Putinin Valdai-puhe – Moninapaisen maailman manifesti
Putin on pitänyt jälleen puheen, tällä kertaa Valdai-klubin vuosittaisessa keskustelutilaisuudessa, jonne saapui delegaatioita – poliitikkoja, diplomaatteja ja asiantuntijoita – yli neljästäkymmenestä eri maasta. Nelipäiväisen tilaisuuden teemaksi oli valittu kuvaavasti Hegemonian jälkeinen maailma: Oikeutta ja turvallisuutta kaikille.
Toisin kuin suomalaiset iltapäivälehdet sensaationhakuisesti otsikoivat, Putin ei esittänyt uhkauksia, vaan kertasi havaintojaan meneillään olevista muutoksista. Kuten aiemminkin, Putin paljasti mielestäni aidot näkemyksensä puheessaan, josta muodostui varsinainen moninapaisen maailman manifesti.
Putinin puhe oli selvästi suunnattu globaalille yleisölle. Hän toisti oletuksiaan siitä, kuinka Yhdysvallat on käyttänyt eri kansakuntia liian kauan hyväkseen ja Venäjä taistelee tätä epäoikeudenmukaisuutta vastaan. Putin kehotti muitakin kansoja taisteluun ”moninapaisen maailman puolesta”.
Puheessaan Putin visioi uutta maailmanjärjestystä, joka ei perustu enää lännen ylivaltaan. Yksi hänen ehdotuksistaan on, että YK:n turvallisuusneuvostoa muutettaisiin siten, ettei länsi olisi siinä enää niin hallitseva ja määräävä. Hän toivoi myös, että Eurooppa vapautuisi Yhdysvaltojen ikeestä ja liittyisi Venäjän ja muiden valtojen joukkoon.
Putin aloitti puheensa arvostelemalla ”kansainvälistä sääntöpohjaista järjestystä”, jossa kansainvälinen oikeus on korvattu ”tiedätte kyllä kenen” keksimillä, laittomilla ja mielivaltaisilla ”säännöillä”.
Vallanhalunsa vuoksi, kollektiivinen länsi on aiheuttanut taloudellisia, sotilaallisia ja humanitaarisia kriisejä. Juuri länsi on lietsonut sodan liekkejä Ukrainassa, provosoinut Kiinaa Taiwanin suhteen ja aiheuttanut globaalin häiriötilan elintarvike- ja energiamarkkinoille.
Länsi pelaa Venäjän presidentin mielestä ”vaarallista, veristä ja likaista peliä”. Se ei kunnioita muita kansakuntia ja jättää tylysti huomiotta muiden intressit. Viime joulukuussa, Venäjä teki kansainvälistä kollektiivista turvallisuutta koskevia ehdotuksia, jotka jälleen kerran torjuttiin.
Ihmiskunnalla on Putinin mukaan vain kaksi vaihtoehtoa. Joko annetaan ongelmien edelleen kasautua, jolloin ne ”väistämättä murskaavat meidät kaikki”, tai yritetään ”löytää yhdessä ratkaisuja”. ”Ne eivät ehkä ole ihanteellisia, mutta ne voivat tehdä maailmasta vakaamman ja turvallisemman”, hän esitti.
Putin korosti uskovansa ”tervejärkisyyteen” ja sovinnon etsimiseen. ”Ennemmin tai myöhemmin, sekä moninapaisen maailmanjärjestyksen uusien keskusten että länsimaiden, on aloitettava tasavertainen keskustelu yhteisestä tulevaisuudesta – mitä pikemmin, sen parempi.”
Putin etsi selvästi yhteistä perustaa ja viittasi tässä kohtaa myös ”biologisen, kulttuurisen ja poliittisen monimuotoisuuden” säilyttämisen tärkeyteen.
Valitettavasti länsi haluaa hävittää tämän monimuotoisuuden ja homogenisoida kaikki omaan piiriinsä. ”He haluavat luoda yleismaailmallisen kulttuurin tyrkyttämällä arvojaan ja kulutuskulttuuriaan. He eivät ehkä sano sitä avoimesti, mutta näin he toimivat. He vaativat, että kaikkien on hyväksyttävä heidän arvonsa”, Venäjän päämies valitti.
Putin siteerasi Aleksandr Solženitsynin Harvardissa pitämää puhetta, jossa venäläisajattelija totesi, että länsi kärsii ”jatkuvasta ylivertaisuuden sokeudesta, joka pitää yllä uskoa, että laajojen alueiden kaikkialla planeetallamme pitäisi kehittyä ja kypsyä nykyisten länsimaisten järjestelmien tasolle”. Solženitsyn sanoi tämän vuonna 1978, eikä länsimainen asenne ole siitä juuri muuttunut.
