Suomessa tuotetaan kuusi prosenttia maailman sellusta

Onkohan Anni Lassila /HS miettinyt kuinka suuri osa hänen käyttämästään ravinnosta on peräisin ulkomailta.

Tuontiruoka on jotenkin maksettava – kukaan ei tuota ruokaa ilmaiseksi eikä kukaan kuskaa ruokaa Suomeen korvauksetta.

Onko Anni Lassila /HS miettinyt kuinka suuri osa hänen syömästään ravinnosta on maksettu sellulla saaduilla tuloilla?

Niin se vain on – mikään ei synny itsestään.

***************************************************************

https://www.hs.fi/talous/art-2000008282706.html

Somessa kasvaa puoli prosenttia maailman metsistä mutta tuotetaan kuusi prosenttia maailman sellusta – Onko siinä järkeä?

Meneekö sellu metsän edelle?

Lokakuussa Vuosaaren satamassa pakattiin kiinalainen rahtilaiva täyteen suomalaista sellua ja lautaa. Yhä useampi pitää luonnon kannalta järjettömänä metsien kaatamista Kiinaan rahdattavan sellun tai paperin takia.

 

Valoisia ajatuksia pimeään vuodenaikaan

Koska valo on vähän kortilla ja kovin monella mieli maassa, päätin kerätä valoisia ajatuksia tulevaa varten. Pidempi versio videolla, tiivistelmä tässä tekstinä. Avainasiana on optimismi, jonka tyylin olen lainannut australialaiselta Victor Pertonilta.

otsikon valokuva: Santtu Pajukanta

Mikä optimismi

Tälle sanalle on monta tarkoitusta ja herätinkin keskustelua taannoin. Itse suosin sitä mallia, jossa optimismi antaa syytä ottaa haasteista kiinni, tehdä kovasti työtä koska lopputulos on sen arvoinen. Pertonin järjestö kerää tämä mielessä kannanottoja ja näkökulmia vaikuttajilta ja päättäjiltä ympäri maailman, juuri sellaisia joissa vastataan riemulla suuriin haasteisiin sillä ongelman taklaaminen voi tuoda todella hyvän lopputuleman. Tylsäähän se olisi jos maailma olisi valmis.

Murheena ilmastonmuutos?

Iso huolihan tämä on ja hurjasti tekemistä piisaa, mutta syytä ahdistukseen ei ole. Joka kerta IPCC:n raporteissa pahimpien katastrofien riski pienenee ja siedettävämpien skenaarioiden riski kasvaa. Emme ole vielä maalissa, mutta olemme osoittaneet että pystymme todella vastaamaan asiaan. Yhä useampi mittari osoittaa jopa ennakoitua nopeampia tuloksia parempaan päin. Koska olemme päättäneet vastata haasteeseen yhdessä, näemme myös kumuloituvia tuloksia. Enää se ei ole vain tappelevien poliitikkojen ja marginalisoitujen aktivistiryhmien touhua, vaan kaikkien kansojen. Olkiluoto 3:n tuore avaaminen on taas yksi kirsikka kakun päälle.

Murheena luontokato?

Ihminen ei ole aina huolehtinut luonnosta hyvin, mutta ymmärryksemme on kasvanut. Yhä useampi maa on ymmärtänyt metsien merkityksen. Kiina esimerkiksi nosti metsän osuutta maapinta-alastaan alle 17 prosentista vuonna 1990 lähes 23 prosenttiin vuonna 2015 ja kasvu jatkuu. Kiina ei ole ihan pieni maa joten puhumme sadoista tuhansista neliökilometreistä. Suomessa suojellun metsän määrä on kasvussa ja avohakkuita korvataan yhä laajemmin jatkuvan kasvatuksen mallilla.

Konkreettisempi esimerkki: majava – tuo insinööriäkin viisaampi otus – on palautettu moniin perinteisiin paikkoihinsa useissa maissa. Tulokset ovat mainioita. Majavat saavat luonnon voimiinsa alueella kaikille lajeille. Jos tämä ei riitä perusteeksi, löytyy taloudellisiakin syitä, sillä majavat vähentävät tulvien haittoja ihmisasutuksissa. Enemmän majavia, vähemmän tulvavahinkoja ihmisille ja omaisuuksille. Tämä on vain yhden eläimen mittainen esimerkki siitä, miten ymmärryksemme kasvaa: kun huolehdimme luonnosta, se huolehtii meistä vielä sitäkin enemmän.

