Sopivan mansellismielinen blogialusta
Pelastusoperaatio poikien pelastamiseksi ”luolavankilasta”on aloitettu tänään ja viranomaiset arvioivat, että pojat on pelastettu parissa kolmessa päivässä säistä riippuen. Pelastusopraatio ei ole riskitön.
Ajatuksemme ovat nyt poikien ja heidän pelastajiensa sekä poikien omaisten luona. Toivokaamme ja rukoilkaamme heidän puolestaan, että pelastusoperaatio onnistuisi.
Olin vapaaehtoisena avustamassa Tampereen herättäjäjuhlilla valokuvaajan ja kuvatoimittajan ominaisuudessa. Vaikken körtteihin tai kirkkoon kuulu, oli kokemus sangen valaiseva. Ehdin myös kuulemaan kansanedustaja Pekka Haavistoa pariin otteeseen sekä jopa vaihtamaan pari sanaa. Koitan nyt muotoilla blogaukseen sen mitä ei ehtinyt kiireessä sanomaan.
Kuivaa luvataan
Kesäkuussa maatamme vaivasi pitkä kuivuus ja metsäpalovaroitus oli tiukasti voimassa koko maassa. Pienikin kipinä saattaisi aiheuttaa tuhoa. Keskusteluilmapiirissämme sama tila on ollut voimassa jo vuosikausia. Keskustelun metsäpaloja syttyy sitä tahtia että leijonaosa palokunnasta on jo heittänyt hanskat tiskiin. Keskustelun vastuullisimmatkin osapuolet rakentavat kupliensa ympärille viimeisiä linnakkeita. Media juhlii sananvapauttaan metaforisin sotilaskulkuein miekkaa heiluttaen, erinäiset ammattiryhmät vaativat erillisiä lakeja oman etunsa varjelemiseksi. Uhka on heille toki todellinen, mutta erillislait eri ihmisille murtavat oikeusvaltioperiaatetta tehokkaasti. Ihmiset eriarvoistuvat vihan ympärillä tavalla, josta ei olla vielä edes keskusteltu. Leijonaosa päättäjistä sisällyttää jokaiseen lauseeseen uhkauksen, puhkuen salonkikelpoista vihaa jopa kellon ympäri. Voidaan oikeastaan sanoa että kaikki keskustelun metsät on jo poltettu maaperän viimeisiä bakteereja myöten.
Sitten meillä on Pekka Haavisto. Vasten niin oman puolueensa yleistä tyyliä kuin kansallista ilmapiiriäkin hän jaksaa lähestyä jokaista palopesäkettä sammutuspeitteen kera. Hän ei kuskaa bensakanisteria eikä heitä vettä rasvapaloon. En ole millään onnistunut löytämään häneltä vihaa sisältävää puheenvuoroa. Määrätietoisuutta toki on, mutta ei vihaa. Hänestä on tullut ehkä viimeinen palomies keskusteluilmapiirin liekkimeressä. On sääli että eduskunnasta ei toista löydy. Toisaalta historia opettaa että hyvän voima lähtee usein pienestä. Näen itse eduskunnassa pari potentiaalista tulevaa sammutuskaluston kuljettajaa. Jos toinen heistä tekisi tämän muutoksen ja levittäisi taas ajatusta edelleen, joku päivä heitä voisi olla jo pienen ryhmän verran.
Herättäjäjuhlat mielessä ehdotan että pyhästä kirjasta voisi löytyä tähän käypä metafora: synnitön heittäköön ensimmäisen kiven. Jos tuo pätisi, maassamme olisi uskomaton määrä synnittömiä. Kyse ei ole nähdäkseni siitä että vain viattomia kiusataan, vaan kyse on mittasuhteesta. Kukapa meistä ei olisi joskus tehnyt jotain typerää? Vaan onko esimerkiksi kontekstista irroitettu möläytys riittävä syy vaatia henkilön pahoinpitelyä vuodesta toiseen – etenkin kun viha on jo kauan sitten laajentunut somesta ja tätä nykyä pahoinpitelyn uhkaus toteutuu yhä useammin tosielämässä? Montako kertaa on oikein lyödä ihmistä oman käden oikeudella? Mikä on sopiva pituus vihan kestolle? Haavisto kertoi niin kolmen päivän kuin viidenkymmenen vuodenkin esimerkeistä. Surullista kyllä, pidempi esimerkki oli suomalainen.