Tämä ”rasistinen ja uuskolonialistinen sokeus” on muuttunut vielä rumemmaksi viimeisen puolen vuosisadan aikana, niin sanotun yksinapaisen maailman luomisen myötä. ”Usko omaan täydellisyyteen on äärimmäisen vaarallista. Se on askeleen päässä siitä uskosta, että on tuhottava eri mieltä olevat. Heidät on ’peruutettava’, kuten sanotaan.”
Putin muisteli, kuinka edes kylmän sodan aikana, vastakkainasettelun ollessa kuumimmillaan, ”kenellekään ei tullut mieleenkään kieltää, että muilla kansoilla oli omat kulttuurinsa, taiteensa ja tieteensä”. Maiden välisiä yhteyksiä toki rajoitettiin, mutta Neuvostoliiton ja Yhdysvaltojen johtajat ymmärsivät, että ”kulttuurin alalla oli oltava varovainen ja kunnioitettava vastapuolta”.
”Ja mitä tapahtuu nyt? Natsit polttivat kirjoja, kun taas liberalismin ja edistysaatteen perustajien jälkeläiset kieltävät Tšaikovskin ja Dostojevskin”, Putin ihmetteli. ”Peruutuskulttuuri tuhoaa kaiken elävän ja luovan ja estää tutkimuksen vapauden taloudessa, politiikassa ja kulttuurissa.”
On päädytty ”siihen absurdiin pisteeseen, että mikä tahansa vaihtoehtoinen näkemys julistetaan haitalliseksi propagandaksi, joka on vaaraksi demokratialle”, Putin totesi ja siteerasi perään Dostojevskin teoksia, joissa kaukokatseisesti varoiteltiin peruutuskulttuurista, jota länsimaat nykyään edustavat.
Länsimainen globalisaatiomalli on rakentunut ”monimuotoisuuden ja erilaisuuden poistamiselle”. Tällä ”uuskolonialismilla” oli selkeä tavoite: vahvistaa länttä hallitsevan eliitin ”taloudellista ja poliittista ylivaltaa, ottamalla haltuun koko planeetan luonnonvarat, taloudelliset ja inhimilliset resurssit”.
Putin viittasi toiseen venäläiseen filosofiin, Aleksandr Zinovjeviin, joka sanoi yli kaksi vuosikymmentä sitten, että ”läntisen sivilisaation selviytyminen nykyisellä tasollaan vaatii koko planeetan ja kaikki ihmiskunnan käytettävissä olevat resurssit”.
Länsi on antanut itselleen massiivisen etumatkan asettamalla säännöt tässä peukaloidussa järjestelmässä. Mutta heti kun muut maat, erityisesti suuret Aasian maat, alkoivat hyötyä globalisaatiosta, länsi välittömästi muutti sääntöjään. Vapaakaupan, talouden avoimuuden, reilun kilpailun ja omistusoikeuksien ”pyhät periaatteet” viskattiin syrjään.
Tämän lisäksi länsimaiset poliitikot alkoivat hokea sitä, ettei heidän määrittelemälleen ”liberaalille demokratialle” ole olemassa vaihtoehtoa, vaan sen on ainoa laatuaan. Putin katsoo, että itseään ”poikkeuksellisena” pitävä länsi halveksii ylimielisesti ”muita kansanvallan muotoja” globaalilla tasolla.
Kuitenkin juuri liberaali, sääntöpohjainen järjestys käyttää ”taloudellista sodankäyntiä, pakotteita, boikotteja, värivallankumouksia ja vallankaappauksia” muiden valtojen kukistamiseksi.
Washington puhuu ”globaalista järjestyksestä”, mutta joka päivä tämä niin kutsuttu järjestys vain ”lisää kaaosta ja muuttuu yhä suvaitsemattomammaksi, jopa länsimaita itseään kohtaan”. ”Heille ei ole ongelma käyttää pakotteita jopa omia liittolaisiaan vastaan, jotka kumartavat ja ottavat ne vastaan.”
Putin ajattelee aivan oikein, ettei amerikkalaisilla ole tarjota maailmalle ”muuta kuin dominanssia”. ”Olen vakuuttunut siitä, että todellinen demokratia moninapaisessa maailmassa tarkoittaa sitä, että mikä tahansa kansa, yhteiskunta tai sivilisaatio, voi valita oman polkunsa ja oman sosiaalisen ja poliittisen järjestelmänsä.”
”Jos Yhdysvallat ja Eurooppa voivat valita oman polkunsa, niin voivat myös Aasian maat, islamilaiset kansakunnat, Persianlahden monarkiat ja muiden maanosien maat. Ja niin voi tehdä myös Venäjä. Kukaan ei tule koskaan kertomaan kansallemme, millaista yhteiskuntaa meidän pitäisi rakentaa ja millaisiin periaatteisiin sen pitäisi perustua”, Putin vakuutti.
