Ohessa erinomainen kokonaisanalyysi luonnon muutoksista Suomessa yli 100 vuoden ajalta tähän päivään saakka. Sisältää ilmaston lämpiämisen, metsät ja luonnon monimuotoisuuden muutokset vaikutuksineen kokonaisuutena. Olen vahvasti samaa mieltä niin kuin valtaosa asiaan perehtyneitä.
Kirjoittaja: Jyrki Itkonen
Eläkkeellä oleva voimalaitospäällikkö. 42 vuoden työkokemus. Sivutoiminen energiatekniikan eri oppiaineiden opettaja HTOL 1996-2006.
DI, ylikonemestari. Energiatekniikka ja -talous, ympäristötekniikka, TKK.
Minä äskettäin katselin televisiosta ”joulun sanomaa perinteisin sävelin”, se oli ihan huippu. Kirkko oli tietysti ihan ”ääriään myöten täysi”, heräsi tietysti ajatus, että oliko se nauhoitus joltain menneeltä vuodelta, kun ei koronasta ollut mitään merkkiäkään.
Olkoon mitä tahansa, minä kuuntelin suurella hartaudella konserttia. Mitään en musiikista ymmärrä, mutta jostain syystä tämä tunkeutui syvälle minun tajuntaani.
Siinä oli ainakin mieslaulaja Tomi Metsäketo, arvatenkin hän lauloi hyvin, mutta ei sykähdyttänyt minua. Naissolisteja oli ainakin kaksi niistä vetävimpänä Mari Palo. En ole ikinä ennen kuullut, mutta hänestä huomasi miten hän esiintyi suurella tunteella. Hänen ulkomuotonsa oli, jos saan sanoa todella kaunis ja hänen äänensä viihdytti syvästi minua.
Minä en useinkaan jää kuuntelemaan sitä ns. parempaa musiikkia, mutta nyt ikäänkuin udohduin television viereen.
Varmaan se löytyy Ylen Areenassa, josta se kannattaa kuunnella.
EU vailla johtajaa?
Emme halua antaa valtaa millä muodostuisi yksi yhtenäinen EU?
Koituuko hajanaisuus EU:n kohtaloksi?
Jos kaikki EU-maat olisivat Nato maita niin vois muodostaa edes yhtenäisen puolustusliiton?
Sekin juna taisi jo mennä?
Yksi kerrallaan olemme pieniä ja heikkoja
ja sen tietä se joka haluaa vallata itselleen lisää älueita
joita menetti joitakin aikoja sitten.
– Onko vahva johtajuus sekin tuleva tiensä päähän kuten toinen maailmansota näytti.
Somessa kasvaa puoli prosenttia maailman metsistä mutta tuotetaan kuusi prosenttia maailman sellusta – Onko siinä järkeä?
Meneekö sellu metsän edelle?
Lokakuussa Vuosaaren satamassa pakattiin kiinalainen rahtilaiva täyteen suomalaista sellua ja lautaa. Yhä useampi pitää luonnon kannalta järjettömänä metsien kaatamista Kiinaan rahdattavan sellun tai paperin takia.
Koska valo on vähän kortilla ja kovin monella mieli maassa, päätin kerätä valoisia ajatuksia tulevaa varten. Pidempi versio videolla, tiivistelmä tässä tekstinä. Avainasiana on optimismi, jonka tyylin olen lainannut australialaiselta Victor Pertonilta.
otsikon valokuva: Santtu Pajukanta
Mikä optimismi
Tälle sanalle on monta tarkoitusta ja herätinkin keskustelua taannoin. Itse suosin sitä mallia, jossa optimismi antaa syytä ottaa haasteista kiinni, tehdä kovasti työtä koska lopputulos on sen arvoinen. Pertonin järjestö kerää tämä mielessä kannanottoja ja näkökulmia vaikuttajilta ja päättäjiltä ympäri maailman, juuri sellaisia joissa vastataan riemulla suuriin haasteisiin sillä ongelman taklaaminen voi tuoda todella hyvän lopputuleman. Tylsäähän se olisi jos maailma olisi valmis.
Murheena ilmastonmuutos?
Iso huolihan tämä on ja hurjasti tekemistä piisaa, mutta syytä ahdistukseen ei ole. Joka kerta IPCC:n raporteissa pahimpien katastrofien riski pienenee ja siedettävämpien skenaarioiden riski kasvaa. Emme ole vielä maalissa, mutta olemme osoittaneet että pystymme todella vastaamaan asiaan. Yhä useampi mittari osoittaa jopa ennakoitua nopeampia tuloksia parempaan päin. Koska olemme päättäneet vastata haasteeseen yhdessä, näemme myös kumuloituvia tuloksia. Enää se ei ole vain tappelevien poliitikkojen ja marginalisoitujen aktivistiryhmien touhua, vaan kaikkien kansojen. Olkiluoto 3:n tuore avaaminen on taas yksi kirsikka kakun päälle.
Murheena luontokato?
Ihminen ei ole aina huolehtinut luonnosta hyvin, mutta ymmärryksemme on kasvanut. Yhä useampi maa on ymmärtänyt metsien merkityksen. Kiina esimerkiksi nosti metsän osuutta maapinta-alastaan alle 17 prosentista vuonna 1990 lähes 23 prosenttiin vuonna 2015 ja kasvu jatkuu. Kiina ei ole ihan pieni maa joten puhumme sadoista tuhansista neliökilometreistä. Suomessa suojellun metsän määrä on kasvussa ja avohakkuita korvataan yhä laajemmin jatkuvan kasvatuksen mallilla.
Konkreettisempi esimerkki: majava – tuo insinööriäkin viisaampi otus – on palautettu moniin perinteisiin paikkoihinsa useissa maissa. Tulokset ovat mainioita. Majavat saavat luonnon voimiinsa alueella kaikille lajeille. Jos tämä ei riitä perusteeksi, löytyy taloudellisiakin syitä, sillä majavat vähentävät tulvien haittoja ihmisasutuksissa. Enemmän majavia, vähemmän tulvavahinkoja ihmisille ja omaisuuksille. Tämä on vain yhden eläimen mittainen esimerkki siitä, miten ymmärryksemme kasvaa: kun huolehdimme luonnosta, se huolehtii meistä vielä sitäkin enemmän.
Muita murheita mediat täynnä?
Huonot uutiset nousevat pintaan, iloiset jäävät alle, se on median sääntö. Toisaalta, optimisti voi myös ymmärtää tämän käyttökelpoisen tiedon lisääntymisenä. Kas, jos ongelma halutaan korjata, ensin se pitää ymmärtää, tutkia, selittää. Vasta kun ongelmasta on kirjoitettu inhorealistisia yksityiskohtia, voimme ratkoa sitä viisaasti. Siten jokainen huono uutinen on myös osa ratkaisua.
Ihmisten huolet ovat ymmärrettäviä, mutta ylitsepääsemättömiä ne eivät ole. Optimistisella asenteella selviydymme haasteista paremmin ja pystymme ratkaisemaan monet ongelmat ja siten luomaan paremman huomisen. Huomenna odottaa toki uusia haasteita – onneksi, sillä niiden edessä ihminen on parhaimmillaan.
