Olettaisi Paasikiven – Kekkosen rauhanomaisen puolueettomuuspolitiikan, hyvien ystävyyssuhteiden naapureihin, olevan yhä toisen maailmansodan jälkeisen ajan itsenäisyytemme kivijalka! Valitettavasti kovin hauraalta nykyinen ulkopolitiikkamme kivijalka näyttää.
Presidentti Urho Kekkonen oli vankkumaton aseidenriisunnan puolestapuhuja. Miten on tänään, kun vietämme 6.12 2021 itsenäisyyspäiväämme? Aseidenriisunnan sijaan olemme lähteneet asevarustelun tielle.
Maaperällämme sotaharjoituksia pitävät vieraiden maiden joukot. Presidentti Kekkosen aikaan tuollainen ei olisi tullut kuuloonkaan. Ei, vaikka Neuvostoliitto olisi halunnut yhteiset sotaharjoitukset järjestää.
Pienen maan etu ja olemassaolo perustuu hyviin, asiallisiin ja rauhantahtoisiin ystäyyssuhteisiin, eikä suinkaan ”nyrkin puimiseen”, uhitteluun, ”opettajamaiseen käytökseen” tai asevarustelulla pullisteluun.
Me näytimme maailmalle aikanaan kahden erilaisen valtion rauhanomaisen rinnakkainelon toimivuuden. Meitä ihasteltiin ja meitä arvostettiin. Nyt olemme ajautuneet hivuttamalla huolestuttavaan suuntaan. Ei naapurinkaan pinna loputtomiin kestä nälvimistä, irvistelyä, pilkkaamista tai sapelien kalisteluja rajan tällä puolen.
Suomen poliittinen johto sanoo maamme olevan muulle maailmalle edelläkävijä ja suunnannäyttäjä ilmastontorjunnassa. Hyvä niin. Miksi emme enää halua olla sitä aseidenriisunnan ja hyvien, rauhanomaisten naapurisuhteiden kanssa?
Sitä paitsi, mikä onkaan paremman ilmaston puolesta kamppailua kuin aseidenriisunta ja yhteinen rauhan maailma?
Hannu Tiainen
Kihniö
6.12. 2021