”Suuri vaara lännen ideologiselle, taloudelliselle ja poliittiselle monopoliasemalle on sellaisten vaihtoehtoisten yhteiskuntamallien syntyminen, jotka ovat tehokkaampia, jännittävämpiä ja houkuttelevampia kuin nykyiset. Tällaisten mallien syntyminen on väistämätöntä”, Kremlin isäntä arvioi.
Putin esitteli Valdai-klubilla jälleen myös konservatismiaan, jolle löytyy vastaanottavaista yleisöä maailmalla. ”Jos länsimainen eliitti uskoo voivansa täyttää kansalaistensa mielet oudoilla, mutta muodikkailla ajatuksilla, kuten kymmenillä sukupuolilla ja homoparaateilla, se on heidän oikeutensa. Mutta heillä ei ole oikeutta vaatia, että muut seuraavat heitä tällä tiellä.”
”Maailma on luonteeltaan monimuotoinen. Länsimaiset yritykset saada kaikki noudattamaan samaa mallia, ovat objektiivisesti katsoen tuomittuja epäonnistumaan. Ylimielinen pyrkimys globaaliin johtajuuteen ja itse asiassa diktatuuriin, ei tee muuta kuin heikentää länsimaiden johtajien, erityisesti Yhdysvaltojen, arvovaltaa.”
Kun ennen oli harvinaista, lähes sensaatiomaista, että jokin maa oli eri mieltä Yhdysvaltojen kanssa, nykyään siitä on tullut normaalia ja monet maat uskaltavat sanoa Washingtonille ”ei”. Lännen on maksettava yhä korkeampi hinta siitä, että se yrittää säilyttää hegemoniansa. ”Jos kuuluisin läntiseen eliittiin, miettisin tätä”, Putin opasti.
Kritiikistään huolimatta, Putin esiintyi kuitenkin sovinnollisena. ”Tämän konfliktin aikana haluaisin sanoa, että Venäjä itsenäisenä maana ja sivilisaationa ei ole koskaan pitänyt, eikä pidä tälläkään hetkellä, itseään lännen vihollisena.” Kaikesta tapahtuneesta huolimatta, Putin vetosi länteen, jotta vihollisuudet lakkaisivat ja rauha palaisi vuoropuhelun kautta.
Putin täsmensi jälleen, että Venäjä ”vain puolustaa oikeuttaan olla olemassa ja kehittyä haluamallaan tavalla”, mutta sillä ”ei ole aikomusta ryhtyä uudeksi hegemoniksi”. Venäjä ”ei halua korvata yksinapaisuutta kaksinapaisuudella tai kolminapaisuudella, eikä vaihtaa läntistä hegemoniaa idän, etelän tai pohjoisen ylivaltaan – se johtaisi väistämättä vain uuteen umpikujaan”.
Putinin Venäjä kannattaa ”uusien rakenteiden luomista, joihin kuuluu sellaisten naapurimaiden yhteistyö, joiden taloudelliset ja sosiaaliset järjestelmät, resurssit ja infrastruktuurit täydentävät toistensa järjestelmiä”. Nämä rakenteet ovat ”moninapaisen järjestyksen taloudellinen perusta”.
Putinin tarkasteli puheessaan myös oman maansa lähihistoriaa. Hän on yhä sitä mieltä, että ”Neuvostoliiton romahtaminen rikkoi geopoliittisen voimatasapainon”. Tuolloin voitonhuumainen länsi ”julisti yksinapaisen maailmanjärjestyksen, jossa vain sen tahdolla, kulttuurilla ja intresseillä oli oikeus olla olemassa”.
Nyt asetelma on jo muuttunut, vaikka kaikki eivät sitä vielä hyväksykään. ”Lännen kiistattoman ylivallan aika on ohi. Yksinapaisesta maailmasta on tulossa menneisyyttä. Seisomme historiallisella rajalla ja edessämme on todennäköisesti vaarallisin ja arvaamattomin, mutta myös tärkein vuosikymmen, sitten toisen maailmansodan päättymisen.”
Globaali konfliktien ketju on uhka ihmiskunnalle ja myös lännelle itselleen. Niinpä tämän päivän tärkein tehtävä on ratkaista tämä ristiriita rakentavalla ja myönteisellä tavalla. Suostuvatko länsivallat kuuntelemaan muita sanelupolitiikkansa sijaan?
Putin päätti puheensa todeten, että ”aikakausien vaihtuminen on kivulias, joskin luonnollinen ja väistämätön prosessi”. Tulevaisuuden maailmanjärjestys muotoutuu jo silmiemme edessä. Moninapaisessa maailmassa on kuunneltava kaikkia, eikä tuputtaa muille omia totuuskäsityksiään.
”Vain tältä pohjalta ja ymmärtäen vastuumme kansojen ja planeettamme kohtaloista, voimme luoda inhimillisen sivilisaation sinfonian”, Putin puki sanoiksi toivomansa kehityssuunnan.