Muita murheita mediat täynnä?

Huonot uutiset nousevat pintaan, iloiset jäävät alle, se on median sääntö. Toisaalta, optimisti voi myös ymmärtää tämän käyttökelpoisen tiedon lisääntymisenä. Kas, jos ongelma halutaan korjata, ensin se pitää ymmärtää, tutkia, selittää. Vasta kun ongelmasta on kirjoitettu inhorealistisia yksityiskohtia, voimme ratkoa sitä viisaasti. Siten jokainen huono uutinen on myös osa ratkaisua.

Ihmisten huolet ovat ymmärrettäviä, mutta ylitsepääsemättömiä ne eivät ole. Optimistisella asenteella selviydymme haasteista paremmin ja pystymme ratkaisemaan monet ongelmat ja siten luomaan paremman huomisen. Huomenna odottaa toki uusia haasteita – onneksi, sillä niiden edessä ihminen on parhaimmillaan.

Miksi kirjoitella aivan eri asiaa

En oikein ymmärrä kun joku kirjoittaa vaikka naurismaan aidasta niin sinne pitää kommentoida vaikkapa naapurin lampaasta

Oikein se ei ole eikä kirjoittaja osaa lukea tekstiä taikka ei sitten ole asiaa ymmärtänyt oikein

On aika lailla selvä asia että noin yritetään vesittää asia aivan muuksi mitä blogin avaaja on julki tuonut

Näin vaan oikeasti tehdään ja sitä jopa pitävät oikeana asiana sitä se ei ole eikä siksi oikeaksi kyllä muutu

Elämme muutenkin vaikeaa aikaa jossa on riittävästi hidasteita pitääkö niitä vielä lisätä

Eihän kapakoita sulkea tarvii siinä vaan pitää ihmisten itse tehdä valinta ei mene kapakoihin

Kun ne on tyhjinä tuskinpa ravintoloitsija kapakkaansa auki pitää työntekijöille ne rajaukset on huono asia koska siinä helposti menee se työkin

Mutta mutta mikäs se tärkeintä on asiassa sitä sopis miettiä kun on menossa kapakkiin ihan omalla valinnallaan

Elämä on tuollasta oma valinta selville mitä voi tehdä ettei aamulla ole korona tartunta päällä

Onko se kapakka nyt aivan välttämätön asia ei mielestäni ole

Ja kommentointi olisi hyvä olla vain avauksen aiheesta ei mistäänn muusta seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

 

Hyvää joulua ja parempaa tulevaa vuotta 2022

Olemme elänneet kaksi joulua sekavissa tunnelmissa mutta kaikki on voitettavissa

Niin taudit kun muutkin vaikeudet elämässä olipa asia millanen hyvänsä

Hyvää joulua ja parempaa uutta v 2022 kaikille blogisteille seommoro tepivaari kirjoitti Teuvo Mast

Tauko.

Minä nyt sitten päätin pitää taukoa aina tuonne 6.1.22;  silloin kun Venäjä on Suomeen hyökännyt, katsotaan sitten kuinka kommentointi onnistuu.

Siihen saakka tauko.

Joulu-Ukon Joulupuhe

https://www.is.fi/ulkomaat/art-2000008496061.html

– Nyt on aika hiljentyä kuulemaan kaikella hartaudella Joulun julistusta!
– Yleensä lapsia on narrattu pukilla, mutta nyt eletään vuotta 2021.
– Ilman ennakko-asenteita avoimin mielin klo 11!

Kaikki kommentit on syytä kirjoittaa vakaasti harkiten.

Mirri ja Mirrin uusi keksintö.

Tänä aamuna kun tuonne postilaatikolle neljän maissa lähdimme; Mirri keksi aivan uuden jekun, se alkoi kulkea aivan jalkojeni välissä ja sitten vuoron perään tarrasi kaksin tassuin nilkkaani. Mirristä varmaan hauskaa … no ei välttämättä minusta. Sitten raapimaan postilaatikon pylvästä; minun reviiriäni, paluumatkalla tietenkin piti raapia sekä vaimon, että minun autoni renkaita.

On se aivan uskomatonta tuo Mirrin halu puskea käsiäni, jalkojani ja pyrkiä mahdollisimman paljon fyysiseen kosketukseen.

No sehän on Mirri, eräänlainen epäkissa mutta minulle vain niin tärkeä.