Toivoa on hyvä odottaa
Ei ole mikään uutinen että pelkään aika lailla koko ajan. Niin luvattuja kuin toteutuneitakin uhkauksia on koko ajan ympärillä. Olen aivan liian vannoutunut (kupliintunut?) pasifisti käsittelemään näitä asioita järkevästi. Toivoa en kuitenkaan ole heittänyt kaivoon. Toivoa saa ystävistä, toivoa saa onnistumisista elämässä ja toivoa saa hyvistä, kauniista ihmisistä jotka kuulevat, keskustelevat ja ymmärtävät eivätkä keskity tuomitsemaan. Toivoa tähän maailmaan tulee joka kerta kun tiedän todellisia rauhantekijöitä vielä maailmassa olevan. Tiedän, että en ole ainoa joka tällä toivolla elää ja tiedän, että se toivo leviää pahimmassakin liekkimeressä. Hitaasti mutta varmasti se leviää. Viha vaatii polttoaineen mutta toivo ruokkii itseään.
Vihapuheen ja -tekojen tila on Suomessa ja maailmassa hirveä, eikä se tule paranemaan 16. päivän Helsingin konferenssissa. Menemme vielä rajusti alamäkeen ja sanokaa minun sanoneeni, maamme vihapuheiden kuolunuhrien määrä vielä kasvaa. Siitä on maailmalla kaikki merkit ja kovia olemme muuta maailmaa matkimaan. Joku päivä muutos parempaan kuitenkin tulee. Sitä voi joutua odottamaan, mutta se on odottamisen arvoista.
https://www.aamulehti.fi/uutiset/yha-useampi-haluaa-vahentaa-muovipusseja-ja-pakkaa-ostoksensa-kestokassiin-selvitimme-mika-on-ymparistoystavallisin-kassivaihtoehto-ja-onko-kassivalinnalla-ylipaataan-merkitysta-201021296/
–
Muovikassista 3 sivua vertailua AL sivuilla tänään.
Päällimmäinen ajatus on että miksi ei muovia kerätä eri pönttöihin jätepisteissä?
Millä ne jätteet viedään jätepönttöihin – se taitaa olla jutun ydin joka jäi vähemmälle huomiolle?
Aamulehdestä on hyvä taitella jätepussi, mutta miksi sitä ei toteuteta?
Aloite:
Voisko Aamulehti alkaa toimittamaan liitteenä sanomalehtiperäistä valmista roskapussia!
– Saattaisi paperilehden tilausmäärät lähteä nousuun?
Jostain syystä täällä alkaa unohtua kaikki hyvät tavat ja säännot. Näyttää siltä, että toisten syyttely ja nimellä tapahtuva parjaaminen on tullut tavaksi.
Täällä ei ennen, eikä nyt, eikä vastaisuudessa tulla sitä hyväksymään. Se vaan on pakko ymmärtää.
On myöskin turha sanoa,”että niin kun ne muut”. Niin kauan kun täällä tehdään kaikki, moderointi ja koko sivuston perustaminen ja ylläpito pelkkänä talkootyönä, on hyväksyttävä myös olosuhteet. On täysin mahdotonta lukea ja tarkastaa kaikkea, joten saattaa joitain virheitäkin tulla.
Nyt on muutama kommentti ja blogi täältä poistettu, toisten blogistien nimeltä syyttelyjen vuoksi.
Jos nyt jollain on jotain sanottavaa niin sanokaa se nyt ja tässä.
Juuri lehdestä (IS) luin että jääkiekonpelaaja Patrikki Laineen ansio tulevalla kaudella olisi jopa 9 – 10 miljoonaa euroa kuukaudessa. Räpsyttelin epäuskossa silmiäni, luin uudestaan eikä se siitä muuksi muuttunut.
