota ei kannata faktoin pilata. Ei tämäkään ihan huono ajatus ole. Luonnon opettaminen lapsille on hyvä asia. Mitä enemmän lapset (ja nuoret (ja aikuiset)) menevät metsään ja näkevät luonnon semmoisena kun se on, sitä parempi se on heille, muille ja maapallolle.

Mutta sitten hän ehdottaa keinoksi kalliita lemmikkieläimiä, juuri kun pääsi toteamasta että luonnon esineellistäminen ja materiaalistaminen on väärin. Nyt alkaa jo vakavasti sapettamaan. Lemmikkibisnes on maapallolle sairasta ja äärimmäisen saastuttavaa. Lisää lemmikkejä ei tee maailmasta parempaa. Eivätköhän nämä joskus cityvihreiksikin tituleeratut stereotyypit ole osoittaneet, että lemmikkien pitämisestä on valovuoden matka luonnon tuntemiseen. Luonto on aivan eri asia kuin eläin joka on jalostettu, kasvatettu ja vankina pidetty kaupunkilaisen ihmisen tylsyyden hoitajaksi.

Dosentilta dosentille

En edelleenkään moiti Leena Vilkasta kivoista irtoajatuksista ja uskon että hänellä oli positiivinen tahto sydämessä. Hän kuitenkin surullisella tasolla osoittaa ”kaiken maailman dosenttien” ongelman. Kun vuosikymmenen erikoistuu omaan kapeaan humanistiseen alaansa, ei altistu kokonaiselle maailmankuvalle, ei harjoita faktantarkistusta tai edes oikolukua, on turha odottaa hurraa-huutoja oman kontekstipiirinsä ulkopuolisilta tyhmiltä kansalaisilta. Jos kirjoittaa tekstiä lähinnä peilikuvalleen, on se merkki vaarallisen kapeasta maailmankuvasta.

Jos jutusta lukee valikoiden noin kolmasosan verran, siinä on hyvää asiaa joka tosin hukkuu sekavaan kokonaisuuteen. Luontokosketus on hyvä. Ihmisiä syntyy maailmassa liikaa. Luonnon monimuotoisuudesta pitää huolehtia. Toisaalta, se on vanha uutinen. Vielä kun löytyisi joku, joka saisi tämän uutisen myytyä myös skeptikoille. Päivän dosentti ei ole se henkilö.

Aselakiesitys Eduskuntaan

Aselakiesityksestä on kerrottu mitä hurjimpia juttuja – esimerkiksi, että ”tänä syksynä tullaan keräämään ns. pitkät lippaat pois”.

Suosittelen lukemaan huolella sisäministerimme blogikirjoituksen aiheesta – vaikka en kyseistä tyyppiä juurikaan arvosta.

Onneksi ennen sotea

– ja homma tuli kuntoon.
Puolitoista kuukautta sitten todettiin silmälääkärissä kohonnut silmänpaine.
Sain heti tipat ja lähetteen Tays silmäsairaalaan jossa laserointi.
– Tämä vaan siksi ettein itse tuntenut silmänpainetta,
joka vahingoittaa meille tärkeää elintä.

Hallitus ja AY-liike törmäyskurssilla

Hallitus yrittää murtaa AY-liikkeen työehtosopimusoikeudet. Nyt on hallitus ottanut käyttöön järeimmän aseen tiedotusmenettelyn luottamusäänestyksineen. Jos jatkossa hallitukset hoitavat työehtosopimusasiat lakiteitse on AY-liike saatu polvilleen. Mitä vastaa AY-liike? Yleislakko on nyt lähempänä, kuin pitkiin aikoihin. Ja yleislakko ei ole pikkuasia se voi jopa johtaa pahimmillaan väkivaltaisuuksiin.

Järjestäynyt työväki ei voi antaa periksi, sillä kysymys on paljon suurempi, kuin yksi työllisyystemppu.