Orjiksi olemme tulleet – tietotekniikan orjiksi. Emme pärjää hetkeäkään ilman älylaitteita. Tätä olin pelännyt ennen ensimmäistä kännykän hankintaa, ennen opettelemista tietokoneen käyttöä. Viikonlopun kohu pääministeri Sannan Marinin jätettyä puhelimen kotiin, sen todisti. Yhden puhelimen tähden koko maamme oli romahduksen partaalla.
Toista oli ennen. Muistan ajan, kun kovilla talvipakkasilla lähdimme joulun viettoon etelästä maalle. Pakkasta rapiat 30 astetta. Autona vanha mosse. Loppumatkasta korpitaipaleita. Kenenkään ei tullut mieleen kaivata puhelinta, jos jotain matkalla sattuisi. Suomalaiset metsäkansalaiset olivat tottuneet elämään ja selvitymään kovissa paikoissa.
Kohta aion lähteä armaani luo. Käyn ensin huusissa. Mietin, otanko kännykän taskuun, jos vaikka reiällä istuessani joku yrittää tavoitella minua. Puen ja varmistan moneen kertaan puhelimeni olevan taskussa. Matkalla poikkean kaupassa. Puhelin on ollut autossa telineessä. Otan mukaan kauppaan, jos joku, tiedättehän.
Perillä suukottelun jälkeen äkkiä puhelin käteen. Onko tullut viestejä. Ovatko kenties kolumnistit eri medioissa löytäneet uusia raskauttavia tietoja pääministeri Sanna Marinin päänmenoksi. Pakko heittää äkkiä muutama kommentti facebookiin.
Ai niin, mitä sinulle armaani kuuluu? Odota vähän, luen ensin vastauksen äsken laittamaani kommenttiin. Hetki vielä, vastaan tuolle ääliölle, kun ei tunnu menevän kaaliin. Niin, mitä olit sanomassa. Ei sen enää ole väliä – vastaa turhautunut kihlattuni.
Vai että emme ole aikakautemme vitsauksen orjia?
Kestämistä ja jaksamista sinulle pääministeri Sanna Marin meidän kanssa – kyllä se siitä.
Hannu Tiainen
Kihniö
