Helsingin Sanomat julkaisi laajan Jussi Halla-ahon Ukraina-analyysin ja haastattelun.
Tässä on tämän viisaan miehen viisaan haastattelun viisain lause: ”Ajatus siitä, että jonkinlainen rauhanoppositio tai älyllinen oppositio pääsisi valtaan Venäjällä, on hyvin sinisilmäinen ja naiivi.”
Se mitä Rudyard Kipling sanoi idästä ja lännestä Intiaa ja Eurooppaa tarkoittaen: “Itä on itä ja länsi on länsi, eikä kohtaa ne toisiaan” pätee myös länsimaisen kulttuuripiirin ja Venäjän suhteen.
Venäläiset oli eristetty Euroopasta jo kauan ennen Ukrainan sotaa. Eristämisen alkusanat lausuttiin v. 395 jkr jolloin Rooman valtakunta jakautui Länsi- ja Itä-Roomaksi. Jälkimmäisestä muotoutui Bysantin keisarikunta, jonka vaikutus- ja kulttuuripiiriin syntyi sittemmin Venäjänä tunnettu valtakunta. Hyvin ratkaiseva ero lännen ja idän roomalaisvaltakuntien välille kehittyi niiden valtiomuodoista. Itää hallitsi ehdottoman yksinvaltainen jumalakeisari. Lännessä alun pitäen valta jakautui maalliseen keisarin ja uskonnollis-kirkolliseen paavin valtaan. Tälle jännitteiselle ja hedelmälliselle vallan jakautumiselle perustui lännen myöhempi kehitys skolastiikan, renessanssin ja valistuksen kautta parlamentarismiin. Itä, joka oli ensimmäiset tuhat vuotta joka suhteessa länttä kehittyneempi ja vahvempi kunnes länsi pyyhälsi vauhdilla ohi, jäi kokonaan vaille tätä kehitystä – sen sijaan se sai kokea pitkän lamauttavan mongolimiehityksen yhä kulttuurissa ja nykyhallinnossa jatkuvine piirteineen ja seurauksineen. Siellä vakiintui jumalallisuuteen rinnastuva despoottinen yksinvalta, mikä hallitsee tämän päivän Venäjällä yhä. Itse asiassa eurooppalaisten Leninin ja Trotskin raaka bolsevismi oli yritys ravistaa tämä lamaannuttava paino maan yltä ja niin paradoksaaliselta kuin se kuulostaakin, lieventää Venäjän eristäytyneisyyttä lännestä, mutta yritys ei onnistunut paljolti aasialaisvaikutteisen, Leniniä ja Trotskia venäläisemmän Stalinin vuoksi. Venäjällä, Venäjän kansalla, oli etsikkoaikansa lähestyä länttä ja sen sivilisaatiota Neuvostoliiton hajotessa. Mutta venäläiset eivät halunneet omaksua lännen tunnustamia arvoja Liberté, Égalité, Fraternité vaan antoivat tilaisuuden mennä ja valitsivat tutun perinteisen despotian fasistisen putinismin muodossa
Samoin valitsee Venäjän kansa Putinin jälkeenkin koska haluaa näin tehdä pitäessään itseään ja omia arvojaan läntisiä arvoja parempina. Lännen tehtäväksi jää Putinin kaaduttua ja Ukrainan tilanteen rauhoituttua kärsivällisesti ja kiirehtimättä vaikuttaa venäläisiin kaupan ja kulttuurisuhteiden muodossa ja ohjata heitä esimerkkien ja -kuvien voimalla ymmärtämään hieman paremmin länsimaisia arvoja. Tässä suhteessa päämäärää ei voida koskaan (näkyvissä olevassa tulevaisuudessa) saavuttaa mutta pyrkiminen sitä kohti on jo arvo ja saavutus.