Vaikea on minun äkkiseltään olla jotain mieltä, niin tähtitieteellisistä rahoista puhutaan. Onko tässä mitään tolkkua, mistä rahat tulevat, mitä ihminen tuollaisilla rahamäärillä tekee. En minä kade ole, ei sinne päinkään mutta pakosta tulee mieleeni että suhteellisuudentaju on hakusessa. Jos itse tuollaiset summat tienaisin saisi minusta pidellä kiinni etten repisi rahojani niin menisi oletettavasti pääni pyörälle. Jotenkin minulle käsittämätöntä on sekin että pelailijaa hänen taitojensa ohella kansa arvostaa sitä enemmän kuta paremmin hän tienaa tai kuinka monta autotallia hänen talossaan on.
Käynnissä olevissa jalkapallon MM kisoissa kuuluu monien pelaajien palkka olevan useampia miljoonia vuodessa. Sirkushupien tuottaminen massoille on tuottoisaa niin huvittajille kuin heidän ympärillään pyöriville perskärpäsille ja bisnekselle. Näin se elämä on että mitäpäs kai tätä suotta taivastelemaan.
Nyt on edetty jo semifinaaleihin, joissa ottelevat Englanti ja Croatia sekä Ranska ja Belgia. Merkillepantavaa on, että kaikki mitalipeleihin selviytyneet ovat Eurooppalaisia.
Lohkovaiheen aikana oli monia suosikkeja ja joista yksi toisensa jälkeen putosi kelkasta. Etelä-Amerikan joukkueista vahvimpia olivat Brasilia ja Uruguai, mutta hekin epäonnistuivat. Viime hetkiin asti Venäjä oli suuri kysymysmerkki. Kisojen isäntämaa pääsi aina puolivälieriin, mutta sitten tuli stoppi. Kyllä kait Putin on nyt pettynyt. Putin sai kisat korruptiolla ja maailmanmestaruus olisi kruunannut Putinin saavutukset, mutta toisin kävi ja se on hyvä asia.
Kenestä tulee maailmanmestari 2018? Oma veikkaukseni on, että Englanti ja Ranska menevät finaaliin ja Englannista tulee maailmanmestari. Haluan kuitenkin korostaa, että en ole koskaan voittanut veikkauksessa mitään. Jospa nyt onnistuisi.
Minua on eräässä blogissa syytetty whataboutistiksi; vaikeahko termi suomentaa mutta jotenkin käsityksen saa sanonnasta ”mutta kun….”. Usein termi liittyy propagandistiseen keskusteluun ja pyrkimykseen siirtää keskustelun aihe muualle.
Suosittujahan ovat sotia koskevat blogiavaukset; esim Venäjän miehitykset, sotilastoimet ja silloin helposti syntyy tämä; mutta kun USA:kin… Näin käsittäisin sen menevän. Helposti myönnän itsekkin ko asetelmaan lankeavani, vaan en tarkoitushakuisesti.
Saman problematiikan piirissä pyörii mm blogistien tituleeraaminen milloin facistiksi, natsiksi…. taistolaiseksi, kommunistiksi…jne. Siis poliittista puoluetta, aatekantaa, uskontoa, jn e, sovitellaan lyömäaseeksi. Seikat eivät ainakaan avauksen/keskustelun laatua paranna.
Ylipäätään, jos asettaa oman maailmankatsomuksensa kovin korkealle jalustalle avauksessa; helposti antaa aseita vastaväitteille.
Joku tuolla jo mainitsikin tämän ”leikkaa, liimaa-avaukset” ilman kovinkaan syvällistä henkilökohtaista kannanottoa, pätee sama asia kuin edellisessä kappaleessa.
Mielenkiintoista kaiken kaikkiaan on se, että meillä kaikilla on mahdollisuus omien henkilökohtaisten ajatustensa ilmaisuun.
Media on vallan vahtikoira, sanotaan. Myös some on media ja siten myös some toimii vallan vahtikoirana. Itse asiassa some taitaa olla jo tänään tehokkaampi vallan vahtikoira, kuin kaupallinen media.
Usein saa lukea blogeissa kritisoitavan sitä, että bloggaajat kirjoittavat liian kärkevästi esim. vallanpitäjistä. Se on vallan vahtikoirana toimimista. Ja jotta vahtikoiran ääni kuuluisi tarpeeksi kauas, on joskus kärjistettävä sanomaa.
