Olen vuosia ollut laiskahko mutta kuitenkin pyöräilyn harrastaja, viime aikoina on kilometrimäärä pyörinyt yhdestä kahteen tuhanteen kilometriin kesässä. Vain sulan maan aikana olen pyöräillyt.
Jo pari vuotta olen vilkuillut sähköavusteisia pyöriä, ensin sivusilmällä vähän tuhahdellen että nykypäivän kotkotuksia ovat, omin voimin pitää polkeminen tapahtua, korkeintaan vanhempien naisten käyttöön kauppamatkoille mutta iän myötä voimien huvetessa ja mukavuudenhalun kasvaessa olen päätynyt tilanteeseen että eilen illalla Torin ilmoituksesta löysin sopivaksi kuvittelemani. Soittelin ja sovittiin että tulen katsomaan kun matkaakin oli vain parikymmentä kilometriä. Ja niinhän siinä kävi että innostuin, niiltä jalansijoilta löin kaupat lukkoon, 1200 euroa parin vuoden ikäisestä ruotsalaisesta vähän ajetusta Monarkista, oli puoli hintaa uuteen verrattuna.
Nyt aamupäivän ensin keräsin rohkeutta, nousin pyörän selkään, poljin 21 km ja olin aivan myyty, kerrassaan mainio peli oli, voimia meni suunnilleen puolet siitä mitä vanhalla pyörälläni ja keskinopeuskin huikeat 21 km/h. Se on sellainen armeijan jääkäripyörän mallinen koruttoman harmaa, selkä ylväästi suorana kyyristelemättä sitä poljetaan.