Työantaja, tässä tapauksessa siis suomen kansa on se, joka voi antaa potkun persuksille kaikille, joiden edesottamuksiin ja työn laatuun se ei ole ollut tyytyväinen.
Tarkoitan nyt Arkadianmäkeä, jonne taas ensikeväänä on pyrkimässä paljolti samat tunarit jotka siellä nytkin tunaroi ja lisäksi tuhansia muita jotka yhteiskunnan eläteiksi pyrkivät.
Mariniakaan emme ennen ensikevättä pois saa eduskunnasta, mutta hänen pääministeriytensä ei olekkaan nyt äänestäjien käsissä, vaan se on demareiden ja muiden hallituskumppaneiden käsissä, jos he katsovat pääministerin pestin olleen Marinille hänen kykyynsä nähden ylivoimainen hoidettavaksi/kestettäväksi.
Minun neuvoni olisi Marinille nyt se, että jos haluat säilyttää kasvosi suomalaisten silmissä, niin jätä pestisi pääministerinä ja kerro, että virka oli liian raskas hänen kokemattomien hartioidensa kannettavaksi ja että koskaan ei pitäisi lähteä henkilön rakentamaan minäkuvaansa ja uraputkeaan latvasta käsin.
Tottakai on niitä, jotka ovat sokaistuneet Marinin bile-glamourista ja kokevat hänen olevan sen, joka tässä pessimismin pesässä tuo valoa pimeään pirttiimme ja voittaa olevat ja tulevat kriisit ilon kautta ja tarvittaessa joskus onnesta kyynelehtien.
Minulle tuli jostakin mielleyhtymä joukkueesta, jonka tulokset eivät ketään mairittele, niin yleensä johtopäätös on se, että joukkueen valmentaja saa mennä, sillä joukkuetta nyt ei kuitenkaan voida erottaa.
Olenkohan onnessani liian hätäinen, kun mietin jo Marinille seuraajaa hallituskauden lopuksi demareissa.
Lindtman siellä on jo hyvän aikaa hirnunut pilttuussaan ja Kiurukin visertelee pian taas oksaltaan meille kurjille sulo säveliään, vai voisiko tallirenki Ilmari periä kruunun.