Suomessa on media samoinkuin some kuitenkin aika kilttiä v errattuna esim. Englantiin, jota pidetään parlamentarismin emämaana. Paljon härskimmin voisi kritisoida esim. pääministeriä jo perustuslainkin mukaan. Perustuslain mukaan sanavapaus sallii aika kovaa krititiikkiä sellaisia kohtaan, jotka ovat paljon vartijoina, kuten esim. pääministeri.
Some on antanut meille tavallisille tallaajillekin mahdollisuuden osallistua kansakunnan asioiden hoitoon kommentoimalla tulossa olevia ja jo päätettyjä asioita. Miksi emme siis käytä perustuslaillista oikeuttamme sananvapautta.
Jos on mahdollista, niin ehdotan, että blogikirjoitukset jaettaisiin kahteen kategoriaan lukuelämysten parantamiseksi.
Kategoriat olisivat ajankohtaiset asiat ja muut, kuten kulttuuri, historia urheilu jne.
Miksi ei somessakin voisi mennä sanomalehtien tapaan siihen, että artikkelit sijoitetaan aihealueittain alustalle, koska kaikkia ei kiinnosta kaikki.
Kun Timo Soini oli päässyt tavoitteeseensa ministeriksi Suomen tasavallan hallitukseen pettämällä totaalisesti äänestäjänsä, hänellä meni valta päähän. Jotkut sanovat sitä, että meni kusi päähän.
Kun sitten pian sen jälkeen hänet pullautettiiin pois perustamansa puolueen puheenjohtajan pallilta, henellä tuli hätä käteen ministerin posti oli vaarassa mennä sen sileän tien. Mutta Soini tai Sipilä keksi, että tehdään diili jo ennen kuin Soinin putoaminen puheenjohtajan pallilta oli varmaa, että jos niin käy, niin persuministerit loikkaavat pois puolueesta mukanaan Soinille uskolliset kansanedustajat, jotka perustavat oman eduskuntaryhmän ja jatkavat hallituksessa. Soini sai pitää ministeriautonsa ja Sipilä sai tukijat, jotka pitävät hallituksen pystyssä. Näin on nyt eletty runsaat pari vuotta ja Soini opetuslapsineen on ollut äänetön yhtiömies hallituksessa, joka oli hinta siitä, että Soini sai pitää ministerin paikkansa.
Mutta nyt on edessä uudet vaalit ja Soinilaisten kannatus on vain noin 1 prosentti. Sillä kannatuksella ei saa yhtään kansanedustajaa. Mikä siis neuvoksi?
Yksi Soinin opetuslapsista loikkasi jo Kokoomukseen. Sinne haikailee varmasti myös muutama muu. Kepun puoluekokous oli muutama viikko sitten Kuusamossa. Siellä oli nähty myös itse Soini ja myös Soinin perintöprinssi sekä muutama muukin. Demareihinkin voi joku haluta ja joku voi peräti lopettaa poliitikon uransa. Mutta sitten olisiko joku Soinin opetuslapsista tullut synnintuntoon ja haluaisi palata takaisin Perussuomalaisiin? Ottaisiko Halla-aho heidät takaisin? Miksei ottaisi, jos tunnustavat syntinsä ja osoittavat syntisyytensä teoilla, jotka tyydyttävät Halla-ahoa. Jos nämä katuvaiset loikkaisivat nyt heti tai viimeistään silloin, kun eduskunta palaa kesälaitumilta, niin voimasuhteet muuttuisivat eduskunnassa. Nyt siis on kyse vain siitä, kuinka monta loikkaria loikkaa Kokoomukseen tai Kepuun ja kuinka monta nykyisiin oppositiopuolueisiin.
Se on kuitenkin varmaa, että Soinilaisilla on vain yksi vaihtoehto, jos haluavat jatkaa poliitikon uraansa ja se on jälleen loikkaus johonkin muuhun puolueeseen. Soinilaisia voisi hyvin kutsua myös ”kenguruiksi”, niin monta loikkaa he joutuvat politiikon urallaan ottamaan.
Se on sitten kokonaan eri asia, kuinkaa monta ”kengurua” pääsee uusissa puolueissaan kansanedustajaksi? Asia on nimittäin silviisii, että loikkarin maine on mennyt, loikkariin ei luoteta, loikkari on poliittinen hylkiö.